parisuhdeongelmia

[onneton vaikka onnellinen]

Miten teillä muilla sujuu parisuhde pienen vauvan kanssa? Meillä on viikon ikäinen vauva, ja tuntuu että melkein joka päivä on ollut joku suurempi riita. Mies on uhkaillut jopa avioerolla parin riidan aikana. Tuntuu tosi pahalta, voimat muutenkin vähissä kun valvon öisin imettäessäni vauvaa. Mies nukkuu yöt mutta on muuten kyllä väsynyt. Masentuneita ei ainakaan tietääksemme olla, ollaan tosi onnellisia ne ajat kun ei riidellä. Mutta riitojen aikana mies jopa läimäytellyt minua avokämmenellä. Itken ihan kamalasti kun mietin kaikkea mitä mies on sanonut riidan aikana. Tähän asti on sovittu kyllä riidat mutta silti tämä on kamalan rankkaa. Onko muilla tällaista?

 

[::::::::::...:::::::::::]

Hei, nyt rauhoitutte, teillä VIIKON ikäinen vauva. Sinulla hormonit jyllää ja saa ajatukset sekaisin ja miehellesi tilanne aivan uusi. Pystyttekö keskustelemaan asiasta ilman, et alkaisi uusi riita? Yrittäkää ja yrittäkää keskustella. Selitä miehellesi, et sinulla on ja tietenkin myös hänellä ajatukset sekaisin isosta elämän muutoksesta.

Lyömistä ei tarvitse, eikä saa hyväksyä, se on aina väärin. Onko miehesi ollut ennen vauvan syntymää väkivaltainen?

Olisiko sinulla mahdollisuutta mennä esim. lapsuuden kotiisi hetkeksi, että tilanne rauhoittuisi?

 

[onneton onnellinen]

Hei, nyt rauhoitutte, teillä VIIKON ikäinen vauva. Sinulla hormonit jyllää ja saa ajatukset sekaisin ja miehellesi tilanne aivan uusi. Pystyttekö keskustelemaan asiasta ilman, et alkaisi uusi riita? Yrittäkää ja yrittäkää keskustella. Selitä miehellesi, et sinulla on ja tietenkin myös hänellä ajatukset sekaisin isosta elämän muutoksesta.

Lyömistä ei tarvitse, eikä saa hyväksyä, se on aina väärin. Onko miehesi ollut ennen vauvan syntymää väkivaltainen?

Olisiko sinulla mahdollisuutta mennä esim. lapsuuden kotiisi hetkeksi, että tilanne rauhoittuisi?

on hän välillä ollut mutta raskausaikana se väheni. Ei siis lyö "väkivaltaisesti" mutta tukistaa tai läimäyttelee, niin ettei siis mitään vakavaa siitä tule, mutta sattuu. Oma vikani sekin on osittain kun jankutan jne.. se ei tässä ole varsinaisesti uutta, oon se päättänyt hyväksyä yhtenä mieheni ominaisuutena. Mutta tuo riitely päivittäin ottaa todella voimille. Nyt vielä sitten kun vauva tosiaan vasta viikon ja aivan uusi tilanne ja kaikki uusi opeteltava, miehen hyvä kaveri tulee vaimoineen meille kylään parin päivän päästä ja ovat yötä ja koko päivänkin täällä. Sanoin etten halua että he tulevat, koska vauvan kanssa on muutenkin niin paljon opeteltavaa, ja on rankkaa ilman vieraitakin. Sanoin ett pariksi tunniksi voisivat tulla esim. syömään mutta vuorokausi on liikaa. Tästä ei kuulemma voi kesksustella ja sain kuulla olevani tosi itsekäs ja lopputulos on että he tulevat. Tuntuu tosi kurjalta tässä vaiheessa saada kokopäivävieraita, kun tilanne on muutenkin niin herkkä. Vähän ihmetyttää kuinka hekin "tuppautuvat" meille vaikkeivat riidoista tiedäkään, mutta siis noin pienen vauvan kotiin, ei itselle tulisi mieleenkään tulla tuossa vaiheessa yökylään... että tällasta meillä.

 

[perhehelvetti alkaa pienestä]

Hei, nyt rauhoitutte, teillä VIIKON ikäinen vauva. Sinulla hormonit jyllää ja saa ajatukset sekaisin ja miehellesi tilanne aivan uusi. Pystyttekö keskustelemaan asiasta ilman, et alkaisi uusi riita? Yrittäkää ja yrittäkää keskustella. Selitä miehellesi, et sinulla on ja tietenkin myös hänellä ajatukset sekaisin isosta elämän muutoksesta.

Lyömistä ei tarvitse, eikä saa hyväksyä, se on aina väärin. Onko miehesi ollut ennen vauvan syntymää väkivaltainen?

Olisiko sinulla mahdollisuutta mennä esim. lapsuuden kotiisi hetkeksi, että tilanne rauhoittuisi?

on hän välillä ollut mutta raskausaikana se väheni. Ei siis lyö "väkivaltaisesti" mutta tukistaa tai läimäyttelee, niin ettei siis mitään vakavaa siitä tule, mutta sattuu. Oma vikani sekin on osittain kun jankutan jne.. se ei tässä ole varsinaisesti uutta, oon se päättänyt hyväksyä yhtenä mieheni ominaisuutena. Mutta tuo riitely päivittäin ottaa todella voimille. Nyt vielä sitten kun vauva tosiaan vasta viikon ja aivan uusi tilanne ja kaikki uusi opeteltava, miehen hyvä kaveri tulee vaimoineen meille kylään parin päivän päästä ja ovat yötä ja koko päivänkin täällä. Sanoin etten halua että he tulevat, koska vauvan kanssa on muutenkin niin paljon opeteltavaa, ja on rankkaa ilman vieraitakin. Sanoin ett pariksi tunniksi voisivat tulla esim. syömään mutta vuorokausi on liikaa. Tästä ei kuulemma voi kesksustella ja sain kuulla olevani tosi itsekäs ja lopputulos on että he tulevat. Tuntuu tosi kurjalta tässä vaiheessa saada kokopäivävieraita, kun tilanne on muutenkin niin herkkä. Vähän ihmetyttää kuinka hekin "tuppautuvat" meille vaikkeivat riidoista tiedäkään, mutta siis noin pienen vauvan kotiin, ei itselle tulisi mieleenkään tulla tuossa vaiheessa yökylään... että tällasta meillä.

Kuullostaa kyllä aika oudolta tuo miehesi käytös. Minusta olisi parempi ottaa hänet heti käsittelyyn, jos nimittäin aiotte jatkaa yhdessä vielä pidempään. Et kerro tuossa minkä ikäisiä olette, mutta voisin ajatella että vähän päälle parikymppisiä. Valitettava tosiasia on, että yleensä mies siinä iässä ei oikein ole "kypsä" isäksi. Hänellä lienee ollut ongelmia myös omien vanhempiensa kanssa, koska käyttäytyy sinua kohtaan noin...

Sinä olet herkkä kantamaan syyllisyyttä ja siinä sinua käytetään näköjään hyväksi raskaimman kautta. Sanon sinulle, että kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan huonoa käytöstä. Tietenkin sinä haluat ajatella, että miehesi muuttuu, mutta valitettavasti on usein niin, että tällainen käytös pahenee iän myötä. Nyt puhun omasta kokemuksestani.

Ihminen on siinä mielessä kummallinen kapistus, että se sopeutuu olosuhteisiin ja yleensä vielä herkkien ihmisten ominaisuuteen kuuluu, että jopa toisen törkeä käytös käännetään lopulta omaksi syyksi. Syy ei ole sinussa. Syy on miehesi kypsymättömyydessä kohdata asioita ja hänen huonoa itsetuntoaan. Hormonit heittelevät usein naisella, joka on synnyttänyt ja toki se mieheesikin vaikuttaa, mutta tuommoinen käytös erouhkailuineen on minusta jo melkoisen ahdistuksen merkki.

Oma pitkä liittoni (lähes 20 vuotta) kariutui viimevuoden puolella vihdoin (ja tarkoitan todella sanaa vihdoin) koska en jaksanut ottaa enään vastaan pahenevaa käytöstä. Meillä oli alussa myös fyysistä väkivaltaa. Se loppui, mutta psyykkinen väkivalta se vasta pahenikin. Lopulta en saanut minkäänlaista kunnioitusta osakseni vaan aina, jos olin eri mieltä, olin "vitun ämmä" tai "saatanan kusipää". Erolla meillä uhkailtiin aina. Viimeisen uhkauksen kuulin pääsiäisenä 2007. Ja sanoin, että se loppui sitten tähän. Ja siihen se todella loppui. Sanon sinulle ihan vain kokemuksestani, että vaikka alun alkaen ajattelet että kaikki kääntyy paremmaksi, niin voin kertoa, ettei todella käänny itsestään, vaan mies on jo siinä vaiheessa saatava "hoitoon", kun vielä asiaan voi vaikuttaa. Muuten tilanteesi on muutaman vuoden päästä se, että menetät itse terveytesi. Masennut. Tällaiset henkiset "hivuttajat" vain eivät koskaan lopeta, jos heitä ei saada tajuamaan, miten paljon he tuhoa ympäristössään saavat aikaan.

Minulla on mennyt pitkään eron jälkeen saada ajatusmaailmani toisenlaiseksi. Nyt minä näen oikein selvästi, miten sairas perheemme oli. Kaikki alkoivat reagoida. Kyse ei ole mielestäni myöskään pelkästään sinusta. Lapsi imee ympäriltään kaiken sen kokemuksen, minkä voi. Miten ajattelet hänen elämänsä alkavan, jos ensimmäiset muistot kodista ovat ne, mitä ovat...

Tarkoitus ei ollut pelotella...mutta tuli vain pelottavan hyvin mieleen oma tarinani. Olen vielä alle 40 ja koen, että elämäni alkoi vasta nyt... enkä ikinä palaisi entiseen elämääni.

 

[pienestä se alkaa]

on hän välillä ollut mutta raskausaikana se väheni. Ei siis lyö "väkivaltaisesti" mutta tukistaa tai läimäyttelee, niin ettei siis mitään vakavaa siitä tule, mutta sattuu. Oma vikani sekin on osittain kun jankutan jne..

Tuokin on väkivaltaa ja tuotakaan ei saa tehdä vaikka kuinka sinä jankuttaisit. Älä vähättele tilannetta. Pikkuhiljaa tilanne voi pahentua niin, että avokämmenen tilalle tulee nyrkki jne. Ja edelleen korostan, että älä ota siitä vastuuta itsellesi. Riitan tarvitaan aina kaksi mutta mikään asia ei oikeuta väkivaltaan.

 

[älä hyväksy väkivaltaa]

Toisen tahallinen satuttaminen - olipa hiuksista vetämistä tai lyömistä - on väkivaltaa ja sitä ei pidä hyväksyä. Miehesi käytös ei ole missään nimessä normaalia eikä hyväksyttävää, vaikka sinä jankuttaisit kuinka. Mikään jankuttaminen tai muu käytös ei oikeuta toista satuttamaan sinua fyysisesti. Miehesi täytyy ymmärtää tämä asia ja varmaan järkevintä olisi hommata hänelle jotain keskusteluapua.

Toki on ymmärrettävää, jos pieni vauva aiheuttaa riitoja parisuhteessa - kyllä meilläkin riitoja tuli kun oltiin molemmat väsyneitä ja vauva tosi itkuinen, tuli sanottua semmoistakin mikä jälkeenpäin kadutti. Mutta pyydettiin myös anteeksi toisiltamme ja todettiin, että väsymyksen piikkiin meni.

Mutta jatkuva riitely ei ole hyväksi vauvallekaan, hän kyllä aistii ilmapiirin ja äänensävyt sekä saattaa pelätä kovaa ääntä. Ekojen 3 kuukauden aikana ei mielestäni kannata ruveta setvimään puolison kanssa mitään suuria parisuhdekysymyksiä, koska äidillä hormonit jylläävät, molemmilla univelka painaa, uusi tilanne edessä jne. Kannattaisi vaan yrittää keskittyä vauvan hoitoon, päivä kerrallaan. Jos huomaa riidan alkavan, kannattaa vaan yrittää laskea kymmeneen, mennä vaikka toiseen huoneeseen tai lähteä kävelylle (ei ovet paukkuen vaan muuten).

Erolla uhkailu ei myöskään ole kovin reilua toista kohtaan eikä kypsää käytöstä. Itse en olisi missään nimessä jaksanut kokopäivävieraita pariviikkoisen vauvan kanssa, on todellakin ihan normaalia rajoittaa vierailua. Anna ainakin miehesi hoitaa kaikki kaupassakäynnit, tarjoilut tms. Ja itse voit vetäytyä toiseen huoneeseen vauvan kanssa vaikka imetyksen varjolla aina kun haluat.

 

[Entinen kynnysmatto]

VOIMIA sinulle, ap. Miehesi käytös EI OLE sinun syy. Vaikka joku kuinka jankuttaisi, ei toinen saa lyödä koskaan. Tuollaiseen tilanteeseen ei todellakaan kannata jäädä. Miehesi kohtelee sinua niin kuin annat hänen kohdella sinua, eli sinun täytyy vetää raja ja lähteä seuraavan läimäytyksen tai haukkumisjakson jälkeen jonnekin muualle vaikka päiväksi. Muuten käy todennäköisesti niin, että vuosien kuluttua peittelet mustelmia naamastasi ja väität kaatuneesi, kun et kehtaa kertoa totuutta miehesi nyrkiniskuista.

Seuraavan kerran kun miehesi uhkailee erolla, lähde viikoksi jollekin kaverillesi tai vanhemmillesi, jos olet heidän kanssaan väleissä. (Jotkut miehet jotka käyttäytyvät kuten miehesi haluavat kontrolloida muutenkin, eivätkä "anna" vaimonsa olla yhteydessä kavereihin tai muihin.)

Ala myös kirjoittaa ylös kaikki kauheat kommentit mitä miehesi sanoo. Jos hän kysyy mitä teet, sano että kirjoitat kommentit muistiin. Miehesi toivottavasti nolostuu ja lopettaa huudon jos näkee paperilla miten hölmösti hän käyttäytyy naiselle, joka on juuri tehnyt upean työn kun on synnyttänyt hänelle lapsen!!!

Oikeasti, mieti miten surullisia omat vanhempasi olisivat jos tietäisivät miten miehesi kohtelee sinua. Tai mieti, miltä sinusta tuntuisi jos oma lapsesi sanoisi parinkymmenen vuoden kuluttua että häntä kohdellaan kuten miehesi kohtelee sinua. Tee asialle jotain äläkä anna omalle lapsellesi mallia, että naisia saa kohdella miten tahansa. Tee se itsesi ja lapsesi takia. Parempi nyt kuin parinkymmenen vuoden kuluttua, joilloin sinä ja lapsesi olette ihan rikki. Oma äitini jäi huonoon suhteeseen joten tiedän mistä puhun. Oli aivan karmeaa seurata pahoinpitelyä vierestä. (Minua myös pahoinpideltiin, joten oletan että kun lapsesi vanhenee, miehesi purkaa pahaa oloaan myös lapseesi.)

Parempia ja ymmärtäväisempiä miehiä on olemassa! Oma mieheni osallistui ekoina viikkoina vauvanhoitoon enemmän kuin minä, koska olin niin väsynyt. Hän myös muistutti minua usein kuinka hieno äiti olen vauvallemme ja kuinka paljon hän arvostaa naisia kun näki synnytyksen, jne. Sanon tämän siksi koska haluan että tiedät että kivempia miehiä on ja sinäkin löydät sellaisen. Tiedän ettei ole helppo lähteä suhteesta, koska teillä on varmasti joskus ollut asiat hyvin ja muistelet niitä aikoja ja toivot että miehesi muuttuu, mutta se ei tule tapahtumaan todennäköisesti. Parempi olla yhdessä ihanan lapsesi kanssa kuin huonossa suhteessa, jossa tulet olemaan väsyneempi kun joudut toipumaan saamastasi huonosta kohtelusta.

Tsemppiä! Toivon sinulle kaikkea hyvää mutta mieti todella mitä sanoin. Puhun kokemuksesta...

 

[suoraa puhetta]

Tuo läimäyttely tai tukistaminen ei ole normaalia. Kannattaa yrittää keskustella miehesi kanssa siitä, aikooko hän mahdollisesti tulevaisuudessa käyttää samoja keinoja lapseenkin..
Muutaman ensimmäisen kuukauden nainen tarvitsee erityistä tsemppiä, sillä hormonit jyllää ja keho yrittää toipua synnytyksestä. Ei silloin saa käyttää minkäänlaista väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä. Kyllä jokaisen isäksi ryhtyneen miehen pitää kyetä tukemaan omaa vaimoaa pari kuukautta päivin öin.
Miehellesikin tilanne on uusi. Ota asia neuvolassa puheeksi, jos vaikka pääsisitte sinne juttelemaan ihan ammatti-ihmisen kanssa. Enen kuin homma karkaa totaalisesti käsistä. Jos sinä et saa toipua rauhassa, on masennuksen mahdollisuus todella suuri ja silloin parisuhde vasta koetukseslla onkin. Jotta pääsisitte jatkossa helpommalla, niin pyytäkää apua.

 

[siis täh]

Mitä koet saavasi mieheltäsi? Pelkäät häntä, et saa häneltä tukea etkä arvostusta etkä ymmärrystä. Minusta miehesi kuulostaa kamalimmalta mahdolliselta miesystäväehdokkaalta, joka läpsii, tukistaa, haistattelee, uhkailee erolla jne. Oliskohan niin, että mies on onnistunut liiskaamaan itsekunnioituksesi ihan kokonaan tai sitten olet jo ehkä kotona tottunut siihen, että isä tai äiti on läpsinyt sinua. Valitettavasti tuollaisessa touhussa on se suuri todennäköisyys, että miehesi alkaa läpsimään lastakin ja kun sinä olet ahdistunut, niin sinäkin "opettelet" tukistamaan ja rankaisemaan lastanne.

Aikuisten täytyy kyetä hillitsemään kiukkunsa tarvittaessa vaikka terapiassa. Se on ihan sama kuin että raiskaaja sanoisi, ettei voi hillitä itseään, kun ulkona on seksikkäitä naisia vähissä vaatteissa. ihan samalla tavalla lyövä aikuinenkin voisi sanoa, etten voi vaan millään hillitä itseäni, kun toinen käyttäytyy niin ärsyttävästi.

Väkivallalla on taipumus pahentua. Miehesi todennäköisesti pyytää anteeksi ja sanoo, ettei enää ikinä tee niin, mutta samat asiat toistuvat ja vuosien myötä vain pahenevat, koska totut niihin ja annat sen tapahtua. Sinun vastuusi tilanteessa on nyt se, että olet vastuussa itsesi lisäksi myös lapsestasi. Kova lyönti vauvaan tai hänen voimakas ravistelu voi aiheuttaa hänen kuolemansa!!!

otapa asia puheeksi vaikka neuvolassa tai lääkärissä ja pyydä apua, miten saat selvitettyä tilanteen parhain päin. Tajuat varmaan itsekin, että vaikka vauvanne on vasta viikon ikäinen, niin miehesi käyttäytyy jo nyt noin. Rankkaa aikaa tulee olemaan vielä yli vuosi, joten mitenköhän kireällä pinnalla miehesi mahtaa olla jo siinä vaiheessa?

Tarvitset tukea lähipiiristäsi (vanhemmat, sisarukset, hyvä ystävä) tai jos sellaisia ei ole, niin selvitä jo varmuuden vuoksi Ensikodin tiedot, johon voit hakeutua, jos iskee katastrofi päälle.

 

[rggbhgfhs]

Nyt järki käteen. Sinun tulee suojella lastasi. Älä ikinä, älä missään tapauksessa altista lastasi tuollaiselle käytökselle. Lapsesi traumatisoituu pahasti, jos joutuu näkemään ja kuulemaan, miten huonosti miehesi sinua kohtelee. Jo pienet vauvat aistivat kodin jännittyneen ja synkän ilmapiirin. Erityisen herkkiä he ovat äidin mielialoille. Tee palvelus lapsellesi (ja samalla itsellesi) ja eroa miehestäsi, jos hän ei suostu hakeutumaan hoitoon ja hänen käytöksensä ei muutu.

 

[voimia]

edellisten lisäksi vielä, miehesi se tässä on itsekäs, niin kuin itsekkin ymmärsit ei viikon vanhan vauvan koti ole mikään yökylä. Sanoisin sinulle, että nyt menet itse pois vähäksi aikaa, mene vanhempiesi luokse tai ystävälle vähäksi aikaa jos miehesi ei suostu ymmärtämään asiaa. Minkälaista iltaa miehesi viettää hyvän kaverin kannssa ? jos siihen liihen liittyy alkoholin käyttöä niin älä jää kotiin, mene pois. Itsekkin muista, että ensimmäiset 2 kk olin tosi väsynyt ja hormoonit heitteli niin että saatoin itkeä ilman syytäkin. Et ehkä pysty tällä hetkellä ajattelemaan asiaa järkevästi joten ota aikalisä ja nauti pienestä vauvasta, olet nyt myös vastuussa siitä pienestä ihmisestä ja myös itsestäsi.

Voit aivan hyvin ottaa asian puheeksi neuvolassa, ja toivottavasti myös teet sen. Huomaan kirjoituksestasi sen mitä muutkin ovat jo kirjoittaneet. Miehesi on saanut käännettyä sinut uskomaan, että olet itse aiheuttanut sen että hän läimäyttelee ja tukistelee sinua. Se ei ole totta.

Ole vahva ja hyvä itsellesi ja lapsellesi.

 

[hmmh..]

Alkuperäinen, onko asia edennyt millään lailla?