Eli pelkotila/ahdistuneisuus, joka liittyy omaan terveydentilaan. Se on yksi ahdistuneisuuden muoto. Suosittelen lääkitystä, koska se auttaa ihan oikeasti. Ja toki terapiaankin kannattaa mennä, jos vain pääsee. Olen itse elämäni aikana kärsinyt paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, masennuksesta ja juuri tuosta hypokondriasta...Pahimmillaan oireet on olleet jossain elämän siirtymävaiheissa ja stressitiloissa (lapsen saaminen, talon rakentamisen aloittaminen). Vastustin lääkkeitä yli kaiken, mutta sitten pari vuotta sitten suostuin syömään n. 6kk SSRI-lääkettä, joka on turvallinen mielialalääke (ei jää koukkuun). Pelkäsin aivan hirveästi sivuoireita, mutta ne olivat mitättömiä verrattuna kaikkiin niihin oireisiin, joita ilman lääkkeitä oli. Sivuoireena mulla oli aluksi närästystä ja vähän seksuaalista haluttomuutta (katosivat ajan myötä). Suosittelen aloittamaan lääkkeen tosi pienellä annoksella (esim. 1/4 tablettia viikko, 1/2 viikko, 3/4 viikko ja kokonainen vasta sitten). Näin sivuoireetkin ovat pienemmät ja elimistö tottuu lääkkeeseen. Tosin vaikutuskin tulee myös pikku hiljaa, mutta kuitenkin. Olin välillä ilman lääkkeitä, paniikkijuttuja ja sosiaalisen tilanteiden pelkoa ja hypokondriaa ei enää ole (ne olisivat kadonneet ehkä ilman lääkettäkin). Masentuneisuuteni ilmeni aggression tunteina, "raivareina" ja ne ovat nyt taas lääkityksen myötä kadonneet. Olen ollut välillä töissä ja nyt taas kotona lasten kanssa. Koskaan en ole sairaslomilla tms. näiden juttujeni takia ollut.
Voimia!