Alkuperäinen kirjoittaja j:
Alkuperäinen kirjoittaja itikka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Omakohtainen kokemukseni on se, että ns. paskaduunien suurin hyöty rahan lisäksi oli itsenäistyminen ja vastuunotto. Oli paljon mukavampi käydä baareissa ja shoppailemassa omalla rahalla kuin äidin rahalla. Samalla opin pitämään kahta palloa ilmassa samaan aikaan ja organisoimaan elämääni työn ja opiskelun muodostamissa raameissa. Tästä on ollut hyötyä projektiluontoisessa työssäni näin aikuisiällä. Toki asiakaspalvelussa harjaantui myös vuorovaikutustaidot, joita tarvitsen nykyisessä opettajan ammatissani. Varsinaiseen työllistymiseeni opiskeluaikaisista hanttihommista ei ole ollut hyötyä. Olen maininnut ne ceeveessä vain geneerisenä lauseena "Useita osa-aikaisia asiakaspalvelutöitä opintojen ohessa vuosina XXXX-XXXX", eikä kukaan työnantaja ole koskaan kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Itsenäistyä voi muidenkin kokemusten kautta. Joutuuhan esim. opinnoissaan ottamaan vastuuta ihan yhtä lailla. Ihan yhtä lailla sitä joutuu heräämään aamulla luennolle ja tekemään hommat deadlineen mennessä kuin heräämään aamulla siivoamaan. Miten nämä nyt muka eroavat? Turhaa hehkutusta.
Ja elää voi myös opintorahalla ja tarvittaessa lainalla, jonka maksaa suht kivuttomasti pois, kun pääsee töihin.
joutuuko ottamaan vastuuta? en tiedä missä opiskelet, mutta aika monesta opinahjosta pääsee hyvin helpolla. ainakin amk-tasolla...
Kysytkö nyt ihan tosissasi, että joutuuko ottamaan opinnoistaan vastuuta? No totta hemmetissä joutuu, aina, joka alalla. Jos ei ota yhtään vastuuta, niin ei valmistu ikinä, oli kyseessä sitten amk tai yo tai amis.
Ja joo, helpolla voi päästä, jos antaa itsensä mennä aina siitä, mistä aita on matalin. Mutta siinähän sitä vastuunottoa opetellaankin, että yrittää oikeasti parhaansa ja panostaa suorituksiinsa tulevaisuutta ajatellen. Enemmän kuin se, että painaa luutun kanssa rappukäytävissä.
Työvuorolistathan kesätöissä on suunniteltu valmiiksi ja siinä ei ole varaa olla pois jos haluaa sitä liksaa, pakkotilanne, joka nyt ei erityisempää vastuunottokykyä vaadi. Ja jos vaatii, niin tilanne taitaa olla jo aika paha ja hangata jostain ihan muusta silloin.
Mutta se, että haastaa itsensä tekemään jotain, joka auttaa tulevaisuudessa, vaikka alisuoriutumisellakin pärjäisi, on taas mielestäni vastuunottoa. Kauaskantoisempi tapa ajatella ja toimia. Se, että herää aamulla luennolle, vaikka akateeminen vapaus sallisikin jäädä pois.