Pelko ei katoa

[Vaikea elämä]

Pelkään sairauksia. En edes pään magneetti kuvaksenkaan jälkeen pysty uskomaan ettei päässäni ole mitään vialla. Viimeisen 1,5v aikana olen pelännyt vaikka ja mitä sairauksia. Syöpää, kasvaimia, veritulppia, verenvuotoja jne... Ja sikainfluenssa aika lisäs vettä myllyyn... Kaikki tämä alkoi pikkuhiljaa toisen lapsen syntymän jälkeen... Mikä ihme mulla on? Voiko synnytyksen jälkeinen masennus ilmetä näin?

 

["vieras"]

Sama vika Rahikaisella. Eiköhän toi ole aika yleistä. Mulla se liittyy järkevästi ajateltuna siihen, että mitäs jos on jotain niin kuka lapsista huolehtii. Mut kieltämättä itselle aika rankkaa.

 

["Mie"]

Ahdistuneisuuteen ja masennukseenkin liittyy nuo tuntemukset, jos ne ovat kokoajan mielessä. Mulla on ssri-lääkitys aloitettu, kun huolestuneisuus ja muut psyykkiset oireet olivat niin voimakkaita.

 

[Häpeän]

Sama ongelma mullakin. Lisäks vielä paha jännitysniska ja oireet kamalat. Voit varmaan kuvitella millainen pelko siitä syntyy. Ja lääkärissä käyty jo niin moneen kertaan että tkssa uhkailivat pistää psykiatrian puolelle..

 

["vieras"]

Onko se sitten pahasta se psyk. puolen lähete pahasta? Tunne-elämän problematiikkaa kuitenkin, ja syytä olisi jotakin tehdä, jotta elämä tulisi vähemmän raskaaksi....

 

["vieras"]

Googletapa esim "yleistynyt ahdituneisuushäiriö", ehkä psyk puolen käynti ei olisi pahitteeksi? Voisit nauttia elämästä taas ihan eri tavalla kun ei tarvitsisi joka asiasta huolehtia?

 

[Häpeän]

[QUOTE="vieras";22371178]Onko se sitten pahasta se psyk. puolen lähete pahasta? Tunne-elämän problematiikkaa kuitenkin, ja syytä olisi jotakin tehdä, jotta elämä tulisi vähemmän raskaaksi....[/QUOTE]

mielelläni mä keskustelisin jonkun kanssa tästä ongelmasta. Mutta sain kyllä sellaisen käsityksen että lähtisin tyyliin pakkopaidassa ja nappeja naamaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22371178]Onko se sitten pahasta se psyk. puolen lähete pahasta? Tunne-elämän problematiikkaa kuitenkin, ja syytä olisi jotakin tehdä, jotta elämä tulisi vähemmän raskaaksi....[/QUOTE]

Ei varmaan muuten ole pahasta mutta vakuutusyhtiö voi evätä vaikka polvivamman hoidon ja tutkimukset (siis korvaukset) jos on psykiatrian kanssa tekemistä. Naurettavaa mutta totta.

 

["vieras"]

mielelläni mä keskustelisin jonkun kanssa tästä ongelmasta. Mutta sain kyllä sellaisen käsityksen että lähtisin tyyliin pakkopaidassa ja nappeja naamaan.

ok, no sitten. Ei ihan viisasta sekään, että sinua on peloteltu. Voisitko mennä tk:ssa olevan psyk. sairaanhoitajan juttusille??

 

[Häpeän]

[QUOTE="vieras";22371264]ok, no sitten. Ei ihan viisasta sekään, että sinua on peloteltu. Voisitko mennä tk:ssa olevan psyk. sairaanhoitajan juttusille??[/QUOTE]

ei ollut todellakaan mukavaa. lääkäri oli muutenkin todella asiaton. Psyk.sairaanhoitajan luona olen joskus käynyt tosin eri asiassa(myöhäinen keskenmeno). Pääsekö sellaisen luo noin vain vai pitääkö olla joku lääkärin lähete tms?

 

["Mie"]

Mulla ei ole pakkopaitaa, käyn töissä ihan normaalisti, ja olen perheellinen vaikka joudun/SAAN käydä terapiassa ja käyttämään lääkkeitä.

 

[sama vaiva]

Ihan sama minulla!! Tämä on kamalaa Muistan lapsena jo pelänneeni kaikki sairauksia, mutta nyt kahden lapsen äitinä tilanne on mennyt tosi pahaksi. Viimeisten viikkojen aikana olen diagnosoinut itselläni: rintasyövän (siitä on nyt niin paljon toitotettu), sydänvian, kurkkusyövän, aivokasvaimen, verenkiertohäiriön aivoissa, ms-taudin ja alsin, imusolmukesyövän jne. Tämä ei ole normaalia. Välillä nauretaan miehen kanssa näille höpsötyksille, mutta sitten iskee taas kauhea pelko.

Ihan kamalaa tämä itsensä tarkkailu! Nyt olen kieltänyt itseltäni netistä lääkäripalstojen lukemisen.

 

["vieras"]

Eikö niin, että olitte lellikkejä mamman hoivissa viihtyviä nössöjä jotka eivät ikinä ulkona leikkineet jne?

 

["vieras"]

ei ollut todellakaan mukavaa. lääkäri oli muutenkin todella asiaton. Psyk.sairaanhoitajan luona olen joskus käynyt tosin eri asiassa(myöhäinen keskenmeno). Pääsekö sellaisen luo noin vain vai pitääkö olla joku lääkärin lähete tms?

Tee asiattomasta lääkäristä potilasasiamiehelle ilmoitus, ihan oikeasti. Pelottelu ei kuulu lääkärin toimeen. Sinulla on oikeus lääkäriin ilman pelkoa joutumisesta pakkopaitaan! Kaikkea sitä kuulee! Kirjoita heti muistiin lääkärin kanssa käymänne keskustelu ja lääkärin mahdollisimman täsmälliset lauseet.

 

[fdgd]

oletko koskaan miettinyt mitä noiden pelkojesi takana oikein on...missä on pelkojesi juuret? minä arvelisin, että noiden pelkojen takana on kuolemanpelko... Sanot, että pelot saivat sinussa vallan 2 lapsen syntymän jälkeen...mitä siihen aikaan tapahtui? koitko esim synnytyksessä että olet lähellä kuolemaa tai oliko tilanne sellainen että jouduit pelkäämään lapsen kuolemaa? Kun perusturvattomuus on alkanut kasvamaan sisimpään jo lapsuudessa niin yksikin vahva kokemus turvattomana voi laukaista tuollaisen pelkovyöryn ihmisen elämään.

 

[fdgd]

92 % ihmisen pelonaiheista ei koskaan toteudu...

 

[Vaikea elämä]

oletko koskaan miettinyt mitä noiden pelkojesi takana oikein on...missä on pelkojesi juuret? minä arvelisin, että noiden pelkojen takana on kuolemanpelko... Sanot, että pelot saivat sinussa vallan 2 lapsen syntymän jälkeen...mitä siihen aikaan tapahtui? koitko esim synnytyksessä että olet lähellä kuolemaa tai oliko tilanne sellainen että jouduit pelkäämään lapsen kuolemaa? Kun perusturvattomuus on alkanut kasvamaan sisimpään jo lapsuudessa niin yksikin vahva kokemus turvattomana voi laukaista tuollaisen pelkovyöryn ihmisen elämään.

se kun tässä on niin ihmeellistä että silloin kaikki oli hyvin ei tarvinnut pelätä mitään. Synnytyskin sujui nopeasti ja helposti. Ainoa mikä ehkä yllätti oli miten kipeää luomusynnytys ponnistusvaiheessa voikaan olla. en yhtään ymmärrä mistä tämä sairauden, kuoleman pelko ja turvattomuuden tunne tulee.....

 

[.....]

Nostelen...

 

["vieras"]

Ei kuulosta normaalilta. Kannattaisi pyytää esim. lapsesi neuvolan terkalta lähete psykologin tms. juttusille, tuollainen pelko rajoittaa turhaan elämää ja huonontaa perheen ilmapiiriä.

 

[Vaikea elämä]

On jotenkin vaikeaa lähteä puhumaan tästä jollekin koska kukaan muu ei tiedä tästä. En saa edes kerrottua miehelle. Raukka luulee varmaan että mulla on oikeasti joku sairaus ku jatkuvasti on joku vaiva ja pitäis lääkäriin.

 

[kokemusta]

Sulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Itellä kanssa, mutta olen ollut lääkityksellä jo vuosia. Auttoi heti.

 

[Vaikea elämä]

Lääkityksen hakemista olen joskus miettinyt mutta se on sitten jäänyt kun olen kuullut kaikista mahdollisista haittavaikutuksista. Ja mähän olen niin pelokas lääkkeitä kohtaankin etten uskalla juuri muuta käyttää kun panadolia.

 

["vieras"]

On jotenkin vaikeaa lähteä puhumaan tästä jollekin koska kukaan muu ei tiedä tästä. En saa edes kerrottua miehelle. Raukka luulee varmaan että mulla on oikeasti joku sairaus ku jatkuvasti on joku vaiva ja pitäis lääkäriin.

Onhan sulla oikeasti joku sairaus, se taitaa vaan olla psyykkinen, mutta ihan yhtä lailla vakavasti otettava ja hoitoa vaativa kuin fyysisetkin sairaudet. Rohkeasti vaan hakemaan apua, että voit taas elää normaalia elämää. Jos lääkitys aiheuttaa sivuvaikutuksia, niin voihan niiden käytön aina lopettaa, kokeile, niin tiedät.

 

[Been there...]

Eli pelkotila/ahdistuneisuus, joka liittyy omaan terveydentilaan. Se on yksi ahdistuneisuuden muoto. Suosittelen lääkitystä, koska se auttaa ihan oikeasti. Ja toki terapiaankin kannattaa mennä, jos vain pääsee. Olen itse elämäni aikana kärsinyt paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, masennuksesta ja juuri tuosta hypokondriasta...Pahimmillaan oireet on olleet jossain elämän siirtymävaiheissa ja stressitiloissa (lapsen saaminen, talon rakentamisen aloittaminen). Vastustin lääkkeitä yli kaiken, mutta sitten pari vuotta sitten suostuin syömään n. 6kk SSRI-lääkettä, joka on turvallinen mielialalääke (ei jää koukkuun). Pelkäsin aivan hirveästi sivuoireita, mutta ne olivat mitättömiä verrattuna kaikkiin niihin oireisiin, joita ilman lääkkeitä oli. Sivuoireena mulla oli aluksi närästystä ja vähän seksuaalista haluttomuutta (katosivat ajan myötä). Suosittelen aloittamaan lääkkeen tosi pienellä annoksella (esim. 1/4 tablettia viikko, 1/2 viikko, 3/4 viikko ja kokonainen vasta sitten). Näin sivuoireetkin ovat pienemmät ja elimistö tottuu lääkkeeseen. Tosin vaikutuskin tulee myös pikku hiljaa, mutta kuitenkin. Olin välillä ilman lääkkeitä, paniikkijuttuja ja sosiaalisen tilanteiden pelkoa ja hypokondriaa ei enää ole (ne olisivat kadonneet ehkä ilman lääkettäkin). Masentuneisuuteni ilmeni aggression tunteina, "raivareina" ja ne ovat nyt taas lääkityksen myötä kadonneet. Olen ollut välillä töissä ja nyt taas kotona lasten kanssa. Koskaan en ole sairaslomilla tms. näiden juttujeni takia ollut.
Voimia!

 

[Vaikea elämä]

Jotenkin musta tuntuu että mulla olis niin paljon tunteita jossakin jumissa jotka jääny purkaamatta mutta silti mä en saa niitä purettua kerrottua... Se jo helpottais kun sais vaikka kerrottua miehelleni tästä mun ahdistuksesta... mutta pelkään sen reaktiota... olen aivan liian paljon yksin muutenkin... kaikki kaatuu mun päälle... mies käy töissä ja hoitaa rakentamisen. kun minä taas olen aivan yksin kaikkien lasten ym koti asioiden kanssa...