pelkkä puhuminen vai raa'asti vaikka oven eteen asettuminen ja käsivarresta kiinni tarttuminen

KUn eilisillan kasvatuskeskustelussa se joku kasvatusihminen toi esille sen että joskus on ihan oikeasti murkunkin kanssa tarpeen asettua oven eteen ja estää uloslähtö tai tarttua uloslähtijään käsivarresta vaikka kiinni. Ja se tyttönen puhui vain puhumisesta.
Minusta kyllä joskus on pakko asettua ihan fyysisesti sitä nuorta vastaan jos ei puhetta usko. Ja nimenomaan vastustaa ei hyökätä, siinä tietty ero!

 

Kukapa murkun tainnoksiin puhuisi? Mieluummin vaikka asettuisin oven ja murkun väliin, jos haluaisin estää ulos pääsemisen... Gandhimaisesti ilman väkivaltaa.

 

Ei toiminut ainakaan muhun puhe kun olin murkku
Murkutkin niin erilaisia.. Broidi jolla sama kasvatus ja melkeen saman ikäinen.. taas totteli koko ikänsä kuin lammas. Mä en...

terveisin; oli kerran yhtä aikaa Kotkan, Kouvolan, Lappeenrannan, Helsingin ja Vantaan poliisi "perässä"..

 

Ei toiminut ainakaan muhun puhe kun olin murkku
Murkutkin niin erilaisia.. Broidi jolla sama kasvatus ja melkeen saman ikäinen.. taas totteli koko ikänsä kuin lammas. Mä en...

terveisin; oli kerran yhtä aikaa Kotkan, Kouvolan, Lappeenrannan, Helsingin ja Vantaan poliisi "perässä"..

Sama homma, kunnes äiti laittoi kotoa veks ja sain vastaani aikuiset jotka laittoi todelliset rajat joita noudattamalla sai ihan pikku hiljaa sitten vapauksiakin. Käytin ne kaikki hyödyksi olemalla vielä tyhmempi, kunnes sitten 17 päätin aikuistua.

 

Kukapa murkun tainnoksiin puhuisi? Mieluummin vaikka asettuisin oven ja murkun väliin, jos haluaisin estää ulos pääsemisen... Gandhimaisesti ilman väkivaltaa.

Just näin... Ja voihan sitä puhetta yrittää sitten kun on siinä murkun ja oven välissä.

Mä ihailen mun isää kasvattajana, työssään on kerran asettunut seisomaan kahden puukon (ja nuoren) väliin ja puhui siinä pari tuntia. Tilanne raukesi niin ettei kukaan saanut naarmuakaan.

 

Silloin kun nuori on aikeissa tehdä jotakin millä vahingoittaisi itseään on parempi ottaa kunnolla kiinni. Kuten meinaa lähteä ulos yötä vasten tms. Sellaisessa tilanteessa nuori pelkää itsekin itseään, pelkää kontrollinsa menettämistä kun ei hahmota omia rajojaan. Jos nuori vaikka riehuu, paiskoo kamoja ja hyppii fyysisesti silmille, se raivo on eniten raivoa sitä omaa sisäistä kaaosta kohtaan, eikä aikuista joka siinä tilanteessa on poiju joka pitää todellisuudessa kiinni ja estää sitä nuorta ajelehtimasta myrskyssään teille tietymättömille. Ohjelmaa en nähnyt, mutta kun olen asunut erilaisissa sijoituksissa, niin nähnyt, millainen aikuisuus tuntuu nuorista turvalliselta. Joskus se on ihan mattoon käärimistä ja päällä istumista, suojellaan sitä nuorta itseltään, ettei tee asioita joita katua ja joiden takia vihata itseään jälkeenpäin.

 

Tuo on kyllä selkeästi fyysistä väkivaltaa ja voi aiheuttaa pahoinpitelysyytteen, jos nuori kertoo tuosta vaikka koulussa opettajalleen.

 

Tuo on kyllä selkeästi fyysistä väkivaltaa ja voi aiheuttaa pahoinpitelysyytteen, jos nuori kertoo tuosta vaikka koulussa opettajalleen.

Hankala tilanne. Ja nykyään järjetönkin...

Jos pidän kiinni riehuvaa lasta kaupungilla, estääkseni hänen juoksemisensa liikeenteen joukkoon, voin saada syytteen. Jos en pysäytä lasta ja hän juoksee auton alle, voin saada syytteen.

 

Puhuin sijoituksesta, että olen ollut erilaisissa sijoituksissa... Ja puhutaan kiinni pitämisestä, ja joskus teini saattaa olla tuollainen 180cm ja painaa 70kg, ei siinä silittely auta kun sellainen meinaa heittää pöydällä toista teiniä. Olen saanut saanut kyllä kengästä naamaani eräältä "hoitajalta", se oli pahoinpitelemistä, mutta ei siitä kyllä mitään sanomista edes henkilölle tullut vaikka oli yleisesti tiedossa ja sen useampi ihminen näki...

 

Tuo on kyllä selkeästi fyysistä väkivaltaa ja voi aiheuttaa pahoinpitelysyytteen, jos nuori kertoo tuosta vaikka koulussa opettajalleen.

Hankala tilanne. Ja nykyään järjetönkin...

Jos pidän kiinni riehuvaa lasta kaupungilla, estääkseni hänen juoksemisensa liikeenteen joukkoon, voin saada syytteen. Jos en pysäytä lasta ja hän juoksee auton alle, voin saada syytteen.

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

 

Kukapa murkun tainnoksiin puhuisi? Mieluummin vaikka asettuisin oven ja murkun väliin, jos haluaisin estää ulos pääsemisen... Gandhimaisesti ilman väkivaltaa.

Voihan sitä kokeilla kellä suu kestää vaahtoamatta. Tuo Gandhimainen tapa toimii kyllä parhaiten ihan minkä ikäisiin vain.

 

Luulenpa että tuon nelosen kohdalla ei murkkunakaan tehoa puhe, eli oven eteen on parkkeerattava jos meinaa kotona pitää

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

höpö höpö
Minun äitini ja isäni eivät tosiaan ole syyllisiä todella huonosti käyttäytyvän veljeni toimiin. Rakkautta ja rajoja on ollut juuri sopivasti. Veljeni on ollut taaperoiästä asti mahdoton!

Et taida olla ammattilaista nähnytkään. Kasvatus ei aina ole pielessä jos ihminen on pielessä.

 

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

Jos minä kärjistän, niin teet sinäkin

Ihmisillä on erilaisia temperamentteja ja luonteita. Vaikka olisi kasvattanut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ei aina käy, kuten kasvatusoppaissa. Sitähän inhimillisyys on.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

höpö höpö
Minun äitini ja isäni eivät tosiaan ole syyllisiä todella huonosti käyttäytyvän veljeni toimiin. Rakkautta ja rajoja on ollut juuri sopivasti. Veljeni on ollut taaperoiästä asti mahdoton!

Et taida olla ammattilaista nähnytkään. Kasvatus ei aina ole pielessä jos ihminen on pielessä.

Lasta ei voi koskaan syyttää siitä, ettei hän "osaa käyttäytyä". Kaikki lähtee kotoa käsin. Kukaan lapsi ei ole luonnostaan "mahdoton" vaan kyse on aina siitä, että vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.

 

Niin, murkku ei ehkä yksiselitteisen selvästi ole lähdössä yönselkään tullakseen pahoinpidellyksi, mutta jos on oletettavaa, että 15 v on lähtemässä vetämään lärvit tai narkkaamaan, niin onko ihan okei päästää se menemään, kun eihän se ihan yksiselitteisesti ole sitä menossa tekemään vaan ehkä ainoastaan pöllimään autoja? No eihän kaikkien lapset ole sellaisia, eikä me haluta ajatella että oma ainakaan, mutta jotkut aina kuitenkin ovat ihan ulkona omasta elämästään vaikka vanhemmat yrittävät kaikkensa ja ovat ihan hyviä vanhempia lapsen neljälle sisarukselle.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Jotain on mennyt kasvatuksessa pahasti metsään, jos omaa murkkuikäistään ei saa puhumalla kuriin. Näin kasvatusalan ammattilaisena pakko sanoa näin. Eli vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka tässä. Oven eteen parkkeeraaminen ja kädestä väkisin kiinni pitäminen ei mitään kypsän aikuisen toimintaa edes ole.

höpö höpö
Minun äitini ja isäni eivät tosiaan ole syyllisiä todella huonosti käyttäytyvän veljeni toimiin. Rakkautta ja rajoja on ollut juuri sopivasti. Veljeni on ollut taaperoiästä asti mahdoton!

Et taida olla ammattilaista nähnytkään. Kasvatus ei aina ole pielessä jos ihminen on pielessä.

Lasta ei voi koskaan syyttää siitä, ettei hän "osaa käyttäytyä". Kaikki lähtee kotoa käsin. Kukaan lapsi ei ole luonnostaan "mahdoton" vaan kyse on aina siitä, että vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä.

LOL mitä sinisilmäisyyttä! Toivottavasti et ole oikea ope

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Lainsäädännöstä sinä et ainakaan tunnu ymmärtävän mitään, puhumattakaan lasten kasvatuksesta. Anteeksi nyt vain.

 

Mä olen niin pienikokoinen aikuinen, että fyysisesti lakkasin präjäämästä junnulle jo 4 vuotta sitten. Eli mulle tuo fyysinen estäminen ei olisi ollut edes mahdollista, jos junnu olisi päättänyt häipyä ovesta ulos. Onneksi tollasta tilannetta ei ole koskaan edes ollut.

 

Minä olen mahdoton. Ja hyvin kasvatettu. Ja osaan käyttäytyä.

Ja olen nähnyt sekä huonosti kasvatettuja, mahdottomia lapsia, että hyvin kasvatettuja mahdottomia lapsia. Toiset osaavat käyttäytyä, toiset eivät ja muutama on pysäytettävä muulla tavalla, kuin puhumalla.

 

Nyt puhut vähän eri asiasta. Jos pieni lapsi riehuu vaikka Mannerheimintien varrella niin häntä uhkaa selvästi vaara jäädä vaikka auton alle, minkä vuoksi häntä täytyy pidellä kiinni vaikka väkisin. Jos sen sijaan murkkuikäinen haluaa lähteä ulos kotiovestaan, ei ole lainkaan yksiselitteisen selvää, että hän joutuu sen seurauksena onnettomuuteen tai vaikka väkivallan uhriksi. Juridisesta näkökulmasta katsottuna tässä on suuri ero.

En enää puhunutkaan vain ja pelkästään murkkuikäisestä yöjalkaan lähtijästä, vaan yleisemmin siitä ristiriidasta, joka lainsäädännössä tällä hetkellä on. On hienoa, että pyritään turvaamaan oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, mutta rajan vetäminen siihen, missä vaiheessa on sallittua rajoittaa fyysisesti vapautta on hankalaa.

Alaikäinen lapsi, joka vastoin huoltajansa tahtoa yrittää yön selkään, on vaikea pysäytettävä. Ääritilanteessa huoltajaa voidaan syyttää heitteillepanosta, jos ei tarpeeksi tomerasti yritä puuttua asiaan... Taas tapani mukaan kärjistäen asiaa.

Lainsäädännöstä sinä et ainakaan tunnu ymmärtävän mitään, puhumattakaan lasten kasvatuksesta. Anteeksi nyt vain.

Täytyy sanoa että tässä keskustelussa sinä olet eniten pihalla. Ihmetyttääkö kun et etene elämässä ja et ymmärrä itseäsikään välillä? Ymmärrän kyllä ettet voi ymmärtää lapsia ja nuoria kun et ymmärrä edes syntymistä. Mieti mitä puhut.

 

Lainsäädännöstä sinä et ainakaan tunnu ymmärtävän mitään, puhumattakaan lasten kasvatuksesta. Anteeksi nyt vain.

Saat anteeksi. :hug: Väärässä olemiseen on kaikilla vapaus. Sinulla ja minullakin...

 

Naivismia suurimmillaan ajatella, että lapsen käytös johtuu pelkästään kasvatuksesta.
Sun on täytynyt nukkua ne tunnit, joissa selvitettiin, että lapsen käytös johtuu myös geeniperimästä, ympäristöstä, ja lapsen persoonasta.

Koska lapsella on oma persoona. Lapsella on oma temperamentti. Sitä ei todellakaan kukaan äiti voi kiistää. Ei ole kahtaa samantapaista lasta perheessä

Minun esikkoni on kuopukseen kuin yö ja päivä.
Esikko on rauhallinen ja kiltti, unelmalapsi. Ja kuopus on... Unelma omalla toisella tavallaan, kiihkeä.
Löisin vaikka vetoa, kuopukseni kanssa tulen ottamaan suurimmat matsit murkkuna, esikko jää kirkkaasti kakkoseksi.