Kannattaa hakea nyt ainakin se keskusteluapu. Tk:ssa että neuvolassa (jos lastesi kanssa siellä käyt) on omat psykologinsa tai psyk.sairaanhoitajat, joiden kanssa voit puhua.
Ilman sitä puhumisapua (joka voi jo auttaa hyvinkin paljon kun joku kuuntelee eikä tuomitse) et tulisi hyötymään mistään mahdollisista lääkityksistäkään, joita tuohon yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön voidaan määrätä. Ja niitä lääkkeitä on paljon erilaisia, jotka ovat ihan turvallisia, joten kyllä niistä tarvittaessa sopiva löytyy. Lääkityskään ei ole aina välttämätön, vaan siitä voi ihan rauhassa jutella lääkärin kanssa, tärkeämpää olisi ensin kartoittaa tuon keskusteluavun kautta kuinka vaikea tilanne kohdallasi on ja mikä olisi paras hoitomuoto juuri sinulle. Pelkkä lääkitys ei koskaan ole oikea hoitomuoto.
Tuskin siis mitään pakkohoitojaksoja psyk. sairaalassa on edes odotettavissa, sen verran paljon nykyään painotetaan hoitoa avopuolelle, ettei sairaalaan kovin heppoisista syistä edes oteta. Ja kenelle sinun olisi pakko kertoa missä sinä käyt juttelemassa ongelmistasi? Ehkä miehellesi, jolloin menosi selittyisivät, mutta ei pakko ole kertoa muille ennen kuin olet itse siihen valmis. Et varmastikaan ole ainut, jolle raskaus ja lapsen syntymä on laukaissut ahdistuneisuushäiriön, oli sen syyt sitten mitkä tahansa.
