PARISKUNTIA JOILLA ISO IKÄERO??

Kyllä sitä päätä on hakattu seinään ja kysytty et kuka mitä häh ... meillä ikä eroa 13 vuotta eli itse 26 ja mies 39, kummatkain huonoa käytöstä kokeneita edellisessä parisuhteessa, olemme tienneet toisemme jo20 vuotta mutta vasta tänä vuonna satuimme kohtalon oikusta juttelemaan ja kuinkas sitten kävikään..erittäin onnellisia ja tyytyväisiä olemme.itaellä edellisestä liitosta kaksi lasta ja hänellä ei ole ja heti otti pojat kuin omakseen ja pojat myös hänet..olemme aivan myytyjä toisistamme!!!
Pakko kommentoida vielä ikäeroa toisin päin, kokeilin suhdetta mieheen joka oli itseä viisi vuotta nuorempi ja itsestäni se tuntui kehdon ryöstöltä,
mielestäni on väliä missä iässä suuri ikäero on suhteessa;tällai lähempänä kolmea kymppiä ei enää väliä..

 

\

kerronpa vielä ettei seksi tullut kuvioihin ku vasta minun ollessani 18 vuotis ja silloinki halusin itse.. että semmosta.. pedofiili on liian rankka kuvaus koska mistään sellaisesta ei ollut kyse ja miestäni ei todellakaan kiinnosta pikkutytöt!!!

Tuokin muuttaa asiaa paljon. Se näyttää että miehelläsi on moraali ja järki kumminkin tallella ja hän ei hyväksikäyttänyt sinua ainakaan seksuaalisessa mielessä...ei kaikkia maailman moraalipoliiseja tarvitse edes kuunnella, kunhan tiedätte rakastavanne ja kunnoittavanne toisianne.

 

kiitos

meidän elämä on ollut yhtä taistelua, tuntuu että potkitaan liikaa päähän.. mulla ei muutenkaa ole ollu helppoa niin miks en saisi olla ihmisen kanssa joka oikeesti rakastaa minua sellaisena kuin olen?

menetin äitini kun oli 10 vuotias, se käytti huumeita ja joi, kuoli sitten syöpään. jouduin sijaiskotiin jossa sain selkää joka päivä.. syyttä suotta. sitä jatkui monta vuotta..

mieheni pelasti minut.. muuten en oisi enää tässä..

siis miksi minun pitää vielä taistella siitä jota eniten rakastan?
ja miksi lapseni isää moititaan pedofiiliksi vaikka kukaan ei tunne kyseistä henkilöä...
hän on ihana isä ja rakstava puoliso joka tekee kaikkensa meidän eteen...

 

Tsemppiä teidän perheellenne....ja muistakaa PITÄKÄÄ HUOLTA TOISISTANNE!!!!!!

 

\

kiitos

meidän elämä on ollut yhtä taistelua, tuntuu että potkitaan liikaa päähän.. mulla ei muutenkaa ole ollu helppoa niin miks en saisi olla ihmisen kanssa joka oikeesti rakastaa minua sellaisena kuin olen?

menetin äitini kun oli 10 vuotias, se käytti huumeita ja joi, kuoli sitten syöpään. jouduin sijaiskotiin jossa sain selkää joka päivä.. syyttä suotta. sitä jatkui monta vuotta..

mieheni pelasti minut.. muuten en oisi enää tässä..

siis miksi minun pitää vielä taistella siitä jota eniten rakastan?
ja miksi lapseni isää moititaan pedofiiliksi vaikka kukaan ei tunne kyseistä henkilöä...
hän on ihana isä ja rakstava puoliso joka tekee kaikkensa meidän eteen...

Tuntuu kuin olisit etsinyt sitä turvallista vanhempaa minkä menetit. Se taas ei kuullosta parisuhteelta, vaan riippuvuudelta. Ja kieltämättä on hieman oudon kuulloista että noin paljon vanhempi mies aloittaa rakkaussuhteen lapsen kanssa..

 

Eikös just äskettäin Toijalassa otettu kiinni 23v. mies pedofiilia epäilyjen takia? Oli ollut 12-15v tyttöjen kanssa.

En tarkoita pahaa, mut kyllä se oudolta kuulostaa tämmösen taviksen korvaan, että yli 30v miehellä on rakkaussuhde alle 15v lapseen. Niinku varmaan itekin tiedät, että sellaiset miehet tuomitaan julkisesti ja laillisesti.

Haluaisin ihan asiallisesti kysyä, että mitä mieltä sinä oot näistä pedofiilijutuista? Siis mistä sitä voi tietää onko kyseessä teidän kaltainen rakkaustarina vai todellinen pedofiilia? Mistä ammattilaiset tunnistaa milloin on kyse oikeasta rakkaudesta ja millon lapsen hyväksikäytöstä. Miten ammattilaiset osaa tehdä sen eron siihen, että kuka 14v. tyttö on kypsä ja valmis parisuhteeseen ja rakkauteen tämän ikäisen miehen kanssa, ja milloin tyttöä on johdateltu sanomaan niin kun mies haluaa, tai pakotettu todistelemaan kaikille että rakastaa todella. Tämmöistäkin sattuu, tiedäthän sen?

 

olen perehtynyt asiaan ihan kunnolla. mutta omalla kohdallani voin kertoa että minulla on käynyt todella hyvä tuuri mieheni suhteen.. siis että hän ei ole mikään pikku lasten kyttääjä..
tietenki luonnollisesti alkuaikoina mietin asiaa ja keskustelis siitä mieheni kanssa, mutta emme kumpikaan voi hyväksyä sitä että ihmisillä tulee heti automaattisesti mieleen että mieheni on lapsen #&%£$!* koska meillä on niin paljon ikäeroa... niin ei voi sanoa tuntematta kyseistä ihmistä.

minun omilla vahemmmilla on 16 vuotta ikäeroa ja se oli siihen aikaan vielä kamalampaa kuin nykyisin.

minä olin se joka teki aloitteen ja minä olin se joka kosi.
ja ylpeänä voin kertoa että tein juuri oikean valinnan

mielestäni oman ikäiseni pojat ovat äärimmäisen lapsellisia ja naiiveja ja olen aina kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä. jos tietäisitte minkälainen ihminen olen olemukseltani ja luonteeltani niin huomaisitte että olen ikåäisiäni aikuisempi tapaus.
minulla ei ole ollut lapsuutta vaan on pitänyt kasvaa aikuiseksi jotta pystyin huolehtimaan siskostani ja jo nelivuotiaana olen pyöräillyt kauppaan ostamaan ruokaa jotta pysyttäs hengissä...

ja en kyllä kuitenkaan pysyty käsittämään mitä jotku ihamiset kuten esim. jammu näkee pienissä viattomissa lapsissa.. sairasta..

 

Voi hyvänen aika. Sulje korvasi noilta tuomion pasuunoilta. Nyt on nyt ja teillä on onni, mitä varjella! Pitäkää hyvää huolta toisistanne, älkääkä unohtako sitä, mikä (ja ketkä) elämässä on tärkeintä!

t. sahrami *joka "vain 8 vuotta miestään nuoree* :flower:

 

Meillä on myös toisinpäin tää ikäero eli minä olen vanhempi, 30v ja mies on 23v. Mutta se on kyllä totta ettei sitä ikäeroa edes huomaa ellei sitä ala oikein miettimään, toisinaan tuntuu kuin mies olisi se vanhempi, välillä vitsailenkin että kyllä isi kun mies "neuvoo" jossain asiassa. Ja toisaalta vaikuttaa ihan ikäiseltään, niinkuin minäkin, välillä kuin pahainen kakara ja toisena hetkenä fiksu aikuinen, sellaisia me ollaan ja tyytyväisiä ollaan. Ensi tapaamisestamme ei mennyt kauaakaan kun totesimme että nyt loksahti kaikki kohdilleen ja lupauduimme toistemme aviopuolisoiksi. Ja vaikka aluksi puhuimme englanniksi joka ei ole kummankaan äidinkieli niin silti saimme ajatuksemme ja tunteemme hyvin selväksi. :heart: Voima :hug: ap:lle, ja voimia olette kyllä tarvinneetkin ja hyvin olette selvinneet, onnittelut siitä ja onnea tulevaisuuteennekin.

 

sen jo huomaa miehestä jos on pedofiili, tai sen et rakastaa oikeesti.jos se rupee menee siihen et mies pakottaa naista kokoajan johonkin uuten ja mysteeriseen on kyse pedofiiliasta..(kokenut puhuu) ja jos oikeasti rakastaa niin jokainen päivä on aarre ja touhutaan ja tehdään ja eletään.Olen itse pedofiilian uhri ja tiedän mitä se on.en halua selitellä asiasta mitään enempää koska olin silloin nuori ja hän vanha..ikäero 20 vuotta..

 

Toki voi tyttö olla paljon ikäistään kypsempi, mutta ei se silti muuta sitä, että on vasta lapsi. Iältään on silti lapsi ja pitäisi saada elää lapsen elämää. Ikävää tietenkin jos lapsuus on riistetty ja on joutunut elämään aikuisen roolissa, mutta seurustelu aikuisen miehen kanssa on vain yksi virhe lisää siihen tilanteeseen. Ja aikuinenhan on tässä se jolla on vastuu ja kenen pitäisi sellainen asia tajuta. Eli ei vain pahentaa riistettyä lapsuutta. Toki se ei varmasti lapsesta siltä tunnu vaan mies on lähinnä pelastaja ja turvallinen aikuinen johon voi rakastua. Jokainen voi tietenkin miettiä onko se terve pohja ja asetelma luoda suhde oltiin sitten minkä ikäisiä vain. Herää lisäksi kysymys voiko tuntea toista ihmistä kohtaan rakkautta ja seurustella ilman seksuaalisia tuntemuksia, siis jos ei rakasta siskoa, äitiä jne..Ja seksuaaliset tuntemukset lasta kohtaan aikuiselta on aina aika pelottava juttu, oli toinen miten kypsä vain.
Hienoa jos olette aikuistumisen myötä ja ajan kuluessa saaneet muutettua "asetelmaa" etkä ole jäänyt lapseksi suhteeseen aikuisen kanssa(näin usein käy). Jos näin on, tuskin sillä enää niin merkitystä minkä ikäisinä tapasitte.

 

Äskeinen viesti siis pikku kamelille.

 

Entinen miesystävä oli mua 18 v. vanhempi. aloimme seurustella kun olin 27. ikäerossa ei sotinut mikään muu kuin se että minä halusin vielä lapsia ja hän ei,koska oli mielestään liian vanha jo. sittenpä huomasin ettei hän muutenkaan ollut sellainen ihminen jonka kanssa haluaisin elää joten sen pituinen se... :kieh: suhde kesti kuitenkin lähes 3 vuotta.mutta se siitä ja asian vierestä koko juttu

 

Meillä myöskin ikäeroa 17v ja kaksi lasta. Enpä juuri ole nurinoita kuullut, toisaalta, eipä pahemmin toisten mielipiteet kiinnostakkaan.
Tsemppiä!

 

\

oli pakko laittaa...meillä kuusi vuotta ikäeroa minä 26 ja mieheni 20...ja todella hyvin menee....

mulla itellä kaks vuotta nuorempi mies, ja kyllä sitä mieltä että viriiliys +, seniiliys -

 

KIITOS TEILLE IHANAT IHMISET :hug:

olen iloinen että täällä on muitakin pariskuntia joilla ikäeroa enemmän kuin 10 vuotta, ja tarkoituksenihan olikin löytää samassa asetelmassa olevia ihmisiä. -EI- siis niitä jotka jaksavat jauhaa jotain "sähän olit vielä lapsi"- paskaa.. koska ne ei todellakaan tiedä hevon #&%£$!* koko asiasta

ihmiset vain ovat kateellisia toisilleen ja työntävät nokkansa muitten asioihin ja varsinkin nämä "vanhemmat" ihmiset jotka luulevat elämänkokemuksellaan voivansa sanoa tietävänsä kaikesta kaiken.. haha haha haha niille

MUTTA ANNETAAN NIITTEN KOMMENTTIEN HAIHTUA PIERUNA ILMAAN JA OLLAAN ONNELLISIA TÄSSÄ JA NYT
KOSKA JOKAINEN ELÄVÄ OLENTO ON SEN ANSAINNUT

mutta niille jotka ovat pedofiiliaa jotuneet kokemaan, syvimmät halaukset :hug: muistakaa että vain ja ainoastaan te itse päätätte mitä haluatte ja mitä ette, sillä kenelläkään ei ole oikeutta riistää teidän omaa päätäntävaltaa :hug:

 

Meillä on miehen kans n.20 v ikäeroa,mä 26v ja mies täyttää ens kuussa 46v. Ei tää ikäero haittaa meitä ollenkaan,vauvakuume on kummallakin,ja kokoajan yritetään josko luoja soisi meille oman nyytin :heart: En ole kyllä keltään kuullut narinoita meidän ikäerosta..