Pelkosektio

Mulla on raskausviikkoja 32 ja eilen kävin synnytyspelkojeni takia pelkopolilla. Nuo pelot liittyvät aiempaan synnytykseeni ja siinä ns. pieleen menneisiin asioihin ja muutenkin hankalaan synnytkseen, josta fyysinenkin toipuminen kesti kauan. Tuo synnytys päättyi imukuppiin, joka ensin kiinnitettiin väärin (emätintä jäi väliin) ja repesin pahasti. Palkintona onneksi ihana poika. Tästä jäi pelko, että jos nytkin menee pieleen.
Eilen siis juttelin tästä kätilön kanssa ja itku pääsi minulta monta kertaa ja nyt taas kyyneleet valuvat. Haluaisin pystyä synnyttämään alateitse ja tämän sanoin myös kätilölle. Hän kuitenkin muutaman kerran mainitsi, että sektio olisi pelkoni takia myös mahdollinen ja käski miettimään tätä. Myös sektio pelottaa minua.
Aloin vaan miettimään, että olenko vähätellyt omaa pelkoani alatiesynnytystä kohtaan ja itselleni, että vauvalle olisikin paras vaihtoehto tuo sektio. Lääketieteellistä syytä sille ei taida minulla olla.
Miten teillä muilla pelkopolin kätilöt ovat suhtautuneet pelkoonne ja onko teille muille ehdotettu sektiota, vaikka ette ole sitä itse pyytäneet ainakaan ensimmäisellä kerralla? Entä kuinka kätilö ja lääkäri, ovatko olleet samaa mieltä asioista?
Noin neljän viikon kuluttua olisi sitten aika vielä synnytystapa-arvioon ja tästä ajasta kätilö vielä sanoi, että hän varaa ajan sellaiselle lääkärille, joka ns. erikoistunut näihin pelkojuttuihin.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia näistä pelkosektioista ja pelkopolista.

 

Mä synnytin esikoiseni pelkosektiolla ja olen ehkä vähän jäävi kirjoittamaan koska halusinkin sektion. Se ei ollut silloin ensisijainen vaihtoehto, mutta kahdesta pahasta se parempi. Kävin pelkopolilla muistaakseni 3 kertaa. Ekalla kerralla minut otti vastaan aivan ihana kätilö joka hyvin ymmärsi. Sen jälkeen (samana päivänä) oli vuorossa lääkäri joka oli todella kylmäkiskoinen eli alatiesynnytyksestä vain puhui. Yleensäkin kätilöt tuntuivat paremmin ymmärtävän kun taas lääkärit eivät. Tosin vikalla kerralla lääkärihän antoi luvan sektioon eli loppu hyvin, kaikki hyvin

 

Hei. Minulla takana 3 synnytystä ja kaksi niistä vaikeaa imukuppisynnytystä. Tulin raskaaksi neljännen kerran ja tein heti selväksi jo neuvolassa sen, että haluan leikkauksen. Siihen suhtauduttiin hyvin. Raskausaika kului hyvin kun tiesin saavani sektion, vaikka päätös siitä tehtiin vasta raskausviikolla 37. Toki jännitin menoa synnytystapa-arviointiin ja siihen miten siihen suhtaudutaan kun olen ehdoton. Kätilö kyseli jotain ja katseli aikasempia synnytyksiä koneelta ja sitä miten ne oli sujunut, ilmeisesti se vakuutti hänet, koska lähetti minut suoraan lääkärille. Hän ehdotti käymistä pelkopolilla kerran, mutta sanoin etten mene sinne, koska se ei muuta mitään, siihen hän sanoi ettei voi minua pakottaa sinne ja käski mennä kätilön luo sopimaan ajan sektiosta.

Sektio pelotti tottakai, koska oli uusia asia. Se sujui kuitenkin todella hyvin ja ihanaaa kun ei tarvinnut kokea niitä kidutuksia mitä oli synnytyksissä. Leikkauksen jälkeen olin tietysti kipeä, mutta särkylääkkeillä siitä selvittiin. Eka viikko oli otettava varovasti, mutta vauvaa pystyi hoitamaan koko ajan hyvin. Nyt aikaa on kulunut vajaa 3kk ja sitä tuskin muistaa.

Sektio on iso asia ja leikkaus ylipäätään sitä ei korosteta turhaan, mutta jos on kova synnytyspelko ja vaikeita synnytyksiä takana se on ehdottomasti hyvä vaihtoehto.

 

Mä olen nyt toisen raskauteni aikana käynyt pelkopolilla kahdesti. Siinä pelkoon minullakin on "epäonnistunut" ensimmäinen synnytys. Esikoistani yrtitin alakautta synnyttää sellaisen 40h ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon. Alkaessani odottaa toista en oikein tiennyt mitä halusin ja mitä pelkäsin :/ Aluksi ajattelin vain suunniteltua sektiota. Mutta toisaalta olin ensimmäisen sektion jälkeen niin kipeä etten voi edes ajatella sitä oloa mitenkään hyvällä. Toisaalta ajattelin sektiota siinä mielessä että sitten ei ainkaan synnytys mene taas pieleen. Minulle oli todella vaikeaa henkisestti se etten "kyennyt" synnyttämään. Oli todella vahva epäonnistumisen tunne naisena...

Pääsin vihdoinkin monien pyyntöjeni jälkeen Oyssiin pelkopolille, kävin siellä ekan kerran viikolla 25. Kätilö oli todella ihana. Hän sai minut ymmärtämään pelkoni syitä. Ja tällä hetkellä papereissani lukee että toivoo alatie synnytystä. Tärkeä asia minkä kätilö sai minut ymmärtämään oli se että mietin omat voimavarani ja sen että mitä haluan. Luotankin vahvasti siihen että alatiesynnytyksestä toivun nopeammin kuin sektiosta. Esikoisemme ei kuitenkaan ole kuin 1v5kk toisen syntyessä, joten en yksinkertaisesti voi olla niin huonossa kunnossa ja kipeä kuin ekan sektion jälkeen.

Kätilö oli todella ymmärtäväinen ja ihana. Kävin hänellä jo toistekin ja kolmas aika minulla on päivää ennen laskettua aikaa. Tämä vähän toivossa eläen että silloin minulla olisi ja vauva sylissä Molemmilla kerroilla olen myös käynyt synnytyslääkärin tutkimuksessa. Lääkärit ovat olleet todella ymmärtäväisiä. He ovat myös kyselleet pelkoni syitä ja sitä mitä mielessäni nyt liikkuu. Pelkoni syyt johtuvat suureksi osin luottamuksen puutteesta synnytysosaston/neuvolan henkilökuntaan. Tämä tietenkin on varmasti syy miksi he kohtelevat minua "erilailla" tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Pelkopolin kätilön kanssa juteltiin sekä suunnitellusta sektiosta että alatiesynnytyksestä. Ihan hyvässä hengessä. Lääkärit kyllä olivat sitä mieltä että olen "unelmasynnyttäjä" eli mitään lääketieteellistä syytä siihen että ensimmäinen synnytykseni ei edennyt ei ole olemassa. Itseni olen kuitenkin "valmentanut" siihen että tämäkin synnytykseni saattaa päättyä sektioon. Kaikista eniten toivon vain että tämä synnytykseni alkaisi erilailla kuin ensimmäinen, silloin tiedän pystyväni pitämään hermoni kurissa, ehkä... Eka synnytykseni alkoi vasta 41+4 joten toivon todellakin että tämä päättäisi tulla lähempänä laskettua päivää.

Sekavasta vuodatuksestani yritän siis tuoda esille sen että Oyssissa on ainakin aivan ihana kätilö pelkotila keskusteluihin. Jota ilman tuskin olisin näin varma siitä että kaikki menee hyvin.

 

Neljäs sektio takanapäin ja aina yhtä paljon pelottaa. Eli ensimmäistä yritettiin maailmaan pitkään ja päädyttiin lopulta sektioon jne.. toista odottaessa pelkäsin ettei vauva mahu alateitse (tunsin että edellitä isompi tulossa) ...päädyttiin taas suunniteltuun sektioon ja kun kaks sektiota takana niin loputkin sitten. Eli itse en ole saanut kokea alatie synnytystä mutta voin vaan todeta että olin sektioiden jälkeen kipeä,kuten yleensä... kivut muistutti pitkään n.puoli vuotta. Varsinkin kolmas sektioni jälk.kipu oli pahinta. Neljäs sektio tehtiin pystyyn ja nyt siitä 2kk aikaa ja toipuminen ollut paljon helpompaa. Eli pelottaa synnytys miten vaan...minua pelottaisi mennä alatie synnytykseen mutta pelottaa myös sektioon, koska puudutteet ;ebiduraali ja spinaalin laitto minulle aina yhtä vaikeeta ollut,eli monta kertaa tökitään neuloilla ja sit pitkään selkä kipeä siitä kohtaa ettei selälleen pysty kunnolla olemaan.Eli molemmissa hommissa tuntuu omat pelkonsa ja kivunsa olevan,ja jokaisella omalla tavallaan, ja kivut erilailla...eli sinulla voi mennä kaikki hienosti!