L
Liina
Vieras
Seurustelen vakavasti elämäni miehen kanssa, olemme menossa keväällä kihloihin ja syksyllä naimisiin. Meille kaikki on selvääkin selvempää, emme kaipaa mitään tukijoukkoja taaksemme tässä asiassa. Rakastamme toisiamme syvästi ja olemme toistemme parhaat ystävät. Eli kaikki on hyvin - tai no, pitäisi olla. Mutta kun ei ole. Pelkään anoppiani ja tähän pelkoon on pätevät syyt. 6-kymppinen anoppini on yhden lapsensa kuvauksen mukaan "tyranni" ja minusta kuvaus sopii häneen todella.
Esimerkki: Anoppi asuu pohjoisessa ja me etelässä ( luoja kiitos! ), hän haluaa tietyn tuotteen jota ei heiltä päin saa ja "pyytää" meitä tuomaan. Olemme jo päättäneet milloin seuraavan kerran vierailemme, hän päättää että haluaa tuotteen tiettyyn aikaan ja "pyytää" meitä tulemaan juuri silloin. Pommittaminen alkaa kun mieheni sanoo, että tulemme suunnitellusti. Anoppi soittaa pitkiä puheluita ja vaatii. Jos lähdemme lomamatkalle on tuliaislista pitkä ja vaativa - ja sitä täydennetään matkan aikana puhelimitse.
Anoppi soittaa meille pahimmillaan päivittäin, lörpöttelee pitkiä puheluita omia asioitaan - ei koskaan kysy "mitä teille kuuluu?". Vierailuilla saa olla varpaisillaan, anoppi räjähtelee pienimmistäkin asioista, on huonotuulinen ja tunnelma anoppilassa on kireä (esim. normaalia keskustelua siellä ei synny). Ruokapöydän ääressä anoppi on kapellimestarina ja määrää tahdin, kaikki hiipivät varpaillaan hänen ympärillään. Miehen isä on hiljaa ja varuillaan - jos yritän hänen kanssaan keskustella, anoppi tulee taatusti väliin omine juttuineen. Jos asiat eivät mene juuri niin kuin anoppi haluaa, hän raivostuu/loukkaantuu/suuttuu ja silloin on helvetti irti...
Konflikti minun ja anoppini välillä on vältetty siten, että olen vetäytynyt tilanteista. En ota kantaa, en kommentoi - joskus jos mieheni on oikein kurjassa tilanteessa voin sanoa hänelle, että tuota sinun ei tarvitse sietää, mutta en alennu arvostelemaan hänen äitiään. Mies tietää itsekin mikä tämä on naisiaan. Mutta nyt - olemme menossa naimisiin ja tiedän, että anopilla on siihen (paha)sanansa sanottavanaan. Tässä kohtaa en aio vetäytyä tai antaa hänen terrorisoida juhlaa. Hän on vastenmielinen ja vaikea ihminen, eikä minulla ole enää mitään syytä olla sanomatta mielipidettäni - muuta kuin mieheni.
Ideoita/vertaistukea??
Esimerkki: Anoppi asuu pohjoisessa ja me etelässä ( luoja kiitos! ), hän haluaa tietyn tuotteen jota ei heiltä päin saa ja "pyytää" meitä tuomaan. Olemme jo päättäneet milloin seuraavan kerran vierailemme, hän päättää että haluaa tuotteen tiettyyn aikaan ja "pyytää" meitä tulemaan juuri silloin. Pommittaminen alkaa kun mieheni sanoo, että tulemme suunnitellusti. Anoppi soittaa pitkiä puheluita ja vaatii. Jos lähdemme lomamatkalle on tuliaislista pitkä ja vaativa - ja sitä täydennetään matkan aikana puhelimitse.
Anoppi soittaa meille pahimmillaan päivittäin, lörpöttelee pitkiä puheluita omia asioitaan - ei koskaan kysy "mitä teille kuuluu?". Vierailuilla saa olla varpaisillaan, anoppi räjähtelee pienimmistäkin asioista, on huonotuulinen ja tunnelma anoppilassa on kireä (esim. normaalia keskustelua siellä ei synny). Ruokapöydän ääressä anoppi on kapellimestarina ja määrää tahdin, kaikki hiipivät varpaillaan hänen ympärillään. Miehen isä on hiljaa ja varuillaan - jos yritän hänen kanssaan keskustella, anoppi tulee taatusti väliin omine juttuineen. Jos asiat eivät mene juuri niin kuin anoppi haluaa, hän raivostuu/loukkaantuu/suuttuu ja silloin on helvetti irti...
Konflikti minun ja anoppini välillä on vältetty siten, että olen vetäytynyt tilanteista. En ota kantaa, en kommentoi - joskus jos mieheni on oikein kurjassa tilanteessa voin sanoa hänelle, että tuota sinun ei tarvitse sietää, mutta en alennu arvostelemaan hänen äitiään. Mies tietää itsekin mikä tämä on naisiaan. Mutta nyt - olemme menossa naimisiin ja tiedän, että anopilla on siihen (paha)sanansa sanottavanaan. Tässä kohtaa en aio vetäytyä tai antaa hänen terrorisoida juhlaa. Hän on vastenmielinen ja vaikea ihminen, eikä minulla ole enää mitään syytä olla sanomatta mielipidettäni - muuta kuin mieheni.
Ideoita/vertaistukea??
