U
uuvahtanut
Vieras
Olen yh ja seurustelusuhteessa. Minun mottoni suhteessa on, että haluan antaa ja jakaa hyviä asioita ja kokemuksia sekä toisaalta jakaa arjen huolia puolin ja toisin. Tällä hetkellä tuntuu, että arki on yhtä kaaosta, terveys reistailee ja työt kaatuu päälle. En haluaisi olla miehen kanssa tekemisissä nyt, koska en voi kerta kaikkiaan antaa hänelle mitään. Olen vain ihan poikki, uupunut ja rikkinäinen. Miehen asennekin on se, että hän kehoittaa minua ryhdistäytymään ja ihmettelee, miten en saa hoidettua elämääni paremmin, mutta noin muutenkin haluaisin ja olen ottanutkin etäisyyttä.
Nyt mies haluaisi viettää aikaa yhdessä vapaapäivinä. Minä haluaisin vain koomailla lasten kanssa kotonani. En jaksaisi tsempata iloista, kepeää seuraa enkä jaksaisi komentaa lapsia ruotuun, kuten miehen luona aina täytyy kerrostalossa hissuksiin olla.
Kuinka saisin esitettyä asian miehelle niin, että hän ei suuttuisi tai loukkaantuisi? Hän raivostuu siitä, jos kerron kokevani, että en riitä tai en olisi jotakin tarpeeksi. Hän ei myöskään pidä siitä, että olen voimaton ja väsynyt, vaikka jollakin tasolla sen ymmärtääkin.
Olisin valmis myös viheltämään koko pelin poikki, mutta mies ei ole valmis keskustelemaan eroamisesta, vaan on heti täysin hyökkäys- ja puolustusasemissa. Tätä tosin en voi ymmärtää, koska ei minusta ole kenellekään yhtään mitään iloa tällaisena. Pääsisi hyvä mies vapaaksi etsimään parempaa ja sopivampaa seuraa itselleen ja minä pääsisin syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteistani, kun en pysty olemaan se paras kumppani.
Nyt mies haluaisi viettää aikaa yhdessä vapaapäivinä. Minä haluaisin vain koomailla lasten kanssa kotonani. En jaksaisi tsempata iloista, kepeää seuraa enkä jaksaisi komentaa lapsia ruotuun, kuten miehen luona aina täytyy kerrostalossa hissuksiin olla.
Kuinka saisin esitettyä asian miehelle niin, että hän ei suuttuisi tai loukkaantuisi? Hän raivostuu siitä, jos kerron kokevani, että en riitä tai en olisi jotakin tarpeeksi. Hän ei myöskään pidä siitä, että olen voimaton ja väsynyt, vaikka jollakin tasolla sen ymmärtääkin.
Olisin valmis myös viheltämään koko pelin poikki, mutta mies ei ole valmis keskustelemaan eroamisesta, vaan on heti täysin hyökkäys- ja puolustusasemissa. Tätä tosin en voi ymmärtää, koska ei minusta ole kenellekään yhtään mitään iloa tällaisena. Pääsisi hyvä mies vapaaksi etsimään parempaa ja sopivampaa seuraa itselleen ja minä pääsisin syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteistani, kun en pysty olemaan se paras kumppani.