perätila?

Heippa!

On ollut poitsu perätilassa, viikolla 38 (VASTA!!!) yritettiin kääntää yliopistosairaalassa, mukana touhussa oli 4 sairaanhoitajaa, kaksi lääkäriä ja mieheni. Käännösyritys epäonnistui, koska vauveli oli jo niin iso ja istui jämäkästi takapuolellaan, myös lapsiveden vähyyttä epäiltiin osasyynä siihen ettei käänny. Kääntämisyritys sattui kipeää, koska siinä tosiaan joutuu runnomaan masua voimakkaasti.

Sitten sain ajan äitiyspolille, jossa mietittiin synnytystapaa, ja minun tapauksessa valittiin sitten sektio. Jos haluaa/on mahdollista koittaa synnytystä alakautta, sitten tulee tarkat tutkimukset lantion mitoista jne., jossa varmistetaan mahtuuko vauva syntymään turvallisesti.

Sinun masuasukki ehtii vielä hyvinkin kääntyä, ole huoleti vain! Ja kaikki menee varmasti hyvin, päättääpä hän sitten tulla maailman miten päin tahansa! Tsemppiä odotukseen vielä loppumetreille!
 
toivottavsti kääntyis vielä.. ite oon ajatellu synnytystä jos vaan mahdollista, ku tekee kuulemma aika kipeetä se leikkaushaava.. :/
esikoinen synty ihan normaalisti pää edellä, eikä ponnistusvaihe kestäny ko 7 minuuttia eikä ollu paha juttu ollenkaan ja jäi hyvä mieli siitä ni kai uskallan yrittää alakautta peppu edellä tulevaaki tulokasta. :)
nii ja esikoispoika syntyi rv 40+3 3750g ja 51cm, ni tuskin tääkään tulokas mikään jättiläinen on! B)
tietkös muuten et annetaanko perätilavauvojen mennä yliajalle, vai käynnistelläänkö lasketunajan tienoilla jos alakautta meinaa yrittää??
 
Meidän neiti viihtyi perätilassa loppuun asti, neuvolakortin merkinnät perätilasta kertoo että maaliskuusta asti oli pt:ssa (neiti syntyi 10.7). Kääntöä yritettiin muttei hiki päässä,lääkäri totesi että tiukassa on, leikkaukseen. PHKS:ssa ei ensimmäistä lasta anneta syntyä pt:ssa, mielellään ainakaan kun vaatii enemmän tilaa tulla.
Tietääkseni pt.-vauvoja ei anneta mennä yliajalle, koska jos alkaa syntymään on se vaarallista (ulos voi tulla esim.jalka tai napanuora).
Itselleni sektio tehtiin päivää ennen laskettua aikaa, sairaalassa oli ruuhkaa edellisviikolla :whistle:
Haavasta voin sanoa että paraneminen on yksilöllistä, itse olin jalkeilla jo samana päivänä ja suihkussa seuraavana. Kipeä se oli n.viikon, söin vain ne pillerit joita sairaalassa automaattisesti toivat. Hyvä kokemus muuten jos ei huomioida puudutuksen epäonnistumista,spinaali sekä epiduraali ei onnistunut joten olin nukutuksessa enkä sitten ekasta päivästä muista mitään :(
 
Minun esikoiseni aikanaan syntyi perätilassa.Neuvolassa ei pt:tä huomattu ollenkaan ja oli se yllätys sitten sairaalassa ,kun huomasivat sen.synnytin normaalisti ja oli se muistoissani vieläkin kamalana kokemuksena .sektiosta ei ollut puhettakaan,koska siinä pikaisesti arvioivat ,että mahtuupi syntymään.kipulääkitystä ei tietenkään saannut,koska oli se mahdollisuus,että ei kuitenkaan onnistu alateitse.
 
Itse joudun todennäköisesti valitsemaan näinä päivinä perätilavauvan synnytyksen alakautta tai sitten sektion.

Viikkoja nyt 38+3, vauvaa yritettiin kääntää viime keskiviikkona rv:lla 37+5. Ei suostunut kääntymään. Pari kertaa yrittivät. Ekalla kerralla yritti vähän pitempään liu'uttamalla saada vauvaa kääntymään, sitten tauko ja sydänkäyrän seurantaa ja sitten uusi yritys. Tokalla kerralla lääkäri aika pian sanoikin, että eiköhän nyt jo uskota, että ei käänny.

Ei kyl varsinaisesti sattunut, vaan teki häijyä, kun masua murjottiin. Kipu on tietysti yksilöllinen juttu. Mä lähinnä ajattelin, että kyllähän mä tän kestän, jos vauva vaan kääntys ja pääsis normaalisti synnyttään.

Nyt on tutkittu lantion mitat ja mahtuu tulemaan alakautta. Tosin meidän vauvan painoarvio on pieni, viime viikolla oli noin 23xx grammaa, jos arvio pitää paikkansa. Ja taitaa kyl olla aika lähellä totuutta, kun kaverit on ihmetelly mun pientä masua. En muista tarkkaa lukua.

K-HKS:ssa alatiesynnytyksen ehtona ovat: vauvan nuokkuryhti, pepun ja jalkojen oikea asento, vauvan pieni koko (pitää olla alle nelikiloinen, onkos tuo nyt sitten niin pieni jos huitelee neljän kilon paikkeilla :/ ), lantion oikeat mitat ja äidin oma halu. Lisäksi synnytyksen toivotaan käynnistyvän itsestään. Yliaikaisiksi perätilavauvoja ei päästetä.

Kaikki normaalit kivunlievitykset ovat saatavilla. Mul on tähän asti nuo kaikki edellytykset täyttyny, paitsi tuo oma halu mietityttää. Katsotaan nyt sitten ensi viikon polikäynnillä, mitä lääkäri sanoo, mutta mul on kyl sellanen tuntuna, että aikoo suositella alakautta synnytystä.

Vaikea päätös kuitenkin edessä. Tietysti pelko siitä, että joutuukin kesken kaiken hätäsektioon, vaivaa mieltä.
 
Mii04
Meidan esikoisen peratila paljastui noin viikolla 30. Asumme jenkeissa joten voinnee yleinen asennoituminen sektion suhteen olla eri kuin siella Suomessa, mutta oma gyneni oli kylla aikaisemmin ehdottomasti altiesynnytysten puolesta puhuja. Siita huolimatta kun neidin "istuskelu" paljastui suositteli han suoraan sektiota. Vaihtoehdot antoi, tietysti, mutta sektiota perusteli seuraavasti: Han epaili ettei vauva yksinkertaisesti mahdu kaantymaan. Lisaksi kaantoyrityksissa saattaa pienelle & / aidille aiheutua vakaviakin vaurioita. Huomiotta ei voi myoskaan jattaa etta peratilaan voi olla useampiakin syita. Paadyimme sektioon joka oli kaiken kaikkiaan "positiivinen kokemus". Jaloillani olin tukevasti jo seuraavana paivana ja sairaalasta paasimme etukateen sovitusti ulos toisen paivan jalkeen (jouluaattoa viettamaan). Haavakipua oli, mutta se ei ollut mahdoton silla lopetin -luvalla- turruttavat neljantena paivana kun paani ei tuntunut niita kestavan (oli kovin poissaoleva ja jurrinen olo). Heh, joskin sellainen olo voi olla muillakin myos alateitse synnyttaneilla?!!! Paha sanoa, mutta olo ainakin parani huomattavasti pillereiden lopettamisen jalkeen. Sektion jalkeinen kuuden viikon hissuttelu oli hiukka rassaavaa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja olen taasen menossa luottavin mielin sektioon... ;)


 
Hei!
Minä synnytin perätilavauvan viime lauantaina. Tosin lapsi oli jo kolmas mutta silti kokemus oli todella mahtava ihan kuin normaalissa raivotarjonnassa sillä kaksi ekaa syntyi normaalisti. Itsekin mietin että pyydänkö sectiota mutta lantion mittauksen ja lääkärin arvion jälkeen päätin että haluan synnyttää normaalisti. Koska pt huomattiin vasta rv 38+4 niin ei yritetty kääntää. Synnytyksessä oli mukana kaksi lääkäriä ja ainakin kolme tai neljä kätilöä. Lääkäri auttoi pään ulos. Tosin joutu synnyttää sängyllä jalat telineillä jotta lääkärillä oli tilaa. Toisin kun rt tässä joutuu ponnistamaan koko vauvan ulos koska vauvan ei mielellään kosketa ennen päätä ettei hän levitä käsiään ja jää jumiin. Meidän tyttö syntyi rv39+5 ja kaikkiaan kuusi tuntia kesti. Ponnistusvaihe oli 15 min ja kolmella ponnistuksella oli neiti maailmassa. Epparin tekivät kuitenkin koska repeämä olis pahempi. Jollei olisi itekseen lähtenyt synnytys käyntiin viimeistään rv41 niin silloin olisi jouduttu leikkamaan. Koska mulla kaks ekaa on käynnistetty niin ajattelin että tämäkin menee yli ja joudun sectioon mutta toisin kävi. Sain epiduraalin ja kaikki meni todella hienosti! Mulle ei jäänyt mitään pelkoja. Tekisin toistekin. Jos lantion mitat ja vauvan kokoarviot on ok niin suosittelen alatiesynnytystä. Tietysti yksilöllistä kokmukset ja muut mutta minä sain täältä niin hyvät tsempit ja luin vaan hyviä komuksia perätilvauvan synnyttämisestä alakautta että uskalsin itsekin yrittää enkä kadu päätöstä!
Tsemppiä sinulle ja tietysti aina toivotaan kuitenkin että kääntyis ja toki sekin mahdollista vielä viime metreille asti. Mutta miten ikinä meneekin niin toivottavasti hyvin.
 
pihlanmamma
Mulle tehtiin ulkokäännös eka kerran rv 38+1 ja onnistui ja viikko myöhemmin vauva oli uudelleen perätilassa ja käännettiin taas. Aikas helposti sujui eikä sattunut. Toisen käännöksen jälkeen jäin sairaalaan käynnistykseen ja kaksi päivää myöhemmin syntyi tyttönen :heart: Paikka TAYS.
 
Meillä yritettiin turhaan kääntää viikolla 36+5 vauvaa. Kovasti ne yritti myydä alatiesynnytystä, mutta mua se pelotti liikaa ja päädyttiin sektioon. Vauva päättikin syntyä viikolla 38+0, yli viikkoa ennen sovittua sektioaikaa(viikolle 39+2), joten tehtiin kiireellinen keisarileikkaus. Ambulanssilla piti kiitää sairaalaan, kun lapsivedet meni. Leikkauksesta jäi ihan positiivinen mieli ja seuraavana päivänä olin jo paljonkin pystyssä. Nyt on vajaa viikko leikkauksesta ja haava on yhdestä kohtaa tosi kipeä, mutta muuten kaikki ok.
 
hei,
meille selvis pojan perätila vasta synnärillä kun vedet oli menny rv40+6, ei yrittetty kääntää, mut tutkimusten jälkeen selvis että mahtuu tulee alateitse ja niin siinä sit toimittiin synnytys kesti vesien tulon jälkeen 8 tuntia ja terve poika tuli!!! eikä sen mun mielestä ollut mitenkään rankaa tosin olin vasta ensimmäintä synnyttämässä... :saint:
poika oli 3490g ja 51cm, ja huusi hyvin reipaasti.... :heart: :heart:

mamma ja poika 1kk 2päivä
 
Meillä tuli perätila yllätyksenä vesien mentyä rv. 41+0. Itse epäilin perätilaa mutta terkka ei suostunut laittamaan lähetettä keskusäitiysneuvolan ultraan tai toiseen neuvolaan jossa ultralaitteet olisivat (TAMPERE!!) vaan väitti vauvan olen raivotarjonnassa.

Sectiolla syntyi ja TAYSin lääkärin tekemä painoarvio ennen sectiota oli 3400g. Tyttö oli "syntyessään" hieman yli 4kg... ei olisi tullut elävänä alakautta. :'(
 
Meillä vauva oli perätilassa lähes koko ajan ja 37. viikolla yritettiin käännöstä joka oli todella epämiellyttävä kokemus. Onneksi vauva kääntyi ja myös pysyi loppuun asti "oikeinpäin" niin ei tarvinnut miettiä sektio vaihtoehtoa. Meillä terveydenhoitaja ei tiennyt koko aikana kuinka päin vauva vatsassa oli! Arvuutteli vaan raivotarjontaa, mutta onneksi jouduin ennenaikaisien supistelujen vuoksi ultraan. Jos epäilette perätilaa niin vaatikaa ultrausta. Se on sekä äidille että vauvalle parempi jos asia huomataan ja hoidetaan ajoissa.
 

Yhteistyössä