...kohtalokasta seitsemän vuoden kriisiä ilmassako?
Onhan teillä sattunut ja tapahtunut tässä seitsemän vuoden aikana...Alkua siivitti miehesi irtiotto ja ero entisestä elämästä, rakkauden huuma ja - anteeksi suo - vanhemman miehen kiinnostus ja ihailu molemmin puolin ja kaikki se jännitys? Sitten yhteiseloa, lapsia kaksin kappalein, pikkulapsiaika. Ja nyt opiskelusi ja sitä myöten oma irtaantumisesi kotirouva- asemasta kohti - toivonmukaan - itsenäistä, omillaan ajattelevaa ja valmistumisen jälkeen toivottavasti myös omillaanpärjäävää naista. Ja koko ajan teille molemmille tulee lisää ikää... Mies pelkää? Ja siksi haluaa ikään kuin omistaa sinut?
Mitäs miehesi on nyt - n. 45-46 vuotias? Ja sä olet alta kolmekymppinen. Ja haluat tasa- arvoista suhdetta. Teillä on aikamoinen ikäero, miehesi jo kokenut elämässään paljon ja taitaa varsin tietää mitä haluaa elämältään, naiseltaan. Lukemani perusteella tulee hänestä sellainen kuva, että hän haluaa pitää ohjat käsissä ja kontrolloida, hänelle kelpaa se ohjailtava pikkurouva, joka on takertunut sekä taloudellisesti että - jos hyvin on käynyt - myös osin henkisestikin mieheen kiinni. Kuka nyt voisikaan vastustaa sellaista pakettia, missä saa kaiken itselleen. Mikä hiveleekään miehistä itsetuntoa paremmin kuin nainen, joka alistuu ihailemaan miestä. Aikanaan entinen vaimonsa taisi havahtua tilanteeseen ja näki suunnan, minne oli menossa - ja teki ratkaisunsa? Sinä olit otollinen maaperä loukatulle "kaikkensa antaneelle" alfa- urokselle ihailullasi? Mitä ilmeisimmin sussa on nyt alkanut huokua itsenäistyminen opiskelujesi siivittämänä, et ehkä niin suostukaan kaikkeen ja jopa kritisoit. Mies pelkää. Ja mitä enemmän pelkää menettävänsä otteensa kenties helposti hallinnassaan pitämästään, sitä enemmän tiukentaa otettaan? Vaatii enemmän? Olethan nyt osoittamassa, että haluat muutosta elämääsi, että haluat myös muutosta mieheltäsi, etkä enää niin vain taivukaan. Oikkuileva rouva!
Nyt jatko riippuu kyllä sinusta. Mitä itse haluat. Haluatko olla miehesi otteessa, ikään kuin määräiltävänä ja ohjailtavana, riippuvaisena. Miestäsi tuskin voit muuttaa mutta jospa olisit kasvanut siinä kaiken rinnalla taitavaksi ohjailijaksi, sinäkin? Jospa saisit kissa- hiiri- asetelman muutettua päälaelleen, että nyt olisikin miehesi vuoro hiukan vikistä? Tiedä sitten, toimisiko, riskinottoahan parisuhde aina on. Mutta ihan selkeää kypsymistä havaitsen itsesi suunnalta. Mieti mitä haluat parisuhteeltasi. Joo, sitä tasa- arvoisuutta. Mutta onko miehestäsi siihen oikeasti? Pystytkö keskustelemaan aiheesta? Parisuhdeterapeutillakin puhuminen voi avata tilannetta...
Voimia. Ja - pidä kiinni itsestäsi.
Kyllä minä ainakin tekisin kotityöt siitä hyvästä, että mies käy töissä ja tuo leivän pöytään.
