pelottaa

[tuleva mamma]

heips! ensimmäinen synnytys tulossa.

synnytys pelottaa kauheesti kun on kuullut kaikkia tarinoita.
haluisittekos kertoa omia kokemuksianne.
olen ajatellut jopa leikkausta kun kipua on varmastikkin kova.

 

[tiitu]

no eipä mun tarinat paljoo auttais. takana kaks nopeaa ja helppoa luomu synnytystä. niin synnytys voi olaa helppo ja nopea, ilman mitään monen vuorokauden tuskaista kokemusta. Mistä tiedät miten sulla synnytys menee...? nainen on luotu synnyttämään. luota itseesi naisena ja äitinä. kivun saa tarvittaessa lääkkeillä pois.

 

[äippä]

Mikäs sua siinä pelottaa?Siis se kipuko?vai?
Haluaisitko kertoa vähän tarkemmin,niin olisi helpompi vastata

 

[Amaryllis]

Kipua on niin vaikea määritellä, mikä kenenkin mielestä on kovaa...Mulla ei omasta mielsetäni ole ollut kamalan kipeät synnytykset, kivunlievitykseksi riittänyt ilokaasu + lämmin suihku.

Eikä siihen aina mene puolta vuorokauttakaan. Mulla synnytykset alkaa hitaasti, mutta kun tapahtuu niin tapahtuukin vauhdilla. Ekaa nopeutettiin kalvojen puhkaisulla ja vauva syntyi 4,5 tuntia myöhemmin. Toisesta ehdittiin olla sairaalassa 1,5 tuntia, kaikenkaikkiaan kesto jotain kolmisen tuntia.

Yritä olla ajattelematta kipua etukäteen, koska sitä on mieltei mahdotonta kuvitella miltä se tuntuu. Sulje korvasi kaikilta kauhutarinoilta, hyvin se menee ja saat varmasti kivunlievitystä mikäli koet tarvitsevasti. Jos oikein pahasti pelottaa ja ahdistaa, niin puhu pelostasi rohkeasti nevolassa, voit päästä puhumaan peloistasi ä-polille jo ennen h-hetkeä.

 

[tuleva mamma]

no yleensäkkin koko synnytys. kipu ja kaikki mitä jos joku menee vikaa?? onha tää tyhmää vauhkoo tälläsestä mutta silti halusin kysyä. kiitos kertomuksista mitä olette kertonut.

 

[mammammaa]

Ymmärrän, että kipu pelottaa, mutta äärimmäisen harva synnytys on kivuton. Toivottavasti ehdit saamaan puudutusta sen verran kuin tarvitset. Joku tuolla mainitsi, että pyysi jo synnärille kävellessään ensimmäiset puudutukset ja se toimi hänen kohdallaan hyvin. Kannattaa kuitenkin kuunnella itseään ja kokeilla, missä se kipuraja menee. Ensisynnytys on harvoin niin nopea, ettei mitään kivunlievitystä ehtisi saada. Monet kertoo, että epiduraalia pitää nimeltä pyytää. Tutustu vaikka kivunlievitysmenetelmiin ja mieti, mitä haluaisit käyttää. Ja jos silti sattuu liikaa, niin älä epäröi sitä epiduraalinkaan ottamista. Mua puhuttiin neulakammon vuoksi reilu tunti ympäri ennenkuin suostuin sitä ottamaan. Mutta ei sen laittaminen sattunut yhtään, kun ensin puudutettiin alue, mihin puudutusneula sitten laitettiin.
Muusta en osaa kuin sanoa, että toivo parasta, kun sulla ei vielä ole omakohtaista konkreettista kokemusta, minkä perusteella olis syytä pelätä jotain tiettyä asiaa. Son "herran hallussa."

 

[homsantuu]

Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee kivun eritavalla. Yksi asia on aika varmaa; mukavaa se ei ole
Kuten edellä jo mainittiin, ota selvää erilaisista kivunlievitysmenetelmistä jo etukäteen. Itselläni epiduraalin laittaminen oli epämiellyttävä kokemus, mutta toimi erittäin hyvin loppuun saakka, tunsin supistukset, mutta kivun terävin kärki lähti pois. Toisella kerralla en ehtinyt saada mitään, mutta siitäkin selvittiin vaikka kovasti säikähdinkin, ettei apuja kipuun ollut tulossa. Parasta kaikessa on, että jälkeenpäin et pysty palauttamaan mieleen sitä kipua, mitä supistukset aiheuttavat, muistat vaan, että sattuihan se. Minä pidän omia synnytyksiäni helppoina, mutta en minä niistä nauttinut ole.

 

[taustalla]

Kannattaa mennä pelkopolille. Siellä saat puhua peloistasi ja kivunlievitystoiveesi kirjataan ylös.
Itse luotin siihen, että riittää kun sanoo kätilölle mitä haluaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että epiduraalia ei laitata. Toinen lääkäri sanoi synnytyksen jälkeen, että ihmettelee miksi ei laitettu.
Olisin varmaan sen saanut jos olisi ollut "mustaa valkoisella". Kovasti ainakin pelkopoleilla vakuuttavat, että kivunlivityksen saa vaikka olisi mikä jos uskaltautuu synnyttämään alakautta...

 

[KAISA82]

ESIKOISEN SYNNYTTÄMINEN EI PELOTTANUT OLLENKAAN..AJATTELIN ETTÄ LUOJA ON ANTANUT LÄÄKÄRILLE JA KÄTILÖLLE LAHJAN ETTÄ OSAAVAT AUTTAA JOS JOTAIN TAPAHTUU JA SYNNYTYS KESTI N.6TUNTIA(EI LEIKATTU OLLENKAAN EIKÄ REVENNYT..VAUVA 2215G)...MINULLEKKIN KERROTTIIN KAUHUTARINOITA JA SISKOLLANI ON OLLUT KAKSI KAMALAA SYNNYTYSTÄ KOSKA OLI PELÄNNYT JA SUUNNITELLUT SYNNYTYKSENSÄ ETUKÄTEEN...KOLMATTA SYNNYTTÄMÄÄN MENNESSÄ HÄN EI KUUNNELLUT MUITTEN TARINOITA JA EI SUUNNITELLUT SYNNYTYSTÄÄN NIIN LAPSI SYNTYI KAHDELLA PONNISTUKSELLA. ITSELLÄNI TOINEN LAPSI SYNTYI N.5TUNNISSA(EI LEIKATTU ENKÄ REVENNYT...VAUVA 3555G). SEKAVASTI KIRJOITIN TÄN MUTTA TOIVOTTAVASTI SIITÄ JOTAIN TOLKKUA SAA. =) TSEMPPIÄ!HYVIN KAIKKI MENEE KUN EI SUUNNITTELE MITÄÄN..AINAKIN MULLA MENI.

 

[tuleva mamma]

näinhän se on että ei kannata suunitella etu käteen,
mutta juuri kaverillani meni aika "kivuliiasti" ja pieleen synnytys niin rupesi mietityttämään asia mutta täällä on kuullut ennemminkin hyviä asioita siitä mitä tulevan pitää

 

[tiitu]

Niin mullekin kerrottiin todella ilkeitä ja kamalia juttuja. Mä olen vähä yliherkkä puudutus aineille, joten tiesin etukäteen, että synnytyksistä on selvittä ilman mitään aineita, jos niistä jotain haluan muistaa. Mälueskelin ihan pikkasen aktiivisynnytyksestä ja sit vaan päätin että kyllä se luonto homman hoitaa. Niin niin kävikin ja viel molempien kohdalla. Kaikkia kamalai juttuaj ei kannata kuunnella. Jokainen kokee tilanteen ja kivun ihan eritavalla. Rentoutunut rauhallinen mieli auttaa kummasti. Käy tutustumassa synnytys sairaalaan. Keskustele kätilöiden ja lääkäreiden kanssa. Onko sulla muuten tietoa mihin oot synnyttää menossa?

 

[taikatalvi-03]

Mä hoin mielessäni faktoja:
-että on aika säälittävän pieni mahdollisuus etten selviäisi tästä hengissä
-afrikkalaiset naiset synnyttää johonkin puskaan täysin ilman kivunlievitystä, mä olen niin onnekas kun mulla on kätilö ja tarvittaessa lääkäri
-JA ETENKIN: tää kaikki on viimestään vuorokauden päästä ohi ja sitten mulla on ihana vauva!
-jos vauvalla oiskin sitten joku hätä, ympärillä on lääkäreitä jotka auttavat

Älä sitä synnyttämistä ainakaan pelkää, kaikki osaa synnyttää meidät naiset on siihen luotu. Mä en käyny sitä valmennuskurssiakaan ja kaikki tarvittavat hengitystekniikat jne. kätilö kerkes mulle opastaa matkan varrella!

Aloita jo nyt se rentoutuminen, älä tuhlaa energiaasi murehtimalla mitä kaikkea voi mennä pieleen. Murehtiminen saa sut vaan jännittyneeksi, ja jos jännität ja panikoit sattuu vaan enemmän.

Ja sit kun supistukset alkaa oikeesti sattua, niin älä "pelkää" sitä kipua vaan anna sen tulla. Mä aluksi taistelin kauheesti vastaan; vikisin ja yritin supistusten välillä itkeä. Sit meni hermot ja katsoin sitä kipua silmiin. Annoin sen tulla ja myllätä. Menin sen mukana. Tunsin itteni paljon vahvemmaks kun aloin myötäillä kipua, enkä taistellut vastaan.

Ootko kuullu juttuja siitä synnytyslaulusta tai jostain? Se on käsittääkseni jotain rentouttavaa hyminää (en tiedä asiasta sen kummemmin) Ite raskaana ollessa muistan huvittuneena lukeneeni siitä jostain lehdestä, mut siinä on kyllä jotain perää! Jotku haluu olla ihan hiljaa mut mulla autto ääntely. Huuda, murise, mikä ikinä tuntuu hyvältä! Älä mieti mitä muut ajattelee! Ne kätilöt on jo kuullu ja nähny kaiken!

Itse olin päättäny synnyttää ilman puudutuksia ja kätilön mielestä se oli ihan hullun hommaa, mutta mulle se oli tärkeää. Kehtas vielä ponnistusvaiheessa sanoa mulle että "jos nyt keskittyisit vähän enemmän siihen ponnistamiseen etkä tohon huutamiseen" Mutta mä tsemppasin koko ajan itteäni että teen tän just niinku musta hyvältä tuntuu, jos jollakin on ongelma sen kanssa niin voivoi! Tää on yks niistä tilanteista sun elämässä kun ei kannata jäädä ovimatoks vaan kuunnella itseään!

Toivon että kaikki sujuu hienosti!

 

[khf]

ja kannattaa vaikka puhua omalle neuvola tätille tosta pelosta.niin mäki tein puhuin sille siitä ni se laitto lähetteen synnytyssairaalaan henilökohtaseen tapaamiseen kätilön kanssa. seki auttaa jo kummasti ku saa kätilön kans jutella aiheesta tai ainakin mulla se autto. mullakin on neljä synnytystä takana ekan lapsen kans ei niin paljoa jännittänyt ku ei vielä tiennyt mikä koitos on edessä mut sit ku toinen lapsen synnytys lähesty jännitti jo entistä enemmän. ja mulla ei toi avautumis vaihe ole ollu niin hankala ettenkö sitä kipua kestäisi mutta mulla on toi ponnistusvaihe ollu aina ongelma siis uskallus puutuu multa en uskalla alottaa ponnistusta ja en uskalla ponnistaa tarpeeksi kovaa. onneksi muuten synnytykset on ollu nopeita 4h30min 3h15min, 5h30min ja 1h30min. ja mullekin luvattiin sit spinaali puudutus tähän viimeseen synnytykseen mut minähän taas jätin lähtemisen viime tippaan ni eihän sitä keretty antamaan ja hyvinhän toi meni ilmankin vaikka ärräpäät synnytyssalissa lentelikin. ja kahella vikalla synnytys kerralla on ollu ongelmia istukan kans ku se ei meinaa ulos tulla ni se taas vaihteex alko hermoja raastamaan.

 

[äiti]

Varmasti pelottaa,mutta yritä lähtee synnyttämään positiivisella mielellä ja ajatella että ei se kestä kauan(vaikka siltä se tuntuu varmasti sillä hetkellä ku synnytys alkaa...) =) mä lähdin synnyttämään ilman mitään "kaavaa" koska oon kans kuullu niin monenlaisia kokemuksia.toinen sanoo että kamala synnytys oli ja toinen taas kuinka helppo!loppujen lopuksi synnytys on pieni hetki elämässä ja miten ihana kokemus se on jälkeen päin ajateltuna =) tietenki joillekki jää pahat muistot mutta mulle ei ensisynnyttäjänä jääny mitään pahaa!vaikka sillä hetkellä ku supistuksista alko tulla todella ilkeen tuntusia ja matkalla sairaalaan ajattelin että ei ikinä =) noo kuukaus synnytyksestä ja mulla on jo ikävä sitä aikaa tuntuu et vauvaki kasvaa niin vauhdilla...synnäriltä otettuja kuvia katsellessa tulee haikee mieli vaikka näytänki vähän tuskastuneelta :heart: no mulla oli kyllä helppo synnytys...vaikka ensimmäinen oli niin kesto 8tuntia =) sairaalassa ehdin olemaan 2,5h ku poika jo syntyi :heart: kerkesin saada kivunlievitystäki ja sen kyllä otin ilomielin ku olin jo niin kauan kipeiden supistuksiien kans kestäny.spinaali puudutus mulle laitettiin sitte ja ponnistusvaihe menikin sitten täysin kivutta =) eipä se kyllä kauan kestänykkään...5min. ja helposti vauva tuli.niin ja ihan normaalikokonen vauveli,reilu 3kilonen ja 50cm. Hyvin se menee ku luottaa itseensä ja nykyään on hyvät kätilöt =)

 

[PlaaPlaaPlaa]

Tiedän tuon sun tunteen, itse pelkäsin synnytystä niin, että tuli jo hengenahdistusta ku meinas paniikki iskeä. Tiedustelin myös sektion mahdollisuutta, mutta onneksi minua ei siihen päästetty. Sitten kun vielä kuulin, että synnytys käynnistetään ja kaikki ehti mua pelotella käynnistyksen kamaluudesta niin oli tipalla etten karannut käynnistystä edeltävänä iltana koko maailman kartalta...
Turhaan pelkäsin!!! Sattuihan se mutta ei niin paljoa ettei sitä olisi kestänyt. OIKEASTI. Neljä tuntia kippuroin ilman mitään kivunlievennystä, sitten suostuin epiduraaliin (pelkäsin senkin laittoa niin että yritin selvitä ilman... Ei sen laitto edes sattunu vaikka moneen kertaan jouduttiin pistään) ja kun se epiduraali alko vaikuttaan lähti kivut melki kokonaan. Ponnistusvaihe kesti kauan mutta mielestäni se ei niinkään sattunut.
Vaikka olen tosi sairaalakammoinen ja mulla on alhainen kipukynnys niin siltikään ei traumoja jäänyt, uudelleenkin uskaltaisin. Tiedän ettei kenenkään toisen tarinat vie omaa pelkoa pois mutta yritän täällä ajatuksen voimalla lähettää sulle positiivisia ajatuksia synnytystä kohtaan!!! Jos se aivan kamalaa olisi niin ei kenelläkään olis ku yks lapsi =)
:hug: :hug: :hug: Tsemppiä matkaan!!!

 

[zuza]

\

Niin mullekin kerrottiin todella ilkeitä ja kamalia juttuja. Mä olen vähä yliherkkä puudutus aineille, joten tiesin etukäteen, että synnytyksistä on selvittä ilman mitään aineita, jos niistä jotain haluan muistaa. Mälueskelin ihan pikkasen aktiivisynnytyksestä ja sit vaan päätin että kyllä se luonto homman hoitaa. Niin niin kävikin ja viel molempien kohdalla. Kaikkia kamalai juttuaj ei kannata kuunnella. Jokainen kokee tilanteen ja kivun ihan eritavalla. Rentoutunut rauhallinen mieli auttaa kummasti. Käy tutustumassa synnytys sairaalaan. Keskustele kätilöiden ja lääkäreiden kanssa. Onko sulla muuten tietoa mihin oot synnyttää menossa?

oon menossa kätilö opistolle =)

 

[tuleva mamma]

kätilöopistolle

 

[Kipinätär]

Sen verran lisään noihin kommentteihin että:
Jos ponnistaminen sattuu niin ponnista kovemmin. Isan tosissaan mitä kovemmin ponnistat sitä vähemmin sattuu. Tuntuu hullulta mutta on toiminut ainakin mulla ja sitten vielä, kun supistaa älä laita silmiä kiinni ja käperry siihen kivun tunteeseen vaan tuijota seinää kattoa kätilöä mitä tahansa ja ajattele mitä näet. Sillon saat kivun hallintaan edes jotenkin.
Se nyt on ihan varma että kivutonta se ei ole mutta se voi olla siedettävää. Pyydä puudutusta heti kun tuntuu siltä, kätilöt on amattitaitoisia.

Ponnistamisesta vielä, mulla kävi aina ponnistuksen lopussa niin että karjasin ihan kun keihään heittäjä ja se ponnistus voima "karkas huudon mukana suusta ulos" Eli mulla auttoi se ääntely tossa avautumisvaiheessa mutta ei ponnistaessa.

Voimia ja mahdollisimman helppoa synnytystä! (se ei muuten ole sektio, nimim. kokemusta on.)

 

[nasu]

synnytin tos 2kk sitten tytön joka oli mulle kans ensimmäinen lapsi mulla ei pelkoa ollut mut jännitti miten kaikki menee ja sattuuko se jne.mut sit kun kaikki oli ohi en muistanut edes mitään kipuja mun mielestä se ei satu niin paljoo mitä kuvittelin sen sattuvan

 

[kohta kolmen lapsen]

Tosiasia on että synnytys sattuu.Mutta mitenpaljon on se yksilöllistä.Ekaalla kerralla olin tosi kipeä liki 12h eikä mikään auttanut.Koski koko ajan,supistusten välissäkin.Kun lapsi vihdoin saatiin ulos minusta tunsin lähinnä helpotusta ettei enää koske.En niinkään onnea.Toiseen synnytykseen valmistauduin ensimmäisen pohjalta.Yllätyksekseni sitä ei voinut edes verrata ekaan kertaan.Kipu tuli ajottain ja puudutteetkin tuntuivat nyt tehoavan.Ja mikä parasta minusta tuntui koko ajan siltä että homma oli hallussa.Tiesin jo mitä seuraavaksi tulee ja annoin kivun viedä mukanaan.Turha sitävastaan on taistelle.Lauloin huusin ja tein mikä hyvältä tuntui enkä muista välittänyt