V
Vieläkö toivoa?
Vieras
Hei
Kysyisin oikeastaan toista mielipidettä, jos osaat edes antaa jonkinlaisen "mutu"-tuntuma arvion, olisin kovin kiitollinen.
Olen 35v, mies 41v ja takana aktiiviista yrittämistä 2 vuotta. Tutkimuksiin mentiin melkein vuosi sitten ja ainoa löydös oli endometrioosi (ei ilmeisesti kovin paha, ainakaan ei pahemmin oireile), PCO ja sitä kautta ovulaatiohäiriö. Aukiolotutkimus ok (lääkäri jopa totesi, että harvoin näkee niin avoinna olevaa munatorvea). Mies kunnossa. E-pillereitä söin n. 10v, niiden jälkeen kierto säännöllinen puolisen vuotta (ovulaation sain testeillä esiin), mutta sitten katosi täysin. Sain Terolutit, jotka eivät ovulaatiota palauttaneet paitsi 5 kk jälkeen olinkin yllättäen raskaana, mutta se osottautui kemialliseksi. Sitten aloitimmekin lapsettomuushoidot, ensin 3 kertaa ovulaation induktio joita seurasi 3 kertaa inseminaatio. Väliin mahtuu myös 2 välikiertoa. Lääkitykseen olen regoinut erittäin hyvin ja pienellä annoksella, välillä on ollut kaksikin rakkulaa valmiina.
Varmaa alkanutta raskautta en ensimmäisen kemiallisen raskauden jälkeen ole saanut (tosin en ole testannutkaan liian aikaisin). Muutaman kerran vuoto on alkanut pari pv myöhässä ja oikeastaan aina sellaisten alavatsanipistysten ja runsaan alkuvuodon kanssa, mitä ei normaalisti ole. Lisäksi joka kerta useampia päiviä ennen vuodon alkua on ollut erilainen tunne kuin normaali kuukautistunne, se on sitten aina äkisti kadonnut (usein ennen sitä on ollut vähän alavatsan nipistelyä) ja siitä joitakin tunteja-vuorokausi tulee normaali kuukautistunne ja vuoto.
Oma lääkärini epäili, että jotakin siellä saattaa tapahtua mutta menee sitten heti alussa kesken. On myös kokeiltu Pregnyl-pistoksia inseminaation jälkeen, jos kyseessä keltarauhashormonin vajaus, mutta senkin ainoa vaikutus oli, että vuoto alkoi pari pv myöhässä ja kovin kivuliaasti ja kovasti kohtua supistellen.
Oma lääkärini sitä mieltä, että ongelma enemmänkin munasolun/alkion huonossa laadussa kuin kiinnittymisessä. Suositteli seuraavaksi IVF:ää ja piti sen onnistumista hyvänä.
Lisäksi tarkoitus on kokeilla kortisonia, jos auttaisi yhtään endometrioosin takia.
Osaatko yhtään tämän peruteella sanoa onko seuraava järkevä hoito todellakin jo IVF vai onko esim. mitään järkeä kokeilla ensin pelkällä kortisonilla? (jos ongelma onkin esim. vain endometrioosi, joka haittaa kiinnittymistä).
Toisaalta JOS joka kerta hedelmöittyminen tapahtuu, mutta ei jatku alkua pitemmälle alkion huonon laadun takia niin kuinka paljon paremmat mahdollisuudet loppujen lopuksi on onnistua IVF:llä ja saada edes 1 kunnon alkio ja raskaus alkamaan?
Lisäksi meitä mietityttää mahdolliset sikiön ongelmat, onko tällaisissa tapauksissa todennäköisempää, että lapsella on jokin kehityshäiriö kuin, että jos lapsettomuuden syy on jossakin muussa kuin huonolaatuisissa munasoluissa/alkioissa?
Kiitos kovasti jos osaat antaa edes jonkinlaisen mielipiteen
Kysyisin oikeastaan toista mielipidettä, jos osaat edes antaa jonkinlaisen "mutu"-tuntuma arvion, olisin kovin kiitollinen.
Olen 35v, mies 41v ja takana aktiiviista yrittämistä 2 vuotta. Tutkimuksiin mentiin melkein vuosi sitten ja ainoa löydös oli endometrioosi (ei ilmeisesti kovin paha, ainakaan ei pahemmin oireile), PCO ja sitä kautta ovulaatiohäiriö. Aukiolotutkimus ok (lääkäri jopa totesi, että harvoin näkee niin avoinna olevaa munatorvea). Mies kunnossa. E-pillereitä söin n. 10v, niiden jälkeen kierto säännöllinen puolisen vuotta (ovulaation sain testeillä esiin), mutta sitten katosi täysin. Sain Terolutit, jotka eivät ovulaatiota palauttaneet paitsi 5 kk jälkeen olinkin yllättäen raskaana, mutta se osottautui kemialliseksi. Sitten aloitimmekin lapsettomuushoidot, ensin 3 kertaa ovulaation induktio joita seurasi 3 kertaa inseminaatio. Väliin mahtuu myös 2 välikiertoa. Lääkitykseen olen regoinut erittäin hyvin ja pienellä annoksella, välillä on ollut kaksikin rakkulaa valmiina.
Varmaa alkanutta raskautta en ensimmäisen kemiallisen raskauden jälkeen ole saanut (tosin en ole testannutkaan liian aikaisin). Muutaman kerran vuoto on alkanut pari pv myöhässä ja oikeastaan aina sellaisten alavatsanipistysten ja runsaan alkuvuodon kanssa, mitä ei normaalisti ole. Lisäksi joka kerta useampia päiviä ennen vuodon alkua on ollut erilainen tunne kuin normaali kuukautistunne, se on sitten aina äkisti kadonnut (usein ennen sitä on ollut vähän alavatsan nipistelyä) ja siitä joitakin tunteja-vuorokausi tulee normaali kuukautistunne ja vuoto.
Oma lääkärini epäili, että jotakin siellä saattaa tapahtua mutta menee sitten heti alussa kesken. On myös kokeiltu Pregnyl-pistoksia inseminaation jälkeen, jos kyseessä keltarauhashormonin vajaus, mutta senkin ainoa vaikutus oli, että vuoto alkoi pari pv myöhässä ja kovin kivuliaasti ja kovasti kohtua supistellen.
Oma lääkärini sitä mieltä, että ongelma enemmänkin munasolun/alkion huonossa laadussa kuin kiinnittymisessä. Suositteli seuraavaksi IVF:ää ja piti sen onnistumista hyvänä.
Lisäksi tarkoitus on kokeilla kortisonia, jos auttaisi yhtään endometrioosin takia.
Osaatko yhtään tämän peruteella sanoa onko seuraava järkevä hoito todellakin jo IVF vai onko esim. mitään järkeä kokeilla ensin pelkällä kortisonilla? (jos ongelma onkin esim. vain endometrioosi, joka haittaa kiinnittymistä).
Toisaalta JOS joka kerta hedelmöittyminen tapahtuu, mutta ei jatku alkua pitemmälle alkion huonon laadun takia niin kuinka paljon paremmat mahdollisuudet loppujen lopuksi on onnistua IVF:llä ja saada edes 1 kunnon alkio ja raskaus alkamaan?
Lisäksi meitä mietityttää mahdolliset sikiön ongelmat, onko tällaisissa tapauksissa todennäköisempää, että lapsella on jokin kehityshäiriö kuin, että jos lapsettomuuden syy on jossakin muussa kuin huonolaatuisissa munasoluissa/alkioissa?
Kiitos kovasti jos osaat antaa edes jonkinlaisen mielipiteen
