Mila
Olen naimisissa oleva 45-vuotias nainen. Mies on samaa ikäluokkaa. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja seurustelleet rippikouluikäisistä. Koko yhdessäolomme ajan kuvio on ollut samanlainen: seksiä satunnaisesti, silloin kun mies haluaa (tavallisesti kerran kuussa, jos onnistaa niin kaksi kertaa). Mieheni ei petä, mutta hänelle tämä riittää. Joissakin elämänvaiheissa; esimerkiksi, kun lapset olivat pieniä; tämä sopi minullekin hyvin. Nuorena protestoin kovasti vastaan. Tein halutessani aloitteenkin, mutta ne kerrat päättyivät potenssiongelmiin. Mieheni teki selväksi, että hän ei pysty rakastelemaan, jos hän ei halua, ja hän kyllä tekee aloitteen, jos hän haluaa.
Olen tietysti jo hyväksynyt tilanteen. Huono puoli on se, että koska en tunne itseäni haluttavaksi, laiminlyön itseäni, mikä vähentää tietysti mieheni halukkuutta entisestään (ja sen hän myös ilmaisee selvästi). Vaikka mieheni ei halua minua, minun tulee olla huoliteltu, hyväkroppainen ja haluttava 24 tuntia päivässä. Jatkuva puute tekee minusta myös ärtyisän, mikä alentaa taas haluttavuutta. Tilanne on siis kääntynyt niin, että minun huolimaton olemukseni ja ärtyisyyteni on syy siihen, ettei mieheni halua minua kuin äärimmäisessä tarpeessaan.
Tällaisessa kierteessä siis ollaan. Onko tilanne kenellekään tuttu? Mitä ratkaisuja olette tehneet ja millä tuloksella?
Totean vielä, että nämä harvoin tapahtuvat rakastelut ovat nopeita toimituksia. (Mieheni ei todellakaan petä minua.) Mieheni pitää itseään melkoisena rakastajana, koska pystyy tyydyttämään minut. Annan hänen pitää tämän illuusion, mutta todellisuudessa olen niin seksinnälkäinen, ettei mieheltä kummoista suoritusta vaadita.
Olen tietysti jo hyväksynyt tilanteen. Huono puoli on se, että koska en tunne itseäni haluttavaksi, laiminlyön itseäni, mikä vähentää tietysti mieheni halukkuutta entisestään (ja sen hän myös ilmaisee selvästi). Vaikka mieheni ei halua minua, minun tulee olla huoliteltu, hyväkroppainen ja haluttava 24 tuntia päivässä. Jatkuva puute tekee minusta myös ärtyisän, mikä alentaa taas haluttavuutta. Tilanne on siis kääntynyt niin, että minun huolimaton olemukseni ja ärtyisyyteni on syy siihen, ettei mieheni halua minua kuin äärimmäisessä tarpeessaan.
Tällaisessa kierteessä siis ollaan. Onko tilanne kenellekään tuttu? Mitä ratkaisuja olette tehneet ja millä tuloksella?
Totean vielä, että nämä harvoin tapahtuvat rakastelut ovat nopeita toimituksia. (Mieheni ei todellakaan petä minua.) Mieheni pitää itseään melkoisena rakastajana, koska pystyy tyydyttämään minut. Annan hänen pitää tämän illuusion, mutta todellisuudessa olen niin seksinnälkäinen, ettei mieheltä kummoista suoritusta vaadita.