Perätila ja synnytys alakautta..

en ikinä koskaan synnyttäisi alateitse! haluan olla myös muutakin kuin paikat hajalla oleva äiti!!!!

 

Minä kannustan ainakin kaikkia synnyttämään perätilan alateitse, jos siihen hyvät mahdollisuudet.. olen itse synnyttänyt 2 lasta peppu edellä. synnytykset menivät paremmin ja nopeammin kuin viimeiseni joka syntyi pää edellä!! Ei edes pahemmin revennyt... Perätila synnytykset ovat yleistyneet hirveästi viimeisien vuosien aikana. Lääkärit ja kätilöt tietävät asiasta hirveän paljon ja kannustavat siihen.. Minulle ainakin sanoivat, että se on yksi synnytystapa muiden joukossa.. Ja hei ei he varmaan siihen rupeisi jos hirveät riskit...
MIETTIKÄÄ VÄHÄN ENNEN KUIN PUHUTTE, JOS ETTE ASIASTA MITÄÄN TIEDÄ..

 

Niin, perätila tosiaan on mahdollista synnyttää.Itselläni vauva AIVAN JALAT EDELLÄ tulossa ja ensimmäinen.Eivät edes ehdottaneet että pitäisi normaalisti synnyttää.Kysyivät mielipidettä ja sanoin etten halua mitään vaurioita vauvalle ja varasivat sektio ajan.Älkäämme arvostelko kuka on hyvä missäkin tai mikä on se ainut oikea tapa.Meitä ihmisiä on niin monia ja luullakseni kaikki kumminkin ensisijaisesti ajattelemme lapsen parasta, eikö???
Kyllä ei ole mukava olla 4 vkoa niin ettei voi nostaa muuta kuin vauvaa ja ties miten kipeän haavan kanssa.Kaikenlisäksi olen kamalan neulakammoinen mutta kestän tipat sun muut virtsakatetrit ihan vain että tiedän vauvani syntyvän turvassa maailmaan.Ja leikkaus muuten ylihuomenna.

 

Esikoiseni oli koko raskausajan perätilassa, kävimme ulkokäännösyrityksessäkin, mut poika ei suostunut liikahtamaankaan, joten yritykseksi jäi. Sikiö katottiin tarkasti ultralla, ja kaikki näytti olevan ok. Lääkäri kysyi mielipidettäni alatiesynnytyksestä, josta kieltäydyin, onneksi! Sektiossa lääkäri ja hoitaja yhdessä yrittivät kiskoa poikaa ulos kohdusta, muttei mahtunut, ei oisi siis mitenkään tullut alakautta ulos. Vasta leikkaushaavan suurentamisen ja pitkällisen kiskomisen jälkeen poika tuli ulos, tässä ajassa oli hapensaantikin kärsinyt, ja lastenlääkärin piti antaa lisähappea maskista melko kauan.

Jalat olivat leveässä V-asennossa ja varpaat lähes suussa. Lisäksi toinen lonkka oli osittain sijoiltaan, alatiesynnytys oisi saattanut tehdä lonkkien tilanteen vielä huonommaksi. Usein niillä vauvoilla on syynsä perätilaan, alatiesynnytys voi todella olla riskaabelia. Itse ainakin vaadin jatkossakijn sektion, jos perätilavauvaa oon menossa synnyttämään!

 

Tuttavalleni sanottiin myös koko raskausajan että vauva on perätilassa ja hän lupasi vauvan myös niin synnyttää, mutta kun synnyttämisen aika tuli huomattiinkin että vauva oli tulossa maailmaan jalat edellä Siinä ei enää ollut aikaa sektiolle koska vauva käytännössä valui ulos jalat edellä, siinä vain äkkiä lääkäri paikalle ja hän veti vauvan ulos :\| Itse en uskaltaisi synnyttää perätila vauvaa, koska ei sitä oikesti sitten tiedä tuleeko peppu vaiko jalat ensin, siinä voi olla hengenlähtö sekä idillä että lapsella lähellä :x Jos saisinkin nyt tietää että odottamani vauva on perätilassa vaatisin sektion :attn:

 

Huomautus! Jos perätilaa on synnyttämässä, niin lääkäri on paikalla viim. heti kun synnytys alkaa.. Ei sitä sinne hälytetä!! Ja kyllä niitä nykyään jalatkin edellä syntyy, mutta silloin ne kyllä on yleensä jo siinä asennossa tulossakin.. Jos on peppu edellä, niin ei ne viimeisillä viikoilla jalkoja alas enään pistä.. ei ne pysty paljoa muutenkaan liikkumaan. Ja lapsi ei hirveästi viimeiseen kuukauteen asentoja vaihtele.. Kokemusta/ tietämystä on.. olen nyt avustanut 20 perätilaa ja yhtään ei ole joudutte vielä leikkaamaan ja kaikki mennyt hyvin..

 

Minulle taas sanottiin koko raskauden ajan että lapsi on normaalisti pää alaspäin, näin sanottiin vielä kun olin lähtenyt synnärille ja tehtiin alkututkimus. Avautumisvaihe oli nopea ja kun tehtiin ensimmäinen sisätutkimus olikin jo aika ponnistaa.. Sillon huomattiin että sieltä onkin jalat tulossa. Röntgeniin ei enää ollut aikaa, kaksi lääkäriä tuli arvioimaan mahtuuko lapsi tulemaan. Sitten sanottiin vielä että tod.näk. mahtuu, tuli ihanan luottavainen mieli.. :/

Tarjottiin mahdollisuutta sektioon, mutta päätin yrittää alakautta. Hyvin hän sieltä sitten tuli, ponnistusvaihe kesti tosin yli tunnin. Ja ilman puudutusta.. Ei silti jäänyt mitään kammoa ja olin jälkeenpäin tyytyväinen ratkaisuun. Eppari tehtiin, mutta selvisin 6 tikillä ja paranin nopeasti.

Tsemppiä synnytykseen, hyvin kaikki menee! :flower:

 

Minä en myöskään synnyttäisi perätila lasta.... Tuttava perheessä lapsi jolla on ikuisia vammoja perätilasynnytyksestä. Mutta sehän on kaikkien oma mielipide.

Itsellä sektio takana perätilan takia ja onneksi niin... olisi luultavasti tapahtunut kamalia ilman sitä...

 

On totta, että perätilasynnytyksessä on omat riskinsä, mutta onpa niitä riskejä myös "oikeinpäin" tulevien vauvojen synnytyksessä. Kyllä ne lääkärit osaavat arvioida, että onko edellytyksiä edes yrittää alatiesynnytystä ja ainahan voi pyytää useamman lääkärin arvion.. Synnytyksen/sektion aikana voi aina tapahtua ennalta-arvaamattomia asioita, tulipa vauva sitten pää/peppu/jalat edellä. Omalla kohdallani kaikki kolme lasta olleet perätilassa ja alakautta ovat syntyneet. Mielestäni lääkärin tekemän synnytystapa-arvion lisäksi on erittäin tärkeää, että äiti itse on myönteinen alatiesynnytykselle. Ei ketään voi pakottaa synnyttämään alakautta..

 

Täällä yksi esikoisensa pikavauhdilla perätilana maailmaan synnyttänyt. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, ja tyttö sai 10 pistettä. Painoa oli 3095g. Kokoarvio oli puolisen kiloa suurempi. Nyt odotan toista ja jos on tulossa pylly edellä niin tervetuloa vaan! Minulla ei muuten ensimmäisen kohdalla edes suunniteltu sektio päivää. 40+2 viikolla jouduttiin tosin käynnistämään, mutta jos ei olisi käynnistetty niin olisi jonkin aikaa vaan seurailtu kasvua ja odoteltu luonnollista käynnistymistä.

Pakko mainita kun joku kirjoitti että on vaikeampi synnyttää sitten lopuksi pää...niin sen pään auttaa sitten lääkäri. Kun olin saanut vartaloon asti ponnistettua ja toinen käsikin tuli samalla, niin loput auttoi lääkäri.Ponnistusvaihe oli pidätellen 11 minuuttia.

tsemppiä vaan koitokseenne ja tulkaahan sitten kertomaan perätilasynnytyskokemuksianne jotta saadaa OIKEAA tietoa eteenpäin.

 

Itselläni poika syntyi sektiolla perätilasta, ensimmäinen,viime syyskuussa. Neuvolassa ei huomattu perätilaa kuin vasta raskausviikolla 38. Sitten polille pikaisesti, jossa arvioitiin että mahtuisi koon puolesta tulemaan ja kuvattiin lantio. Mielipidettäni kysyttiin ja perätilasynnytykseen perehtymättömänä kannatin alatiesynnytystä. Halusin luonnollista vaihtoehtoa. Uusi aika varattiin raskausvkolle 39 siis polille. Tällä välin olin kerennyt lukea perätilasta ja maalaillut kauhuskenaarioita mielessäni, olin todella stressaantunut, kun lääkäri soitti TAYS:sta ennen uutta poliaikaani, että lantion mitat olivat hyvät alatiesynnytykseen. Ilmaisin epävarmuuteni puhelimessa johon lääkäri, että keskustellaan siitä seur. käynnillä. Kun sitten menin polille, vauva arvioitiin jo 3.7 kg, ja lääkäri ei nähnnyt ultrassa napanuoraa ja suositteli arvioidun koon takia sektiota. Poika leikattiin viikolla 40 ja oli potra tapaus, 3950 kg ja napanuora oli kaulan ympärillä. Joten oikea päätös oli. Toipuminen kesti kyllä todella kauan sektiosta, lähinnä henkinen, sillä toimenpide on niin kliininen. Vauvaahan ei saa syliin ja olin kovin tokkurassa kipulääkkeistä, että ensikohtaaminen puolisen tuntia myöh. oli sekava. Lisäksi en päässyt koko päivänä sängystä ja seur. päivänä kerran, joten vauvaa hoitivat muut. sitä seur. olin jo jalkeilla.Tästä tunsin syyllisyyttä. Mutta terve tapaus ja se tietty tärkeintä.