pelkäättekö yksinäisyyttä?!

[m]

Pelkäättekö jäävänne yksin jossain vaiheessa, avioliitto hajoaa, parisuhde katkeaa yms. Minun äitini on pahasti läheisriippuvainen ihminen , ikää nyt vajaa 60 vuotta, yhden pahan avioeron läpi käyneenä kymmenen vuotta sitten , alkoholi maistui, myös muille suvussani, ja nyt kenen kanssa ollut erittäin huonossa suhteessa kariutui ja tämä mies on ollut erittäin henkisesti väkivaltainen , myös alkoholi maistui ja maistuu; nyt kun jätti äitin lopullisesti ja lähti toisen naisen matkaan, ja kiusasi vielä heikkoa äitiäni sanoen jankuttaen " mulla on uusi nainen , mulla on uusi rakas, lähden nyt menemää, jne. tätä on jatkunut vuosia ja äitini on nyt huonossa kunnossa, tiedän että suvussamme on paljon masennusta ja alkoholismia, mutta miten ihmeessä saan elämänuskoa äitini elämään vielä ja että hän löytäisi vielä ihanan rakkauden, uskotteko että tämän ikäiset löytävät toisensa ? =)

 

[-Jonttu-]

Eihän se olekaan iästä kiinni, missä vaiheessa ihmiset löytävät toisensa. Se on ihmisestä itsestään kiinni. Jos äitiäsi ei huvita panostaa omaan elämäänsä, ei sitä voi kukaan muu väkisinkään tehdä.

 

[ap]

Eihän se olekaan iästä kiinni, missä vaiheessa ihmiset löytävät toisensa. Se on ihmisestä itsestään kiinni. Jos äitiäsi ei huvita panostaa omaan elämäänsä, ei sitä voi kukaan muu väkisinkään tehdä.

mutta kun häntä kiinnostaa löytää elämään rakkaus, mutta hän tietty takertuu aika voimakkaasti, mistä tuon ikäiset etsivät ja löytävät seuraa, olisi tietty ihana olla auttamassa rakentaa uutta elämää joka voisi olla positiivista ?

 

[Tytär]

Leskeksi jäänyt äitini (on jo eläkkeellä) käy paljon eläkeläisjärjestön tapahtumissa ja on mukana puuhanaisena siellä. Urheilu, kansalaisopiston kurssit, jumpat, entiset työkaverit, ystävät ja sukulaiset muodostavat sitä sosiaalista verkostoa. Mutta itse pitää olla todella aktiivinen...

Ja kyllähän tuon ikäisetkin voivat hakea netin kautta seuraa! Johonkin järjestöön liittyminen voisi tuoda myös uutta sisältöä elämään.

 

[Tytär]

oho, ei pitänyt tulla mitään hymiötä tuohon...

 

[vieras]

Mä taidan itseasiassa odottaa sitä aikaa, kun kukaan ei enää halua minusta mitään...

 

[LisaMarie]

Äitisi pitää päästä irti kuvitelmasta, että yksinäisyys=ei vastakkaista sukupuolta olevaa asuinkumppania.
Yksin olo joskus on oikein terapeuttista ja ihanaa. Pitää tajuta, että parisuhteessakin voi olla yksinäinen -kuten ilmeisesti äitisikin on ollut- eikä yksin asumisella/yksin ololla ja yksinäisyydellä ole mitään tekemistä keskenään.
Itse pelkäsin aiemmin yksin oloa ja hankin aina yksin vietettäviin hetkiin paljon puuhaa, kunnes vietin pari viikonloppua hotellissa niin, että mulle oli meno 2 tunniksi päivässä ja muu aika yksin ja mä löysin yksin olon ja yksinäisyyden välisen eron.

 

[ap]

tuntuu että isän ja äitini eron jälkeen hän ei ole pystynyt nauttimaan täysipainoisesta elämästä, hän lenkkeilee käy osa-aikatöissä jne. mutta mistä hän löytää seuraa jos ei nettiäkään osaa käyttää =)



itse voin myöntää olevani myös läheisistäni rppuvainen ja pelkään vanheta yksin , mutta ei sitä etukäteen pidä pelätä, toivoisin äitilleni positiivista ajettelumallia loppuelämälleen, hän on hyvin katkeroitunut ja rikkinäinen ihminen, mikä on osakseen vaikuttanut meihin lapsiin, mutta oman tyttöni syntymän jälkeen olen tehnyt kaikki asiat erilailla, kasvatan tytöstäni aivan erilaisen ihmisen kun minä itse ja äitini =o

 

[LisaMarie]

Äitisi on varmaan myöps sen ikläluokan ihminen, että terapeutti on kirosana, hulluhan hän ei ole, eikä mihinkään pöpilään mene. Eli avun hakeminen tuohon rikkinäisyyteen ulkopuolelta voi olla pois suljettua?
Mä suosittelen yhtä kirjaa: Wayne W Dyerin Hyväksy itsesi, uskalla elää. Lue vaikka itse, ja kerro äidillesi oivalluksistasi, mutta tuo katkeruus kannattaa ehdottomasti hoitaa pois!

 

[ap]

Äitisi on varmaan myöps sen ikläluokan ihminen, että terapeutti on kirosana, hulluhan hän ei ole, eikä mihinkään pöpilään mene. Eli avun hakeminen tuohon rikkinäisyyteen ulkopuolelta voi olla pois suljettua?
Mä suosittelen yhtä kirjaa: Wayne W Dyerin Hyväksy itsesi, uskalla elää. Lue vaikka itse, ja kerro äidillesi oivalluksistasi, mutta tuo katkeruus kannattaa ehdottomasti hoitaa pois!

kiitos vinkistä, taidanpa hankkia tuon teoksen <3