uskottomuus

Olen avioliitossa elävä 28 vuotias nainen, olemme pitäneet yhtä mieheni kanssa jo yli 10 vuotta. Periaateessa meillä menee hyvin, on yhteisiä hyviä hetkiä, ei juurikaan riitoja, monista asioista olemme samaa mieltä ja jne.Ainoastaa mieheni tekee pitkä päivää.

Mutta nyt minua yli kymmenen vuotta vanhempi mies on osoittanut monesti kiinnostusta. Aluksi naureskelin vain asialle, mutta nyt hän pyörii mielessäni jatkuvasti. Tekstiviestit lentelevät päivittäin ja piristävät minua kovasti. Olen itse huomannut olevani hyvällä tuulella ja jaksavani paremmin.

Mieheni kanssa menee edelleen hyvin. Kun hän on kotona ei tämä toinen mies ole ajatuksissani.
Työstäni johtuvista syistä olen tekemisissä juuri tämän miehen kanssa melkein päivittäin.
Onko muita samanlaisia kokemuksia, mitä teen? :\|

 

Lopettaisin tekstailun ja hakisin piristystä esim. harrastusten parista.

Mikäli oma miehesi on sinulle tärkeä, ei kannata turhaan riskeerata. Monissa tällaisissa tapauksissa ihmiset joutuvat katumaan, koska harvoin nämä jutut pysyvät kaveruustasolla. Työkaveri on tärkeä, tottakai, muttei miehesi teidän välillänne olevaa yhteydenpitoa hyvällä katsoisi, mikäli tietäisi asiasta.

 

olen sinua paljon nuorempi..21-vuotias mutta minulla on kuitenkin melkein sama tilanne.
elikkäs.-meillä mies tekee pitkää päivää..tulee illalla kotiin joskus yhdentoista jälkeen..mä hoidan kahta pientä lasta kotona..meillä ei tuon yhteisen ajan vähyyden takia mene kovinkaan hyvin..
kuitenkin..me olllaan yhden mun ex:n kaa ruettu pitämään yhteyttä..just silleen et kun mä oon yksin kotosalla niin soitellaan..muuten laitellaan viestii.-ehkä me entiset tunteet alkaa tulla taas takaisin pintaan..tai musta ainakin tuntuu siltä..
ehkä munki olis hyvä kysellä et mitä mäkin teen..

 

Kokemusta on. Ja voin sanoa, että lopeta tekstailu, jos haluat edelleen, että suhteesi on sitä mitä se on tähän astikin ollut. Tuo viaton tekstailu voi johtaa aina eteenpäin pienissä erissä ja kohta onkin sitten soppa syntynyt. :/ Vaikutat olevan muutenkin tyytyväinen elämääsi, joten yritä se jaksaminen ja piristys löytää muualta, kuin toisesta ihmisestä. (Helppo sanoa, tiedän kyllä miten vaikeata kys toiminta on lopettaa, mutta se kannattaa lopettaa).

 

Olen kokenut tuon saman ja antanut asian edetä aivan liian pitkälle. Nyt kadun syvästi enkä enää koskaan anna sen tapahtua uudelleen. Mieheni oli usein pois kotoa (harrastuksissa ja töissä ym.). Tilanne sitten ajautui siihen, että pidin yhteyttä erääseen mieheen todella tiuhaan (aina kun mieheni oli pois kotoa soittelimme ja viestittelimme). Sitten aloimme tapailla ja sen tietää miten siinä sitten kävi.

Hassuinta koko jutussa oli se, että rakastin miestäni edelleen syvästi ja meillä meni hyvin. Johtui varmastikin osaksi siitä, että olin niin onnellinen ja rakastunutkin. Emme edes riidelleet. En jaksanut enää edes valittaa hänen poissaolostaan (mitä tein aikaisemmin jatkuvasti), olihan minulla nyt muuta seuraa.

Pää alkoi kuitenkin pikkuhiljaa seota. Tulin siihen tulokseen, että rakkauden määrä on vakio. Jos annankin rakkauttani yhden sijaan kahdelle, rakkauteni miestäni kohtaa vähenee enkä halunnut sitä. En muista miten sitten kuitenkin selvisin ja ymmärsin tilanteeni. Yritin katsella tilannettani ulkopuolisen silmin ja minua alkoi hävettää! Miksi ihmeessä riskeeraisin hyvän parisuhteeni toisen miehen takia, joka lopulta oli minulle vain sänkyseuraa? Lopetin suhteen ja päätin keskittyä olennaiseen - aviopuolisooni ja perheen perustamiseen. En koskaan kertonut asiasta miehelleni. Nyt odotan meille pehheenlisäystä ja olen erittäin onnellinen. Onneksi tajusin lopettaa typerän leikkini. Nyt vain häpeän mennyttä. :ashamed:

 

Lopeta suhde heti.
Meilläkin ennen mies teki pitkää päivää, hoidin lasta kotona, meullä ei ollut koskaan yhteistä aikaa, riideltiin joka asiasta, mies ei koskaan halitellut eikä muutenkaa pitänyt hyvänä, seksikin ällötti, kerran kuussa pikapano ja nukkumaan. Olin jotenkin tosi väsynyt suhteeseen ja väliin mietin jo eroakin. Sitten tapasin miehen, ihastuin heti, miten joku voi olla niin ihana! Tuntui hyvältä, kun joku piti hyvänä ja halitteli, pillahdin itkuun joka kerta, oli niin hyvä olla. Sänkyyn ei koskaan menty. Mutta sitten jokin sai minut lopettamaan homman, se tuntui ihan hirveeltä ja ikävä oli kova.
Nyt tuosta on aikaa muutama kuukausi, mieheni on muuttunut ja minäkin, olen rakastunut mieheeni uudelleen ja olen onnellinen. Jälkeenpäin ajattelin, jos suhde olis jatkunu ja käry käyny, olisin ehkä menettänyt perheeni! Niin kauan kun on toivoa ei kannata ruveta sähläämään. Monesti kun pettämisestä jää kiinni, ei parisuheen eteen oo enää mitään tehtävissä.

 

koita keksiä jännitystä/piristystä muualta,jos vain haluat "perheesi" pysyvän kasassa...minä itse olen möhlinnyt tosi hölmösti ja nyt jälkeenpäin tuntuu pahalta.eli me mammat halaumme sitä huomiota ´piristystä ym... mutta sitä saa muualtakin kuin miehistä eikös niin?,mutta jokainenhan tietää mitä tekee

 

Herää pahvi!
Kerää ajatuksesi kokoon ja mieti mikä on tärkeää ja mikä ei.
Haluatko olla osa avioerotilastoa?
Maailma on kiusauksia täynnä. Valinta on sinun.

 

Niinhän se on, että on jokaisen oma valinta lähteäkö baarista lipeviä iskurepliikkejä heittävän äijän mukaan vai tyytyäkö siihen omaan ja turvalliseen mieheen.
Minä olen samanikäinen kuin alkuperäisen viestin kirjoittaja ja jopa ehkä myös samassa tilanteessa. Tai omani on sikäli eri, etten ole vielä millään tekstiviesti-asteella tai muuta vastaavaa.
Olen viehättynyt eräästä ihmisestä, jonka läsnäolo saa kaikki pasmat sekaisin. Tunnen itseni täysin teiniksi hänen seurassaan. En osaa puhua mitään järkevää, muutun ihan tuppisuuksi, vaikka muutoin höpötän koko ajan. En tunne olevani ihastunut tähän mieheen, enkä tunne mitään seksuaalista halua häntä kohtaan. Hänessä on vaan jotakin mikä kolahtaa isolla!
Näistä tunteistani ja ajatuksistani huolimatta en koe olevani omalle miehelleni uskoton. Joku voi olla eri mieltä.

 

hm..

Mieti ensin, mitä miehesi tekee poissaollessaan. Totta kai käytä oma tilaisuutesi! Elät vain kerran ja tuollaista tunteiden paloa on turha hakea enää vaihdevuosien aikana. Haavat parantuu kyllä, jos niitä edes syntyy. Anna tunteiden viedä ja nauti elämästä ja siitä, että vanhempi mies huomioi sinut omalla ihanalla tavallaan. :flower:

 

\

Niinhän se on, että on jokaisen oma valinta lähteäkö baarista lipeviä iskurepliikkejä heittävän äijän mukaan vai tyytyäkö siihen omaan ja turvalliseen mieheen.
Minä olen samanikäinen kuin alkuperäisen viestin kirjoittaja ja jopa ehkä myös samassa tilanteessa. Tai omani on sikäli eri, etten ole vielä millään tekstiviesti-asteella tai muuta vastaavaa.
Olen viehättynyt eräästä ihmisestä, jonka läsnäolo saa kaikki pasmat sekaisin. Tunnen itseni täysin teiniksi hänen seurassaan. En osaa puhua mitään järkevää, muutun ihan tuppisuuksi, vaikka muutoin höpötän koko ajan. En tunne olevani ihastunut tähän mieheen, enkä tunne mitään seksuaalista halua häntä kohtaan. Hänessä on vaan jotakin mikä kolahtaa isolla!
Näistä tunteistani ja ajatuksistani huolimatta en koe olevani omalle miehelleni uskoton. Joku voi olla eri mieltä.

mulla on melkolailla sama tilanne ku sulla... ja tää mies on vielä mun oman miehen paras kaveri! onneks en oo muuta kuin ajatuksissa edenny pusu asteelle sen kans..ja siihen ajatukseen se saa jäädä! no tietty, unilleen ei voi mitään...

 

\

hm..

Mieti ensin, mitä miehesi tekee poissaollessaan. Totta kai käytä oma tilaisuutesi! Elät vain kerran ja tuollaista tunteiden paloa on turha hakea enää vaihdevuosien aikana. Haavat parantuu kyllä, jos niitä edes syntyy. Anna tunteiden viedä ja nauti elämästä ja siitä, että vanhempi mies huomioi sinut omalla ihanalla tavallaan. :flower:

#&%£$!*, tää on jo pimeetä!! \|O \|O \|O

 

\

\

hm..

Mieti ensin, mitä miehesi tekee poissaollessaan. Totta kai käytä oma tilaisuutesi! Elät vain kerran ja tuollaista tunteiden paloa on turha hakea enää vaihdevuosien aikana. Haavat parantuu kyllä, jos niitä edes syntyy. Anna tunteiden viedä ja nauti elämästä ja siitä, että vanhempi mies huomioi sinut omalla ihanalla tavallaan. :flower:

#&%£$!*, tää on jo pimeetä!! \|O \|O \|O

Joo. Mäkään en ymmärrä tätä. Oikeesti ne haavat ei parane niin helposti kuin vois kuvitella. Ja arpia jää joka tapauksessa. Parempi jättää seikkailut seikkailematta ellei tosissaa ole tyytymätön parisuhteeseensa ja halua muutosta. Sit kannattaa ensin jättää edellinen ja siirtyä vasta sitten seuraavaan.

 

\

Olen kokenut tuon saman ja antanut asian edetä aivan liian pitkälle. Nyt kadun syvästi enkä enää koskaan anna sen tapahtua uudelleen. Mieheni oli usein pois kotoa (harrastuksissa ja töissä ym.). Tilanne sitten ajautui siihen, että pidin yhteyttä erääseen mieheen todella tiuhaan (aina kun mieheni oli pois kotoa soittelimme ja viestittelimme). Sitten aloimme tapailla ja sen tietää miten siinä sitten kävi.

Hassuinta koko jutussa oli se, että rakastin miestäni edelleen syvästi ja meillä meni hyvin. Johtui varmastikin osaksi siitä, että olin niin onnellinen ja rakastunutkin. Emme edes riidelleet. En jaksanut enää edes valittaa hänen poissaolostaan (mitä tein aikaisemmin jatkuvasti), olihan minulla nyt muuta seuraa.

Pää alkoi kuitenkin pikkuhiljaa seota. Tulin siihen tulokseen, että rakkauden määrä on vakio. Jos annankin rakkauttani yhden sijaan kahdelle, rakkauteni miestäni kohtaa vähenee enkä halunnut sitä. En muista miten sitten kuitenkin selvisin ja ymmärsin tilanteeni. Yritin katsella tilannettani ulkopuolisen silmin ja minua alkoi hävettää! Miksi ihmeessä riskeeraisin hyvän parisuhteeni toisen miehen takia, joka lopulta oli minulle vain sänkyseuraa? Lopetin suhteen ja päätin keskittyä olennaiseen - aviopuolisooni ja perheen perustamiseen. En koskaan kertonut asiasta miehelleni. Nyt odotan meille pehheenlisäystä ja olen erittäin onnellinen. Onneksi tajusin lopettaa typerän leikkini. Nyt vain häpeän mennyttä. :ashamed:

Minkä takia pitää alkaa pettämislinjalle jos oma pää ei sitä kestä? Luulisi tuntevan itsensä jo ennakkoon sen verran hyvin, että tietäisi miten tulee reakoimaan sellaisen jälkeen. Ja sitten häpeää mennyttä loppuelämän...

 

\

Olen kokenut tuon saman ja antanut asian edetä aivan liian pitkälle. Nyt kadun syvästi enkä enää koskaan anna sen tapahtua uudelleen. Mieheni oli usein pois kotoa (harrastuksissa ja töissä ym.). Tilanne sitten ajautui siihen, että pidin yhteyttä erääseen mieheen todella tiuhaan (aina kun mieheni oli pois kotoa soittelimme ja viestittelimme). Sitten aloimme tapailla ja sen tietää miten siinä sitten kävi.

Hassuinta koko jutussa oli se, että rakastin miestäni edelleen syvästi ja meillä meni hyvin. Johtui varmastikin osaksi siitä, että olin niin onnellinen ja rakastunutkin. Emme edes riidelleet. En jaksanut enää edes valittaa hänen poissaolostaan (mitä tein aikaisemmin jatkuvasti), olihan minulla nyt muuta seuraa.

Pää alkoi kuitenkin pikkuhiljaa seota. Tulin siihen tulokseen, että rakkauden määrä on vakio. Jos annankin rakkauttani yhden sijaan kahdelle, rakkauteni miestäni kohtaa vähenee enkä halunnut sitä. En muista miten sitten kuitenkin selvisin ja ymmärsin tilanteeni. Yritin katsella tilannettani ulkopuolisen silmin ja minua alkoi hävettää! Miksi ihmeessä riskeeraisin hyvän parisuhteeni toisen miehen takia, joka lopulta oli minulle vain sänkyseuraa? Lopetin suhteen ja päätin keskittyä olennaiseen - aviopuolisooni ja perheen perustamiseen. En koskaan kertonut asiasta miehelleni. Nyt odotan meille pehheenlisäystä ja olen erittäin onnellinen. Onneksi tajusin lopettaa typerän leikkini. Nyt vain häpeän mennyttä. :ashamed:

Mulla on tällä hetkellä lähes sama tilanne...tätä ei itseasiassa voi ymmärtää kuin ne, jotka itse siihen ajautuvat..
meillä menee periaatteessa hyvin avomieheni kanssa..hän rakastaa mua ja yrittää parhaansa mutta kun musta tuntuue ttei mikään riitä..
mua ärsyttää miehessäni koska hän ei saa mitään aikaiseksi..siis ei laiska ole vaan siis elämän kanssa...
ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja vuosi sitten ostettiin sentään yhteinen kunollinen auto..ei lasta, avioliittoa tams....
taloa ollaan haettu pari vuotta ja todella tuntuu että yksinäni haluan näitä asioita vaikka mieheni väittää toisin..kun sanon asiasta hän tokaisee että miks mä taas haukun...tapasin miehen sitten joka pitää minusta...ollaan tavattu kerran, silloin tanssittiin ja juteltiin mut ei edes pussattu..
tämäm mies haki mut käsiinsä ja sähklpostiviestit on lentänyt tiheään ja odotan oikein aina että onko tullut ja yleensä on..vatsassa oikein kipinöi..
olen menossa torstaina hänen luokseen(toinen paikkakunta)enkä tiedä mitä tapahtuu..
haluan vaan olla varma tunteistani ja mistä sen tiedänellen mene ja ota selvää..jos sänkyyn menemme se on meidän asia ja niin kuin sinä, jos se tuntuu väärältä, en meinaa asiasta kertoa..mutta aika näyttää...en tiedä itsekään omia tunteitani, avomieheni tietää sen kyllä mutta ei sitä että pelaan vaarallista peliä..mutta kun tuntuu niin voimattomalta oman kanssa eikä hän tee sille mitään ja toinen saa olon hyväki niin...en tiiä..torstain jälkeen ollaan jo viisaampia....

 

Kannattas varmasti selvittää asiat edellisen kanssa, ennen kuin hyppää uuden miehen syliin... Muuten mutkistaa vaan omaa ja muiden elämää! Koita selvitä nyt omien tunteides kanssa, mitä TODELLA haluat... Entinen ei enää koskaan täysin palaa!! :headwall:

 

[/quote]

Minkä takia pitää alkaa pettämislinjalle jos oma pää ei sitä kestä? Luulisi tuntevan itsensä jo ennakkoon sen verran hyvin, että tietäisi miten tulee reakoimaan sellaisen jälkeen. Ja sitten häpeää mennyttä loppuelämän...
[/quote]

Aika naivia ja mustavalkoista ajattelua. Ihminen on hassu olento, jota tunteet vievät joskus niin lujaa, ettei meinaa perässä pysyä. En tiennyt silloin mitä tulevaisuus tuo tuollessaan. Nyt tiedän ettei moinen puuha kannata enkä toista enää samaa tyhmyyttä. Ja mitä tulee itsensä tuntemiseen, niin joka päivä tässä opitaan lisää. Ainakaan minä en koe olevani vielä sen suhteen täydellinen.

 

Yksi sana:ÄLÄ :ashamed:
Uskottomuus on känniin verrattava olotila,josta tulee ennemmin tai myöhemmin krapula,ja sillä voi myös tuhota koko elämänsä.Kuten alkoholinkin kanssa,kohtuus kaikessa.Vaikka viinakin on hyvää(no kenen mielestä on) niin ei sitäkään pidä tolkuttomasti juua,sama miehissä-ainahan niitä on muitakin ihania ja "hyvän makuisii" kuin se oma mies.
MIETI mitä oot valmis uhraamaan.Vaikka houkutus olis suuri..
"been there and NEVER again"

 

\Minkä takia pitää alkaa pettämislinjalle jos oma pää ei sitä kestä? Luulisi tuntevan itsensä jo ennakkoon sen verran hyvin, että tietäisi miten tulee reakoimaan sellaisen jälkeen. Ja sitten häpeää mennyttä loppuelämän...
[/quote]

Aika naivia ja mustavalkoista ajattelua. Ihminen on hassu olento, jota tunteet vievät joskus niin lujaa, ettei meinaa perässä pysyä. En tiennyt silloin mitä tulevaisuus tuo tuollessaan. Nyt tiedän ettei moinen puuha kannata enkä toista enää samaa tyhmyyttä. Ja mitä tulee itsensä tuntemiseen, niin joka päivä tässä opitaan lisää. Ainakaan minä en koe olevani vielä sen suhteen täydellinen.

[/quote]

Minä en ajattele mustavalkoisesti. Tiedän, että tunteet vievät joskus niin lujaa, ettei meinaa perässä pysyä. Naivia on se, että mokoman asian takia katuu loppuelämän. Olen yhä sitä mieltä, että hölmöä pettää, jos pää ei kestä. Voisi jättää sen homman sellasille, jotka osaa ottaa asian kypsemmin.