Parisuhdeasiaa... Joskus ahdistaa olla niin riippuvainen miehestäni ja tuntuu kuin vastapalvelukseksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuori äiti 26v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja nuori äiti 26v;26023844:
On joo exänsä kanssa kolme lasta. Nuorin on jotain 8-9v, sitten on muistaakseni 11v ja 15v ne vanhemmat. Tyttöjä. Ei näe niitä kovin usein, kun se exä muutti kauas sukunsa luokse eron jälkeen...

Et MUISTA minkä ikäisiä lapsia omalla aviomiehelläsi on?!

Aattelepa sitä, jos parin vuoden kuluttua joku uusi nainen sanoo näin sinun lapsistasi, joita miehesi ei näe kovin usein....

Olet ikäiseksesi todella naivi ja sinulla on vielä paljon oppimista :(
 
Heh, mulla on itseä nuorempi mies, ollut yli kaksikymmentä vuotta. Eikä mitään ikävää aluasetelmaa. Ja sekin haluaa aina seksiä jos on paha mieli jommalla kummalla, ettei tuollainen varmaan harvinaista.

Eniten kiinnittää huomiota se, että itse miellät itsesi kuitenkin avionrikkojaksi ja alku on ollut pelkkää seksipitoista, mikä heijastuu vielä tähän päivään. Sääli.
 
Alkaisitkohan jo kohta olla niin aikuinen että tajuaisin antaa arvo tuolle miehen exälle? Olet itse nyt samassa jamassa... tuntuisiko kivalta jos kuvioon tulisi nyt seuraava19v joka on hehkee ja viehkee, ja aina harukset valmiina miehen syleilylle? Jota ei stressaa koulu, eikä lapset, eikä pyykki. Jolla ei ole vastuu kuin omasta itsestä?

Nyt ehkä ymmärrät miehesi sukulaisiakin... He tiesivät jo tämän, sitä kutsutaan elämän kokemukseksi. Ja siksi olivat skeptisiä sinun suhteen. Ja varmasti myös tiesivät miehesi edesottamukset...
 
Jos se miehen exä on muori, niin silloinhan se mies itse on vaari.

Jotkut jo tuossa kirjoitti, että sä olet nyt samassa tilanteessa kuin se exä aikoinaan. Taitaa vain olla ajan kysymys koska mies tosiaan löytää uuden nuoremman naisen. Tuollaista miestä on vaikea muuttaa.
 
Olen 38-vuotias naimisissa oleva 3 lapsen äiti. Opetan 19-vuotiaita, joten tunnen heidän ajatusmaailmansa.

En voisi kuvitellakaan, että pystyisin tasa-arvoiseen suhteeseen ajatusmaailmaltaan ja elämäntilanteeltaan niin keskeneräisen, kuin 19-vuotiaan, kanssa.

Totta kai minusta tulisi "sugarmama" ja pojasta "playmate", koska muunlaista asetelmaa on hyvin vaikea rakentaa jo ihan elämänkokemusmaailmojen erilaisuuden vuoksi.

Voisi olla eri tilanne, jos kumpikin olisivat lapsettomia, ei olisi takana avioliittoa, olisin esim. opiskellut pitkään eikä olisi varallisuutta, mutta silti se olisi vaikeaa.
 
Fakta on vain se että sinä elät miehesi rahoilla ja kyllä sitä kuuluu arvostaa. Ei se toki silti tarkoita että olet hänen orjansa.

Naisilla on hirvittävä tarve ylianalysoida asioita ja kehittää draamaa omassa päässään jos se ei muuten onnistu. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on ja hanki vaikka joku harrastus tai kaveri jolle pääset purkamaan ajatuksiasi. Ihan turha valittaa yhtään mistään.
 
Täällä ikääntyvät ja lapsien teolla kroppansa pilanneet ämmät jakelevat hienoja elämänohjeitaan nuorelle naiselle jolle he kuitenkin sisimmässään ovat kateellisia.
 
[QUOTE="vieras";26024059]Täällä ikääntyvät ja lapsien teolla kroppansa pilanneet ämmät jakelevat hienoja elämänohjeitaan nuorelle naiselle jolle he kuitenkin sisimmässään ovat kateellisia.[/QUOTE]

Jaa... niinkö arvelet? Mitäköhän kadehtimista tuossakin tilanteessa on...

Joskin olen ikääntyvä (48) ja kroppanikin näyttää jo lähes ikäiseltäni (tosin olen hoikka ja sporttinen), kaksi lasta ei aikanaan kroppaa juuri pilannut... mutta ikä tietysti; silti olen sujut itseni kanssa ja iloinen. Enpä haluaisi olla se 26-vuotias ikääntyvä ja kroppansa parasta aikaa pilaava, ja vielä tuollaisen perhekuvion kanssa naimisissa, missä mies on noin paljon vanhempi ja edelliset lapsensa ilmeisesti käytännöllisesti katsoen hylännyt. Kuka tuollaisen miehen tahtoisi? No ei kukaan järkinainen, joku tollainen seuraava 19-vuotias sitten ehkä.
 
Miehen eksälle taisi olla luojan lykky päästä eroon tästä. Ja niin olisi todennäköisesti sinullekin, mutta veikkaan että mukavuudenhalu estää tekemästä eropäätöstä.

Miksi teit tuollaisen miehen kanssa kaksi lasta? Ja vieläpä ennen ammatin opiskelemista?
 
Olen tasan yhden tasa-arvoisen parisuhteen elämässäni nähnyt. Suurin osa vaan olettaa että naisen paikka on kotona ja kotitöissä ja jos siihen et tyydy olet epäkiitollinen lehmä. Tsemppiä :)

Hui! Tunnet joko tosi vähän ihmisiä tai sitten elät täysin erilaisessa maailmassa kuin minä.

Näen ympärilläni paljon tasa-arvoisia suhteita, joissa naisen ei todellakaan oleteta olevan aivoton kotiorja, joka elää miehen rahoilla.

AP:n tilanteeseen: lähtökohdiltaan jo viksahtanut suhde on hankala korjata. Mies ei varmasti edes halua tasa-arvoista kumppania, koska on lapsen kanssa leikkiin lähtenyt.
 
mun mielestä on aika paljon vaadittu että hoidat opiskelut, lapset ja kotityöt ja pitäisi vielä olla energiaa hemmotella miestäsi sillonkin kun tuntuu ettei jaksa mitään. älä ole niin ankara itsellesi. sullakin on oikeus sanoa että nyt ei jaksa.

sitten taas jos on pahalla tuulella koko ajan niin ehkä pitäisi keventää taakkaa jollain tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tönt;26024129:
mun mielestä on aika paljon vaadittu että hoidat opiskelut, lapset ja kotityöt ja pitäisi vielä olla energiaa hemmotella miestäsi sillonkin kun tuntuu ettei jaksa mitään. älä ole niin ankara itsellesi. sullakin on oikeus sanoa että nyt ei jaksa.

sitten taas jos on pahalla tuulella koko ajan niin ehkä pitäisi keventää taakkaa jollain tavalla.

Tähän peesi. Jaksaisit varmasti olla parempi puoliso miehellesi jos mies osallistuisi myös lastenhoitoon ja kotitöihin. Kyllä mäkin elelin miehen tuloilla kun olin kotona lasten kanssa, mutta silti mies hoiti oman osuutensa kotitöistä ja arjen pyörittämisestä. Toki tein enemmän kuin mies koska olin päivät kotona, mutta molemmille se arjen pyöritys ajkautui. Saati sitten kun olet opiskelija, mikä on musta oikeastaan töihin verrattavissa.

Oikeeati suuri ongelma on toi sun mies joka on jo lähemmäs viisikymppinen eikä ole koskaan joutunut kasvaamaan aikuiseksi. :/
 
Onpa täällä tullut ilkeitä vastauksia!

Ei ihme, että väsyttää. Kyllä toi ihailluksi tulemisen tarve kuulostaa aika keskenkasvuiselta. Musta vaikuttaa, että monilla puolisoaan paljon vanhemmilla miehillä vaan sattuu olemaan sellainen...

Tilanteeseen ei varmasti ole helppoja ratkaisuja. Et voi miestäsi muuttaa, ainoa asia, mitä voit tehdä, on aloittaa itsestäsi. Ole itsenäinen niissä asioissa kun voit. Käyttäydy itse tasa-arvoisesti. Älä mene siihen pikkutytön rooliin. Joku ulkopuolinen apu voisi myös auttaa tilanteen analysoimisessa ja sen miettimisessä, mitä voisit tehdä toisin. Onko sulla esim joku hyvä läheinen ystävä, jonka kanssa voisit tilannetta miettiä?

Voimia!
Ja älä nyt ainakaan koulua kesken jätä niin kuin tuolla joku valopää ehdotti...
 
Kylllä toi vähän kuulostaa siltä, että mies ajattelee sun maksua vastaan hoitavan hommat, ei mistään "yhteen hiileen puhaltamisesta".

Oletko kuinka paljon oikeesti tutustunut tähän muoriin (joka tekee miehestäsi papparaisen) vai onko sinun käsityksesi ihan miehen käsityksen mukainen. Tai miten yhteiset ystävät tätä muoria tyypittelisivät? Alakko muistuttaa häntä jo?

Voipipa olla että jonain päivänä sinäkin olet tyytyväinen eksä.
 
...kohtalokasta seitsemän vuoden kriisiä ilmassako?

Onhan teillä sattunut ja tapahtunut tässä seitsemän vuoden aikana...Alkua siivitti miehesi irtiotto ja ero entisestä elämästä, rakkauden huuma ja - anteeksi suo - vanhemman miehen kiinnostus ja ihailu molemmin puolin ja kaikki se jännitys? Sitten yhteiseloa, lapsia kaksin kappalein, pikkulapsiaika. Ja nyt opiskelusi ja sitä myöten oma irtaantumisesi kotirouva- asemasta kohti - toivonmukaan - itsenäistä, omillaan ajattelevaa ja valmistumisen jälkeen toivottavasti myös omillaanpärjäävää naista. Ja koko ajan teille molemmille tulee lisää ikää... Mies pelkää? Ja siksi haluaa ikään kuin omistaa sinut?

Mitäs miehesi on nyt - n. 45-46 vuotias? Ja sä olet alta kolmekymppinen. Ja haluat tasa- arvoista suhdetta. Teillä on aikamoinen ikäero, miehesi jo kokenut elämässään paljon ja taitaa varsin tietää mitä haluaa elämältään, naiseltaan. Lukemani perusteella tulee hänestä sellainen kuva, että hän haluaa pitää ohjat käsissä ja kontrolloida, hänelle kelpaa se ohjailtava pikkurouva, joka on takertunut sekä taloudellisesti että - jos hyvin on käynyt - myös osin henkisestikin mieheen kiinni. Kuka nyt voisikaan vastustaa sellaista pakettia, missä saa kaiken itselleen. Mikä hiveleekään miehistä itsetuntoa paremmin kuin nainen, joka alistuu ihailemaan miestä. Aikanaan entinen vaimonsa taisi havahtua tilanteeseen ja näki suunnan, minne oli menossa - ja teki ratkaisunsa? Sinä olit otollinen maaperä loukatulle "kaikkensa antaneelle" alfa- urokselle ihailullasi? Mitä ilmeisimmin sussa on nyt alkanut huokua itsenäistyminen opiskelujesi siivittämänä, et ehkä niin suostukaan kaikkeen ja jopa kritisoit. Mies pelkää. Ja mitä enemmän pelkää menettävänsä otteensa kenties helposti hallinnassaan pitämästään, sitä enemmän tiukentaa otettaan? Vaatii enemmän? Olethan nyt osoittamassa, että haluat muutosta elämääsi, että haluat myös muutosta mieheltäsi, etkä enää niin vain taivukaan. Oikkuileva rouva!

Nyt jatko riippuu kyllä sinusta. Mitä itse haluat. Haluatko olla miehesi otteessa, ikään kuin määräiltävänä ja ohjailtavana, riippuvaisena. Miestäsi tuskin voit muuttaa mutta jospa olisit kasvanut siinä kaiken rinnalla taitavaksi ohjailijaksi, sinäkin? Jospa saisit kissa- hiiri- asetelman muutettua päälaelleen, että nyt olisikin miehesi vuoro hiukan vikistä? Tiedä sitten, toimisiko, riskinottoahan parisuhde aina on. Mutta ihan selkeää kypsymistä havaitsen itsesi suunnalta. Mieti mitä haluat parisuhteeltasi. Joo, sitä tasa- arvoisuutta. Mutta onko miehestäsi siihen oikeasti? Pystytkö keskustelemaan aiheesta? Parisuhdeterapeutillakin puhuminen voi avata tilannetta...

Voimia. Ja - pidä kiinni itsestäsi.
 
[QUOTE="trolli";26025682]Vaikka opiskelisit 8-16 joka arkipäivä? Saahan sitä orja olla..

Ap luikahti näköjään keskustelusta. :D[/QUOTE]

niinpä...ja koulutehtäviä tulee varmaan kotiinkin että ei se opiskelu siihen lopu kun avaa kotioven. mä vaatisin miestä tehdä enemmän niitä kotihommia että saisin sen koulun käyty loppuun ja hyvät paperit. :kieh:
 

Yhteistyössä