Elikä en ole siis itsenäinen vain sen takia, että mulla on ei-suomalainen mies....jaa...no joo...just...mitähän tuohonkin nyt sanoisi...ja mulla täytyy olla todella huono itsetunto vain sen takia, että mulla on ei-suomalainen mies...ja mun mieheni on b-luokan makkaraa koska ei ole suomalainen ja tänne asti raahautui ihan vain mun epäitsenäisen huonoitsetuntoisen naisen takia...no niin...sinäpä se varsinainen psykologi olet! Itse asiassa täytyy muuten sanoa, että jos ihan oikeasti makkarasta puhutaan, niin pidän B-luokan makkarasta enemmän kuin täyslihaisesta A-makkarasta. Jauhomakkara vetoaa meikäläiseen enemmän kuin lihaisa...no asiasta kuitenkin kuudenteen...
Mainitsemasi huonon itsetuntoni ja epäitsenäisyyteni tuloksena on seuraavaa:
laaja ystäväpiiri, hyvä terveys, hyvät suhteet omiin ja mieheni vanhempiin, ihana suku, ylempi korkeakoulututkinto, eläkevirka työssä josta pidän, ok palkka sekä rakastava mies, joka tulee toimeen vanhempieni kanssa, pitää minua maailman ihanimpana naisena, jolla myös ylempi korkeakoulututkinto, loistava vakityöpaikka, vieläkin parempi palkka...onnellinen elämä, seksikin maistuu, lapsi tulossa...suurimmat ongelmat elämässä on se, että kumpi jaksaa tiskata tänään ja katsotaanko lällyleffa vaiko toimintajännäri.
Niin, että kyllä elämäni on täysin raiteiltaan kun menin ei-suomalaisen kanssa naimisiin...ei varmaan ois kannattanut. Suomalaisen kanssa olisi varmasti asiat ihan toisin. Jännä kyllä, että sisareni viettää aivan samanlaista elämää kuin minä ihan pesunkestävän suomalaisen miehensä kanssa. Niin, että olisiko se kuitenkin niin, ettei sillä miehen suomalaisuudella, ei-suomalaisuudella tai laihialaisuudella ole kuitenkaan minkään valtakunnan väliä???