(parisuhteessa)Seksuaalisesti haluttomat,mikä saa teidät ajattelemaan että te saatte päättää seksin määrän?

suhteessa on kaksi ihmistä, miksi halutonta pitäisi aina vaan ymmärtää ja hänen mukaansa menee se kuinka usein seksiä on,miksi sen joka haluaa seksiä pitää vaan tyytyä siihen mitä saa jos saa?

mun mielestä jos rakastaa toista ei anna hänen kärsiä omasta haluttomuudestaan vaan hakee itselleen apua.
Olen myös sitä mieltä että haluton pihdatkoon ja loukatkoon rauhassa,mutta turha syyttää sitte jos halukasta alkaa kiinnostaa jossainvaiheessa joku toinen.

Seksuaalinen haluttomuus vaikuttaa aina suhteeseen, ja jos suhteen halukas osapuoli sattuu olemaan herkkä, saattaa pitkäaikainen haluttomuus vaikuttaa jopa vanhemmuuteen. Näin on käynyt meillä.

Mulla on niin pahaolla koska mies ei halua,ei hae apua,ei voi puhua asiasta. ihan kun minun tarpeillani ja tunteilla ei olisi väliä. olen myös sanonut etten voi elää näin loppuelämää että joku muutos on tapahduttava(tilanne kestänyt vuosia). rakastan miestä mutta olen onneton. huomaan että pinnani on kireällä ja tiuskin ja hermostun lapsillekki liian pienestä koska koko ajan on sellanen olo että miks toi yks on mun kanssa kun ei tartte mua.. miks se ei vaan lähe jos olen niin merkityksetön.

muistakaa siis sinkkuna seksi on vain seksiä,parisuhteessa se toisen haluttomuus koskettaa aika syvältä.

olen niin vihainen että minulta ei tule herumaan empatiaa piirun vertaa kenellekkään joka pahoinpitelee henkisesti puolisoaan. Seksuaaliterveys on tärkeä osa hyvinvointi. enkä voi ymmärtää mikä seksissä on niin kamalaa etteikö sitä voi oman rakkaan kanssa harrastaa.. tai ehkä mies ei vaan rakasta!

 

Seksi on niin intiimi asia, ettei sitä pidä kenenkään harrastaa pelkästä velvoitteen tunteesta, puhumattakaan vastoin omaa tahtoa. Ja sellainenhan nyt ei johda mihinkään hyvään, todennäköisesti alkaa vaan koko seksi ällöttämään entistä enemmän.

Valitettavaa että miehesi ei halua seksiä ilmeisesti ollenkaan. Eikä hae siihen apua.

Mutta kasvata sinäkin selkäranka itsellesi ja lopeta marttyyrin esittäminen. Jos teidän suhde voi niin huonosti, että se heijastuu jo lapsiin ja heidän hyvinvointiin, on myös SINUN velvollisuus viheltää peli poikki ja ottaa se ero.

 

johtunekko siitä, että yleensä haluttomampi on nainen ja niitä on tällä palstalla enemmistö

 

Onko se sitten aina sen ongelma joka haluaa vähemmän. Joskus vaan libidot ovat erilaiset. Meillä minä haluan n. kerran kahdesti kuussa, mies vaikka joka päivä. Seksiä harrastetaan n. joka toinen päivä että enemmän miehen halujen mukaan mennään. Mulle seksi on ikävä velvollisuus ja koko toimituksen ajan odotan, että se olisi ohi. Oon yrittäny puhua miehelle että jos pidettäisi pitempi tauko joskus, saattaisi mullakin halut syttyä mutta mies ei kuulemma pysty olemaan pitempään ilman. Tää on meillä toistuva riidan aihe.

 

No mulla on menneisyydessäni tapahtunut asioita jotka nyt aiheuttaneet sen etten yksinkertaisesti pysty harrastamaan seksiä, liian tuskallista, psyykkisesti. Ei edes kiinnosta seksi. Joskus jos käy mielessä tulee paha ja likainen olo siitä.
Mies on tuohon tyytynyt että meillä on täysin seksitön suhde. Kyllä toisiamme rakastetaan ilman seksiäkin.

 

johtunekko siitä, että yleensä haluttomampi on nainen ja niitä on tällä palstalla enemmistö

ja katotaan sitten kun miehelle iskee impotenssi, että kenen mukaan sitä sekstaillaan. Haluttomuus näyttää muuten olevan miehillä yleistä nykyään, enkä oikein usko siihen mitään ihmeapua löytyvänkään usein.
Joo, aloittaja tappaa ne viimeisetkin halut tuolla valittamisella, joten ota suosiolla se ero ja hae joku joka haluaa joka päivä ja monta kertaa, jos se rakkaus siinä mitataan.

 

Sori vaan, mutta mies ei voi vaan maata lahnana ja ajatella isänmaata.

 

[QUOTE="dream";28972470]suhteessa on kaksi ihmistä, miksi halutonta pitäisi aina vaan ymmärtää ja hänen mukaansa menee se kuinka usein seksiä on,miksi sen joka haluaa seksiä pitää vaan tyytyä siihen mitä saa jos saa?

mun mielestä jos rakastaa toista ei anna hänen kärsiä omasta haluttomuudestaan vaan hakee itselleen apua.
Olen myös sitä mieltä että haluton pihdatkoon ja loukatkoon rauhassa,mutta turha syyttää sitte jos halukasta alkaa kiinnostaa jossainvaiheessa joku toinen.

Seksuaalinen haluttomuus vaikuttaa aina suhteeseen, ja jos suhteen halukas osapuoli sattuu olemaan herkkä, saattaa pitkäaikainen haluttomuus vaikuttaa jopa vanhemmuuteen. Näin on käynyt meillä.

Mulla on niin pahaolla koska mies ei halua,ei hae apua,ei voi puhua asiasta. ihan kun minun tarpeillani ja tunteilla ei olisi väliä. olen myös sanonut etten voi elää näin loppuelämää että joku muutos on tapahduttava(tilanne kestänyt vuosia). rakastan miestä mutta olen onneton. huomaan että pinnani on kireällä ja tiuskin ja hermostun lapsillekki liian pienestä koska koko ajan on sellanen olo että miks toi yks on mun kanssa kun ei tartte mua.. miks se ei vaan lähe jos olen niin merkityksetön.

muistakaa siis sinkkuna seksi on vain seksiä,parisuhteessa se toisen haluttomuus koskettaa aika syvältä.

olen niin vihainen että minulta ei tule herumaan empatiaa piirun vertaa kenellekkään joka pahoinpitelee henkisesti puolisoaan. Seksuaaliterveys on tärkeä osa hyvinvointi. enkä voi ymmärtää mikä seksissä on niin kamalaa etteikö sitä voi oman rakkaan kanssa harrastaa.. tai ehkä mies ei vaan rakasta![/QUOTE]
Kuulostat kauhealta.

 

ja katotaan sitten kun miehelle iskee impotenssi, että kenen mukaan sitä sekstaillaan. Haluttomuus näyttää muuten olevan miehillä yleistä nykyään, enkä oikein usko siihen mitään ihmeapua löytyvänkään usein. .

puhuvat kuulemma että viakara tepsii oikeinkin hyvin

 

Noh, vaikeapa sitä on tyhjästä nyhjästä . Mies toki yrittää , minä yritän mutta ei mitään himoja mihinkään suuntaa. Tympeää tämä on itsellekin. Noloa ja ahdistavaa.
Koen itseni epänaiselliseksi ja todella epäonnistuneeksi vaimoksi.
Toki haluttomuuteen liittyy minulla synnytytksest jääneet aiat joihin en saanut kunnallisella apua ja ykstyinen oli miehenkin mielestä kallis.
Emättimen yms. laskeuma mitä viel. suoli on laskeutunut ... ei kovin huvita haaroja levitellä kun pelkään kaiken tippuvan ulos.

 

Koska ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen eikä seksiin saa pakottaa. Mun mielestä todella kummallista ja jopa sairasta, että ei tuollaasta asiaa tajuta vaan pitääs harrastaa seksiä vaikka ei halua. Henkistä pahoinpitelyä on seki, että yrittää painostaa toista seksiin.

Toki seksi on tärkiä asia monelle suhtees ja kyllä sen haluttoman osapuolen pitääs hakia apua haluttomuuteen eikä olettaa, että toinen jaksaa odottaa vuosia. Mutta se halukkaamman puolison pitää osata ymmärtää sitä halutonta.

On myös tilanteita joissa fyysinen sairaus voi viedä halut kuukausiksi ja silloon puolison pitää tajuta tukea toista sairaudessa ja pysyä uskollisena.

 

No mulla on menneisyydessäni tapahtunut asioita jotka nyt aiheuttaneet sen etten yksinkertaisesti pysty harrastamaan seksiä, liian tuskallista, psyykkisesti. Ei edes kiinnosta seksi. Joskus jos käy mielessä tulee paha ja likainen olo siitä.
Mies on tuohon tyytynyt että meillä on täysin seksitön suhde. Kyllä toisiamme rakastetaan ilman seksiäkin.

Varmasti rakastattekin. Mutta silti, elät vain kerran. Voisitko harkita meneväsi esim. terapiaan käsittelemään tuota asiaa niin, että voisit elää niin että se ei pilaa sinulta erästä tärkeää elämänaluetta. Se ei ole oikein miestäsi kohtaan, eikä varsinkaan sinua itseäsi kohtaan.

 

puhuvat kuulemma että viakara tepsii oikeinkin hyvin

niin jos miehellä on siihen kuntoa ja varaa napsia jatkuvasti?

 

niin jos miehellä on siihen kuntoa ja varaa napsia jatkuvasti?

tuo menee jo mun kuulemien tarinoiden ohi että empä osaa sanoa :ashamed:

mutta luulis että kaikilla riittää voimat ja rahat vaikkapa kertaan viikossa joka on (jos palstaa uskominen ja mikseipä olisi) jo suht usein

 

[QUOTE="vieras";28972590]Kuulostat kauhealta.[/QUOTE]

Millä tavoin kauhealta? Pitäisikö ap:n vaan alistua kohtaloonsa? Ei tuollainen ole oikein ketään (miestä tai naista) kohtaan, että joutuu elämään vastoin tahtoaan selibaatissa vaikka on avioliitossa.

Jos mies ei halua edes hakea apua, en tiedä onko muita vaihtoehtoja kuin erota tai sitten jäädä "kuivaan" avioliittoon. Yksi vaihtoehto on hankkia sivusuhde, jos miehesi ei kerran rakasta sinua, haittaisiko se häntä?

 

Ei kenenkään ole pakko jäädä huonoon suhteeseen. Kuulostaa, että muitakin ongelmia on.

 

Eipä kai sitä kukaan ajattele päättävänsä, mutta omasta ruumiistaan saa päättää. Eli jos nainen on haluton, ei se miehelle anna oikeutta raiskaukseenkaan. Menköön sitten vieraisiin.

 

No mun mielestä se on molempien velvollisuus ymmärtää sitä toista. Ei niin, että jompi kumpi on se joka joustaa. Haluttomamman velvollisuus on pohtia itse tai hakea apua ja miettiä mistä se haluttomuus johtuu ja kommunikoida sille toiselle missä vika on ja miten sen voi korjata. Halukkaamman velvollisuus taas on antaa tilaa sille haluttomalle ja purkaa niitä paineita vaikka sit omalla kivalla ja olla painostamatta.

Jos ongelmat ovat niin perustavanlaatuisia, että niitä ei vain saa ratkeamaan. Esimerkiksi se, että seksuaalihalut vaan on täysin erilaiset (just tuo että toinen haluaa joka päivä ja toinen kerran kuussa) ja mikään kompromissi ei vaan tyydytä kumpaakin, niin sitten tosissaan kannattaa punnita sitä kuinka paljon sitä toista rakastaa, eli erotaanko mielummin kuin hyväksytään jonkinlainen kompromissi. Pakkohan kenenkään ei ole suhteessa elää. Sen haluttomamman ei ole pakko suostua seksiin ja se halukkaampi saa sitä seksiä kyllä harrastaa (jonkun muun kanssa), mutta hyvää se ei suhteelle tee. Eli kyllä kumpikin on oikeutettu tekemään just sellaisia päätöksiä kuin itsensä kannalta kokee parhaaksi, olkoon se sitten ero, kompromissien tekeminen, asian maton alle lakaiseminen tai vieraissa käyminen.

Hyvässä suhteessa asiat keskustellaan läpi ja kumpikin on halukas tekemään kompromisseja suhteensa eteen. Huonommassa se valinta saattaa jäädä yksin jomman kumman harteille, jos toinen ei vaan asiaan ota mitään kantaa.

Väliaikaiset tilanteet, kuten just raskaudet, sairaudet yms. on asia erikseen ja silloin kyllä vaaditaan joustoa siltä toiselta osapuolelta ilman vaateita kompromisseista.

 

No en ole kuvitellut. Mitä nyt raskauden ja synnytyksen takia ollut aikoja, että ei ole minua niin kovasti kiehtonut niin olen katsonut asiakseni kuitenkin yrittää virittäytyä tunnelmaan ja sitten lopulta heittäytyä siihen mukaan. Myös toisen tarpeista huolta pitäminen minulle tärkeää, vaikka ite oiskin vaikka lääkärin määräämässä levossa yhdynnän osalta tms.

 

No en ole kuvitellut. Mitä nyt raskauden ja synnytyksen takia ollut aikoja, että ei ole minua niin kovasti kiehtonut niin olen katsonut asiakseni kuitenkin yrittää virittäytyä tunnelmaan ja sitten lopulta heittäytyä siihen mukaan. Myös toisen tarpeista huolta pitäminen minulle tärkeää, vaikka ite oiskin vaikka lääkärin määräämässä levossa yhdynnän osalta tms.

Tuokin on aivan totta, noin olen tehnyt itsekin. Ja kyllä sitä aika usein pääsee tunnelmaan mukaan, vaikka aluksi ei yhtään huvittaisi.

Rakkauteen tosiaan kuuluu sekin, että huolehtii toisesta ja toisen tarpeista. Mutta jos tarpeet ovat täysin erilaiset, tilanne on kieltämättä hankala. Siinä joutuvat molemmat tekemään jatkuvasti kompromisseja eikä kumpikaan ehkä ole tyytyväinen pitemmän päälle.

 

Minä olen tommonen haluton. Onneksi mieskin on. En tiedä, miten kestäisin miestä, joka tahtoisi seksiä usein.

 

AP, elän ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen turhautunut ja vihainen, kun miestä ei kiinnosta hakea apua ja mietin, onko sillä toinen nainen. Ja olisin varmasti jo eronnut, ellen joutuisi miettimään, miten se vaikuttaa lapsiin.

 

meillä minä naisena oon se haluttomampi yritän miehelle tarjota iloa käsin ja suulla , muutamankerran olen myös antanut vaikka ei tehnyt mieli, mies siitä sit pahoitti mielen kun huomasi mm, eleistä.

 

No halukkaamman osapuolenko se pitäisi sitten päättää se määrä ja toisen vain osallistua vastentahtoisesti?

Luuletko, että haluttoman osa on jotenkin helppo? Kyllä varmasti syyllistää itseään haluttomuudesta ja hyvinkin mahdollista että tulee pahalle päälle, kun ei saa seksiä - KYLLÄ, vaikka on haluton suhteessa. Ja tuntee itsensä huonoksi puolisoksi jne. -> vaikuttaa myös haluttoman itsetuntoon.

Haluttomuus voi johtua miljoonasta asiasta, esimerkiksi suhteen muusta tilasta. Ehkäpä miehesi ei ole sinuun tyytyväinen jollain suhteen toisella osa-alueella ja se heijastuu sitten haluttomuutena?
Ihme juttu, että tällä palstalla tehdään aina haluttomasta syyllinen ja halukas on viaton uhri, koska "kyllä pitää tyydyttää toisen tarpeet". Tyydytätkö sinä puolisosi tarpeet jokaisella elämänalueella AINA?

Ja näitä keskusteluja tulee kuin sieniä sateella, pitääkö aina tehdä uusi aloitus.

 

Jokaisella on itsemäärämisoikeus ruumiiseensa ja oikeus koskemattomuuteen.

Millähän oikeudella se halukkaampi osapuoli saa määrätä seksin määrän parisuhteessa?