Parisuhteessa ja abortti?

Mietin sinua ja tilannettasi eilen ennen nukkumaan menoa. (Näin tämä virtuaalimaailmakin vetää mukaansa.)

Joskus itse leikittelen ajatuksella, että missä mahtaisin nyt olla, jos olisin valinnut toisin. Olisinko nyt jollain toisella tavalla onnellinen? Olisiko kaikki mennyt helpommin? Luonto on vaan hoitanut asian niin, että on oikeastaan miltei mahdotonta kuvitella enää elämää ilman lasta. Vaikka elämässäni on myös paljon muutakin. Nyt, kun lapsi on olemassa, minulle olisi aivan sama vaikka isänsä olisi vankilakundi tai muu todellinen imbesilli, kunhan lapsi olisi vaan tuo oma ihana itsensä. (Ehkä vähän huono esimerkki, mutta toivottavasti ymmärrät pointin.) Sen takia en osaa nyt niinkään ajatella mies tilannettasi, vaan ajatukset pyörii pelkästään lapsen ympärillä.

Minä en elämässäni saa koskaan tietää sitä, olisiko abortti ollut vaan suuri helpotus ja keino jatkaa matkaa kohti niitä unelmia. Musta kuitenkin tuntuu, että en ole menettänyt mitään. Matkustelukin on mun mielestä jotenkin vielä elämän makuisempaa nyt.

Toivon sydämestäni, että teet oikean ratkaisun ja pystyt elämään päätöksesi kanssa. En tiedä oliko se mun kohdalla rohkeutta vai pelkuruutta, mutt itse en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että katuisin tehtyäni abortin. Musta tuntui siltä, että en välttämättä koskaan pystyisi saamaan lasta "puhtain sydämin". Tämä siis vain minun henkilökohtainen tuntemukseni.

Kumpinkin vaihtoehdoista vaatii paljon rohkeutta. Voima olkoon kanssasi.

 

Tämä keskustelu tuo taas esiin sukupuolten räikeän epätasa-arvon. Ihan vakavissaan alkuperäinen kirjoittaja harkitsee (jaa moni muu suosittelee) että tekisi abortin oman päätöksenä mukaan.

Lapsi (joka nyt vielä on sikiö) on tasan yhtä paljon isänsä kuin äitinsä lapsi. Isällä pitäisi olla myös 50% päätösvallasta.

Monen naisen logiikan mukaan lapsi pannaan yhdessä alulle, sen jälkeen seuraa 9 kuukauden kausi naisen yksinvaltaa ja sitten simsalabim: syntymän jälkeen isä onkin taas osallisena (ainakin maksumiehenä).

Vertailuna: miten täällä olisi neuvottu naista, joka kertoisi että hänen miehensä haluaa abortoida hänen sikiönsä koska pitää naista tyhmänä ja älyllisesti riittämättömänä?

 

Ei nyt ihan noin. Nainen kantaa sitä sikiötä 9kk, muuttaa elämäntapojaan turvatakseen lapsen kehityksen sekä muuttaa elämänsä lopullisesti siksi, että on työkyvytön muutaman kuukauden ajan juuri ennen syntymää ja sen jälkeen. Tätä taakkaa (jonka moni kantaa mielellään) ei voi mies naiselta ottaa pois, vaikka haluaisi. Siksi päätös on pääasiassa naisen. Miehelle tulisi kuitenkin kertoa ja hänen mielipiteensä tulee ottaa huomioon.

Siinä vaiheessa, kun miehet tulevat raskaaksi, he voivat hamuta yhtäläistä päätösvaltaa aborttiasiassa.

 

Siinä vaiheessa, kun miehet tulevat raskaaksi, he voivat hamuta yhtäläistä päätösvaltaa aborttiasiassa.

Siinä vaiheessa kun naiset siittävät itsensä (eli synnyttävät neitseellisesti) he voivat yksin päättää lapsen kohtalosta. Noin 2000 vuotta sitten väitetään tällaisen tapauksen olleen olemassa, onneksi ko. tapauksessa ei kuitenkaan päädytty raskauden keskeytykseen.

 

Siinä vaiheessa kun naiset siittävät itsensä (eli synnyttävät neitseellisesti) he voivat yksin päättää lapsen kohtalosta. Noin 2000 vuotta sitten väitetään tällaisen tapauksen olleen olemassa, onneksi ko. tapauksessa ei kuitenkaan päädytty raskauden keskeytykseen.

onneksi useimmat eivät ajattele laillasi. pöyristyttävää verrata siemensyöksyä raskausaikaan. ilmeisesti se on miehelle mahdollista; naiselle näin ei ole.

 

Siinä vaiheessa kun naiset siittävät itsensä (eli synnyttävät neitseellisesti) he voivat yksin päättää lapsen kohtalosta. Noin 2000 vuotta sitten väitetään tällaisen tapauksen olleen olemassa, onneksi ko. tapauksessa ei kuitenkaan päädytty raskauden keskeytykseen.

onneksi useimmat eivät ajattele laillasi. pöyristyttävää verrata siemensyöksyä raskausaikaan. ilmeisesti se on miehelle mahdollista; naiselle näin ei ole.

Naisten onneksi lainsäätäjä näin ajattelee. Muutoinhan isällä ei olisi yhtäläistä elatusvelvollisuutta syntyvään lapseen.

 

Naisten onneksi lainsäätäjä näin ajattelee. Muutoinhan isällä ei olisi yhtäläistä elatusvelvollisuutta syntyvään lapseen.

syntynyt lapsi on eri asia kuin sikiö.

 

^Lainsäätäjän ajatusmaailma koskee vain tähän maailmaan syntyneitä lapsia, ei solumykkyröitä. Käsittääkseni esim. raskaana olevaan naiseen ei kohdistu elatusvelvollisuutta, mutta maailmaan tulleeseen lapseen kyllä. Sikäli lainsäätäjä nimenomaan EI jaa ajatusmaailmaasi.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten käytännössä menetellään erimielisyystilanteessa, jos molemmilla on 50% päätäntävallasta. Lyhyen matematiikan mukaan tuossa päädytään ratkaisemattomaan, jolloin kaiken järjen mukaan sen hetken suurimman riskinottajan ja vaivannäkijän sekä lapsen haudontaan käytettävän kropan omistajan eli naisen mielipide ratkaisee. Jolloin lopputulos on joka tapauksessa se, että naisen mielipide ratkaisee, mutta fiksu nainen toki kuuntelee kumppaniaan, kuten tässäkin tapauksessa on tehty.

 

Niin. Ainakaan minä en ole kuullut isän elatusvelvollisuudesta alkiota tai sikiötä kohtaan. Tai edes elatusvelvollisuudesta sikiötään kantavaa naista kohtaan.

 

Jahas , samaan aikaan ajattelin samaa asiaa, kuin nim. isukille.

 

^Lainsäätäjän ajatusmaailma koskee vain tähän maailmaan syntyneitä lapsia, ei solumykkyröitä. Käsittääkseni esim. raskaana olevaan naiseen ei kohdistu elatusvelvollisuutta, mutta maailmaan tulleeseen lapseen kyllä. Sikäli lainsäätäjä nimenomaan EI jaa ajatusmaailmaasi.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten käytännössä menetellään erimielisyystilanteessa, jos molemmilla on 50% päätäntävallasta. Lyhyen matematiikan mukaan tuossa päädytään ratkaisemattomaan, jolloin kaiken järjen mukaan sen hetken suurimman riskinottajan ja vaivannäkijän sekä lapsen haudontaan käytettävän kropan omistajan eli naisen mielipide ratkaisee. Jolloin lopputulos on joka tapauksessa se, että naisen mielipide ratkaisee, mutta fiksu nainen toki kuuntelee kumppaniaan, kuten tässäkin tapauksessa on tehty.

Jos miehellä ei ole mitään osuutta naisen kohdussa olevaan "solumykkyrään" (aika halventava ilmaus uudesta ihmisyksilöstä) mistä se vastuu siitä mykkyrästä kehittyvään lapseen ilmestyy? Siitä, että lapsella on puolet isän perimää? Niin on sikiölläkin!

Tässä tapauksessa avaaja nimenomaan keskustelun alkupäässä ilmoitti, ettei ole edes kertonut miehelle. Sittemmin pohti kyllä miehen varmaankin haluavan lasta mutta ainakin minulle jäi epäselväksi, kertoiko hän koskaan raskaudestaan potentiaaliselle isälle.

Lisäksi minua edelleenkin kiusaa tuo mahdollinen abortin motiivi, se että mies on liian tyhmä, aloitekyvytön, kouluja käymätön ja pienituloinen kelpaamaan lapsen isäksi. Seksipartneriksi näyttää kuitenkin samoilla ominaisuuksilla kelpaavan. Tämä muistuttaa kääntäen vanhan ajan tilannetta, jossa piikatyttö kelpasi nuoren isännän panopuuksi mutta ei missään nimessä vaimoksi, koska oli niin oppimaton, köyhä ja väärästä säädystä.

 

mulle on tehty kaksi aborttia. Molemmat oli vahinkoja. Ensimmäisen ajattelin hetken huumassa pitää, mutta tulin järkiini, kun tajusin, ettei parisuhteeni ollut mitenkään toimiva. Se oli ainaista riitelyä ja en olisi halunnut yksinkään pitää lasta, koska minulla oli kova hinku jatkaa opintojani. Toinen sattui ehkäisyn pettäessä ja olin vasta tutustunut tähän mieheen ja edelleen aika ei tuntunut muutenkaan oikealta. Molemmat abortit olivat hyvin kivuliaita. Hoidettiin lääkekeskeytyksenä molemmat, joten kokemukset eivät tosiaankaan olleet mukavia, mutta en ole niitä katunut, koska päätökset tuntuivat oikeilta. Enää en kortsuihin luota, jos tässä nyt jotain on oppinut. Toki ikuiset henkiset morkkikset on näistä aborteista, koska tavallaan jotenkin itseäni syytän siitä, että jouduin ne tekemään, että olisi pitänyt huolehtia paremmin ehkäisystä. Mutta minkäs teet jos se kortsu pettää?

 

Niin halventavalta kuin se kenties kuulostaakin, hedelmöitys tapahtuu kahden solun kohdatessa. Hedelmöittynyt munasolu alkaa jakaantua ja muodostaa ensin vaikkapa vaikkapa "solumykkyrän".

Juridisesti vastuu ilmestyy vasta lapsen syntymän jälkeen. Se on tässä jo todettu. Syytä voit kysellä lainlaatijoilta.

Kanaatanee lukea ketju huolellisemmin, kyllä aloittaja on mielestäni ilmaissut kertoneensa asiasta miehelle.

Lisäksi minulla on vankka epäily, että aloittaja vähän leikittelee kanssamme, sen verran tarina muuttuu kokoajan

 

Jos miehellä ei ole mitään osuutta naisen kohdussa olevaan "solumykkyrään" (aika halventava ilmaus uudesta ihmisyksilöstä) mistä se vastuu siitä mykkyrästä kehittyvään lapseen ilmestyy? Siitä, että lapsella on puolet isän perimää? Niin on sikiölläkin!

Se lain tuoma vastuu on laadittu ensisijaisen vanhemman (voi olla joko nainen tai mies) ja etenkin lapsen taloudelliseksi turvaksi, ei siementäjän isäidentiteetin vahvistukseen. Siltä varalta että toinen vanhemmuuskandidaatti muuttaisikin mielensä kesken lapsuusprosessin (yleistä), lailla varmistetaan että materiaalinen vastuu viattoman lapsen elämästä tulee kuitenkin kannettua. Tämä joka jätetään lehdelle soittelemaan voi olla yhtä lailla mieskin, ja lailla varmistetaan että "mielensä muuttanut" kantaa vastuunsa.

Lisäksi minua edelleenkin kiusaa tuo mahdollinen abortin motiivi, se että mies on liian tyhmä, aloitekyvytön, kouluja käymätön ja pienituloinen kelpaamaan lapsen isäksi. Seksipartneriksi näyttää kuitenkin samoilla ominaisuuksilla kelpaavan. Tämä muistuttaa kääntäen vanhan ajan tilannetta, jossa piikatyttö kelpasi nuoren isännän panopuuksi mutta ei missään nimessä vaimoksi, koska oli niin oppimaton, köyhä ja väärästä säädystä.

No, minusta se on ihan hyvä abortin motiivi, varsinkin jos ehkäisy on pettänyt, eli mitään suunnitelmia lapsen laittoon tämän miehen kanssa ei ole alunperinkään ollut. Ihmisellä on oikeus valita kumppaninsa, eikä naisella ole mitään velvollisuutta toimia epäsopivan miehen lisääntymishautomona, sen kummemmin kuin miehelläkään velvollisuutta jakaa siementään kaikille sitä haluaville. Kuten sanoinkin, huoltajuutta koskeva lainsäädäntö on tehty maailmaan saatetun lapsen ja hänen lähivanhempansa turvaksi. Paljon suurempi ongelma on minusta tämän ap:n tilanteen käänteisilmiö eli se, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi ja pahaa-aavistamaton sänkypartneri huomaakin yhtäkkiä olevansa isäkandidaatti ja maksumies vastoin tahtoaan.

 

Onnea matkaan!Toivottavasti et saa koskaan lapsia - edes niitä itse halutessasi. Voihan käydä niin, että loistava parisuhteesi kaatuu miehen paljastuttua pettäväksi seksiaddiktiksi tai urasuunnitelmasi voisi kärsiä kotona häiriköivästä uhmaikäisestä. Ja onhan elämä huomattavasti yksinkertaisempaa, kun saa elää itsekästä elämää kenenkään häiritsemättä. Et ole edes ansainnut lasta.

 

Onnea matkaan!Toivottavasti et saa koskaan lapsia - edes niitä itse halutessasi. Voihan käydä niin, että loistava parisuhteesi kaatuu miehen paljastuttua pettäväksi seksiaddiktiksi tai urasuunnitelmasi voisi kärsiä kotona häiriköivästä uhmaikäisestä. Ja onhan elämä huomattavasti yksinkertaisempaa, kun saa elää itsekästä elämää kenenkään häiritsemättä. Et ole edes ansainnut lasta.

Olipa typerä kommentti. Ihminen joka miettii, mitä lapsi tuo tullessaan ja onko hän valmis siihen ei todellakaan ole typerä. Valitettavan paljon on julkisuudessakin surullisia tapauksia siitä, että lapsia on saatu ilman että siihen ollaan oltu henkisesti valmiita.

AP, onnea elämääsi! Teit varmasti oikean päätöksen!

 

Tiedän ihmisiä jotka ovat tehneet järkisyistä abortin eikä ole mitään traumoja. Ystäväni mm. meinasi tulla äidiksi väärän miehen kanssa, teki abortin ja puhuu siitä ihan kuin mistä vaan, ilman itkua ja ihan normaali tunne-elämäinen , lämmin nainen.

Ei siitä välttämättä tule normaalille naiselle mitään "elämän ja kuoleman" kriisiä.

Toki jos sellaiseen on tarvetta, että pitää pohtia ja paisutella, katua ja synkistella, siitä vaan. Se voi tulla silloin mistä vain.

Enemmän sattuu menettää sellainen ihminen, joka on aikuinen ja jonka tuntee elämässään.

 

mä voin vaan kuvitella sun tilanteen.. mun oma tilanne oli sellanen, et oli unelmamies -on sama edelleen- uusi, joskin pieni oma -tai pankin- koti, ikää 27v., yo-koulutus, kaikki. MUTTA mulla ei ollut henkistä varmuutta tulevaisuudesta, vaan uusi loistava määräaikainen työ, halusin vielä mennä ja matkustella, elää itselleni. kävin keskustelemassa asiasta neuvolassa ja työterveyshuollossa ja molemmissa sain vain kannustusta pitää lapsi. mun tunteet oli niin ristiriitaiset kun olla vaan voi, ja asian teki pahemmaksi vielä se, että mieheni todella halusi pitää sen. taistelin kahden tulen välissä, oman itsekkyyteni ja mahdollisesti hyvin onnellisen elämän perheenä rakastamani mieheni kanssa. välillä oli sitä mieltä että ok, pidetään tämä ja tunnin päästä että ei sittenkään. eniten punnitsin omaa epävarmaa elämäntilannettani töiden -tulojen- takia ja suoraan sanottuna mulla oli vain järkyttävän itsekkäitä syitä asiaan. itkeskelin paljon, töissä olo oli kauheaa ja hirveintä/surkeinta oli tuottaa miehelle pettymys, etten haluakaan vielä perhettä hänen kanssaan. mies antoi mulle vapaat kädet ja lupasi tukea päätöksessä ja sanansa hän on hyvin pitänyt.

nyt aikaa abortista on kulunut lähes vuosi. itse abortti tehtiin lääkkeillä, hankalinta oli todella pitkään kestänyt jälkivuoto. fiilikset tällä hetkellä.. mietin vielä silloin tällöin asiaa, mutta päällimmäisenä on helpottunut olo, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. enkä jaksa uskoa myöskään siihen, että en voisi enää saada lapsia, lääkkeellinen abortti on sama joka tehdään keskenmenon kohdanneelle, jos kohtu ei ole tyhjentynyt itsestään.

uskon, että päädyt aborttiin, se kuulostaa sun tilanteessa oikeelta. nauti vielä elämästä vapaana, kohtaa se unelmien mies ja päästä nykyisestä irti, vaikka vaikealta tuntuisi. elä itsellesi, kyllä me molemmat vielä keritään perheellekin elää.

tsemppiä!

 

Toivottavasti tästä ketjusta olisi edes se hyöty, että joku toinen "ääliö" ajattelisi lapsen hankkimisen mielekkyyttä ENNEN kuin huomaa olevansa raskaana (enkä puhu siis vahingosta ehkäisystä huolimatta - ovat kuitenkin harvinaisia). Koittakaa nyt hyvät kaikkea saamaan tottuneet nuoret tai muuten vaan lapselliset ymmärtää, että lapsi ei ole mikään lelu, joka otetaan tai jätetään. Ehkä kannattaisi pidättäytyä seksistä, jos ei osaa huolehtia ehkäisystä. Syntymätön lapsikin on jo lapsi, jolla on oikeus syntyä!

 

Mä koen jotenkin epäonnistuneeni, kun tulin raskaaksi.. että vedän mutkat suoriksi ja menen hankkimaan lapsen, vaikka olisin ensin halunnut hyvä parisuhteen ja vakinaistaa sen, mennä ehkä naimisiin ja ainakin asua ensin yhdessä. Parisuhteen pitäisi olla vakaa ja sitten vasta saada lapsi. Nyt asiat menevät aivan väärin päin.
Olen itse ollut jotenkin tyytymätön elämääni viime aikoina, mutta ei lasta tehdä paikkaamaan omaa tyhjyyden tunnetta! Jospa se vaan pahenee, jos tuleekin masennus lapsen saatua? Pelkään kaikkea tällaista.

Kävin jo neuvolassa ja yritin jutella asioista, muttei täti ottanut kovin todesta. Sanoi että epävarmuus kuuluu raskauteen. Eipä helpota...

Harmittaa, miksi teen lapsen sellaisen miehen kanssa, jota en edes nyt arvosta aidosti? Minua vaivaa, kun nytkin tahtoisin puhua tunteista ja tulevasta elämästä, mutta mies vaan tokaisee että "mistä sen voisi tietää, en tiiä, en osaa ajatella". Haluaisin kokea, että kumppanini olisi enemmän (henkisesti) vastuuta kantava, että voisin luottaa hänen arviointikykyynsä eri asioiden suhteen. Tuntuu, että häneltä puuttuu kaikki loogis-analyyttinen älykkyyskyky, mikä onkin liittynyt siihen millaisen elämän on itselleen saanut rakennettua (huono koulutus jne).

Eikö nämä ongelmat olisi sinun pitänyt jo seurustelusuhteen edetessä huomata miehessä, vai tulivatko nämä miehen loogis-analyyttinen älykkyystaso, huonokoulutus ja huono tunteiden ilmaisukyky ynm, sinun tietoisuuteen vasta kun aloit odottamaan lasta. Ja eikö sitä ole tutkimuksissa todettu, että naisen älykkyystaso nouseekin suuresti kun hän alkaa odottamaan lasta

 

mä voin vaan kuvitella sun tilanteen.. mun oma tilanne oli sellanen, et oli unelmamies -on sama edelleen- uusi, joskin pieni oma -tai pankin- koti, ikää 27v., yo-koulutus, kaikki. MUTTA mulla ei ollut henkistä varmuutta tulevaisuudesta, vaan uusi loistava määräaikainen työ, halusin vielä mennä ja matkustella, elää itselleni. kävin keskustelemassa asiasta neuvolassa ja työterveyshuollossa ja molemmissa sain vain kannustusta pitää lapsi. mun tunteet oli niin ristiriitaiset kun olla vaan voi, ja asian teki pahemmaksi vielä se, että mieheni todella halusi pitää sen. taistelin kahden tulen välissä, oman itsekkyyteni ja mahdollisesti hyvin onnellisen elämän perheenä rakastamani mieheni kanssa. välillä oli sitä mieltä että ok, pidetään tämä ja tunnin päästä että ei sittenkään. eniten punnitsin omaa epävarmaa elämäntilannettani töiden -tulojen- takia ja suoraan sanottuna mulla oli vain järkyttävän itsekkäitä syitä asiaan. itkeskelin paljon, töissä olo oli kauheaa ja hirveintä/surkeinta oli tuottaa miehelle pettymys, etten haluakaan vielä perhettä hänen kanssaan. mies antoi mulle vapaat kädet ja lupasi tukea päätöksessä ja sanansa hän on hyvin pitänyt.

nyt aikaa abortista on kulunut lähes vuosi. itse abortti tehtiin lääkkeillä, hankalinta oli todella pitkään kestänyt jälkivuoto. fiilikset tällä hetkellä.. mietin vielä silloin tällöin asiaa, mutta päällimmäisenä on helpottunut olo, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. enkä jaksa uskoa myöskään siihen, että en voisi enää saada lapsia, lääkkeellinen abortti on sama joka tehdään keskenmenon kohdanneelle, jos kohtu ei ole tyhjentynyt itsestään.

uskon, että päädyt aborttiin, se kuulostaa sun tilanteessa oikeelta. nauti vielä elämästä vapaana, kohtaa se unelmien mies ja päästä nykyisestä irti, vaikka vaikealta tuntuisi. elä itsellesi, kyllä me molemmat vielä keritään perheellekin elää.

tsemppiä!

Mulla oli aivan vuosi sitten ihan sama tilanne kun yllä olevalla..ja sanon myös näin jälkeenpäin ajateltuna se oli kuitenkin sopivin ratkaisu.

 

Eli päädyit aborttiin? Oliko ratkaisu sulle miten selvä, vai mietitkö myös lapsen pitämistä? Pidätkö lapsista?

 

Kyllä on niin julmia ja tunteettomia ihmisiä nuo abortin tekijät , että ei voi muuta sanoa kuin että hyvä vain lapsi paralle että ei saanut syntyä noin julmille ihmisille!

 

Sitäpaitsi Jumala kostaa lapsen murhaajille aivan varmasti jossain elämän vaiheessa.

 

Lapsi on lapsi silloin kun hedelmöitys tapahtuu. Jos murhaa ei tehdä, siitä syntyy lapsi!Ei siinä selittelyt auta.