Parisuhdekriisi - terapiaanko?

[hajonnut]

Olemme 37v ja 38v pari, yhdessä olemme olleet 3,5 vuotta. Asumme yhdessä ja olemme kihloissa, miehellä on lapsi edellisestä liitosta.

Noin kolme viikkoa sitten mies alkoi käyttäytymään eri tavalla. On tähän asti osoittanut tunteensa hyvin avoimesti ja sanonut joka päivä rakastavansa ja myös osoittanut. Olemme olleet hyvin onnellisia (käsittääkseni...) ja yritimme vauvaakin vielä ennen tämän kriisin alkua.

Niin, mies siis muuttui. Ei enää sanonut rakastavansa, ei soitellut minulle töihin useaan kertaan, on vetäytyvä, pelaa vain wowia koko ajan (on pelannut koko suhteen ajan, mutta nyt pelaaminen on jatkuvaa). Yritin kysellä, mikä on, mutta mies ei avautunut. Muutos on tapahtunut nopeasti, joten siksi kuvittelenkin, että jokin yksittäin tapahtuma on tämän saanut liikkeelle. Mies kieltää toisen naisen ja minä uskon häntä. Hän on vain ei rakasta minua enää. Hän kuulemma tykkää ja välittää, mutta ei rakasta. Näin hän sanoo.

Hän ei pysty keskustelemaan asiasta, vaan ahdistuu silmin nähden kun yritän ottaa asian puheeksi. Hän valvoo yöt pelin kimpussa ja pelaa illat ja päivätkin (jäi työttömäksi syksyllä). En tiedä, mitä voisin tehdä. Pariterapiaa olen miettinyt ja ehdottanut, mutta mies tuumaa, että minkä terapeutti sille voi, jos hän ei enää rakasta.

Olen kysynyt suoraan, haluaako erota, mutta ei ole vastannut. Sanoo vain, että ei hötkyillä. Kuitenkaan suhteen eteen ei tee tällä hetkellä mitään, vain pelaa. En tiedä, tapahtuuko joulun jälkeen jotain liikkuja. Joulu ollaan kahdestaan, miehen poika tulee meille. Haluaako mies varmistaa, että joulu menee vielä ok, eikä sen takia tee mitään ratkaisuja? Voi olla.

Minua hämmentää se, kuinka äkkiä kaikki muuttui. Siksi olen lähes varma, että jotain on tapahtunut. Mutta mitä? Mies ei avaudu, vaikka kuinka yritän. Minulla ei ole ollut ketään toista miestä, olen tehnyt paljon uhrauksia tämän suhteen eteen (muuttanut pois omalta paikkakunnalta, luopunut osasta miespuolisista ystävistä miehen tahdosta jne) ja olen AINA laittanut miehen etusijalle. Vauvakuumeen ollessa pahimmillaan, kohtelin miestä huonosti ja halusin seksia aina vain ovulaation aikaan. ELi tuo on varmasti miestä ahdistanut ja olenkin pyytänyt sitä anteeksi ja osoittanut haluavani häntä ihan oikeasti.

Te, jotka olette olleet samankaltaisessa kriisissä; oletteko hakeneet ulkopuolista apua? Oliko siitä hyötyä? Vai selvisittekö itse omin voimin? Miten miehen saa puhumaan? Miten mies voi yhtäkkiä muuttua avoimesta hulluttelijasta sulkeutuneeksi ja vetäytyneeksi?

Mitä ihmettä voin tehdä? Mainittakoon, että kaikki ystäväpiiriin kuuluvat ihmiset ovat aivan ymmällään tilanteesta, eivät olisi osanneet odottaa tällaista mieheltä. Onko tässä jotain, mitä itse en hoksaa?

Uskon, että joku ehdottaa syyksi tuota peliä, mutta itse en usko siihenkään. Kuten kerroin, mies on pelannut koko suhteen ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän, uskon että peliin uppoutuminen on vain nyt seuraus jostain, mutta mistä?

 

[no]

Seurausta mistä? Seurausta miehen masennuksesta. Peliriippuvuus on yksi masennuksen merkki. Vuorokausirytmi on heittänyt häränpyllyä. Mikä sitten masentaa? Työttömyys ainakin ja se, että suhde alkaa voimaan huonommin, valvominen väsyttää, pelaaminen kuluttaa valtavasti energiaa ja on verrattavissa työtekoon, eikä missään nimessä harrastukseen. Masennus tulee sykleissä; on huonompia aikoja ja sitten taas saa virtaa ja siihen väsyy ja masentuu.

Nyt sitten kysyt, että mitä nyt? Ensinnäkin syy ei ole sinussa, eikä rakkaudessakaan. Mies pitää saada ymmärtämään tilanteensa ja heräämään aamulla. Pitää ulkoilla ja harrastaa jotakin muutakin kuin tietokonetta. Tässä ensin alkuun; miehen on itse herättävä ja tahdottava.

 

[lilliputti]

Mulla on ollut masennuksen aikana (psykoottinen,vaikea masennus) joskus semmosia hetkiä, että oon todennut miehelle etten rakasta sitä ja haluan erota. Mies ei kuitenkaan eroa suostunut noina aikoina antamaan ja sitä sitten löysi taas rakkauden tai huomasi miten tärkeä ja rakas mies on kun pääsi siitä pahimmasta vaiheesta yli. Itsekin kuntoustuella ollut jo monta vuotta ja just tota pelaamista oli yli 10 tuntia päivässä kun koukutuin. En nähnyt mitään tai kuullut mitään muuta kuin pelin. Ensimmäinen askel on varata terveyskeskuksesta aika lääkärille ja tutkia onko miehelläsi mahdollisesti masennus, koska siltä tuo kuulostaa. Ja mitä pahemmaksi se menee, sitä vaikeampi on enää työllistyä tai lopettaa pelaamista. Sen jälkeen vasta pariterapiaan joka voi sekin auttaa teitä. Mutta ensin mies kuntoon. Menet mukaan sinne vastaanotolle koska masennus potilas yleensä vähättelee oireitaan tai ei pidä itseään sairaana joten lääkäri antaa silloin viallisen diagnoosin. Muista, että mielen ongelmat ovat yleensä pitkäaikaisia jotka vaativat terapiaa ja lääkityksen. Aina ensimmäinen lääke ei ole sopiva ja paras, kokeilemalla selviää. Tsemppiä!

 

[no]

Sinulla on sellainen selviytymistarina ja on tosi mukava kuulla siitä, hienoa.

Ap:n tilanne on vaikeampi, koska hän ei voi tehdä tilanteessa juurikaan muuta kuin puhua ja toivoa. Mutta jos mies suhtautuu välinpitämättömästi tilanteeseensa, ei halua apua ongelmaansa, ei halua toipua, niin on on suurempi kuin erittäin suuri vaara, että masennut ap itsekin toivottomuuteen. Nikkisikin viittaa jo siihen "hajonnut". Varamaan Jouluna tulee parempi jakso ja sitten taas kaikki menee vanhoihin uomiin. Mies menettää kyvyn tehdä töitä, jos yöt valvoo. Jos näyttää epätoivoiselta ja hän ei edes yritä, niin älä jää häntä pelastamaan, vaan lähde ja pelasta itsesi; se kuulostaa julmalta, mutta minä en jäisi katselemaan ja lopettamaan omaa elämää. Mutta tämä on vain minun näkemys asiasta.

 

[Kokemuksella]

Joskus rakkaus loppuu ilman näkyvää syytä. Ei tarvitse tapahtua mitään. Mies pelaa ja on etäinen koska ei tahdo riidellä. Ihan kuten olet itsekin ajatellut, hän sinnittelee vielä joulun, että lapsi ei kärsi. Se on huomaavaista lasta kohtaan, epäreilua sinulle.

Mitä sinä voit tehdä, tai kuinka voit vaikuttaa asioihin? Et voi tehdä mitään, etkä voi vaikuttaa. Kaatunutta maitoa ei saa takaisin purkkiin.

Älä painosta, älä kärtä vastauksia. Jos mies huomaa erehtyneensä ja kyse on oikeasti hänen omasta tilastaan (työttömyys, turhautuneisuus yms), niin hän sen luultavsti sanoo. Koeta jaksaa, sympatiani ovat puolellasi!

 

[lilliputti]

Mien en ihan oikeesti ymmärrä teitä. Sanotte, että jos puoliso masentuu niin edessä on vain ero. Eli tolla mielipiteellä mun mieheni olis pitänyt jättää mut kun masennuin ja mun mieheni kun sairastui vakavaan tautiin joka voi pahimmassa tapauksessa viedä jopa pyörätuoliin. Ei ihme, että puolet avioliitoista kariutuu jos muutkin ihmiset ajattelevat noin! Parisuhde EI ole ruusuilla tanssimista vuodesta toiseen vaan yhteiset ongelmat ja vaikeudet kohdataan yhdessä eikä heti erota. Huh huh, sanon minä.

 

[oma kokemus]

Olen joskus elänyt parisuhdekriisin joulun alla. Mies alkoi käyttäytyä samoin kuin ap kertoi. Kuulemma ei ollut ketään toista, mutta tunteet vain lopussa. Vietin joulun yksin. Mies meni vanhempiensa luokse. Minulle se oli surullinen joulu, kun en tiennyt mistä toisen yllättäen muuttunut käytös johtui.

Joulun jälkeen kävin viemässä lehti-ilmoituksen vuokra-asunnosta miehelle. En halunnut elää epätietoisuudessa. Miehelle tarjottiin useitakin vuokra-asuntoja. Kas kummaa, hän ei halunnutkaan muuttaa pois! Usean kuukauden kuluttua selvisi syy outoon käytökseen. Sain selville, että olikin ollut suhde, joka oli todellakin alkanut joulun alla. Tämän kuultuani ilmoitin, että mies muuttaa pois välittömästi. Tämä salasuhde ei kuulemma merkinnyt mitään, mutta niin kai lähes kaikki sanovat kiinni jäätyään.

Jälkikäteen olen ajatellut, että olisi pitänyt lopettaa jo silloin, kun hänen käytöksensä meni oudoksi. Kriisin aikaan vain syytin itseäni ja mietin mitä olisin voinut tehdä toisin.

Hulluinta oli, että mies oli ehdotellut mm. yhteisen asunnon ostamista vain vähän ennen kuin alkoi salasuhteeseen toisen kanssa. Onneksi sentään sitä virhettä ei tehty!

Tsemppiä sinulle ap! Teidän tapauksessanne voi olla tosiaan kyse muustakin kuin kolmannesta osapuolesta.

Mieti, mitä itse haluat. Tämän neuvon antoi minulle eräs ystäväni kriisin aikaan. Valitettavasti itsekin halusin silloin jatkaa suhdetta, kun kuvittelin, että itseäni muuttamalla ja joustamalla asiat kääntyvät hyväksi...