Parin tuntemus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tätä mietin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tätä mietin

Vieras
Kertokaa kuinka paljon olette kyselleet kumppaninne lapsuudesta tai hänen menneisyydestä yleensäkin. Oletteko olleet kiinnostuneita miten hän kokenut elämänsä ennen teitä? Oletteko itse olleet halukkaita kertomaan siitä?
Onko teidän mielestänne tärkeää tietää tai tuntea kumppani niin hyvin?
Mitä merkitystä teille on, jos kumppani ei pahemmin ole kiinnostunut teidän lapsuudesta tai edellisestä elämästä?
 
Voisiko tämänkin asian suhteen olla niin..ellei tunne historiaa, ehkä joskus hapuilevaa ja epävarmaa tulevaisuuden kannalta.
Itseäni en osaisi ajatella jakamassa elämääni ihmisen kanssa jonka menneisyydestä en tietäisi yhtään mitään.
Kuitenkin riittää ns."perusasiat"..uteliaisuus pannaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tätä mietin:
Kertokaa kuinka paljon olette kyselleet kumppaninne lapsuudesta tai hänen menneisyydestä yleensäkin. Oletteko olleet kiinnostuneita miten hän kokenut elämänsä ennen teitä? Oletteko itse olleet halukkaita kertomaan siitä?
Onko teidän mielestänne tärkeää tietää tai tuntea kumppani niin hyvin?
Mitä merkitystä teille on, jos kumppani ei pahemmin ole kiinnostunut teidän lapsuudesta tai edellisestä elämästä?

En ole kovin paljon kysellyt, kertoo itse mitä kertoo. Sama toisin päin. Kyllä se kiinnostaa mutta en halua kysyä asioista, jos ne on vaikka sellaisia ettei hän halua niistä puhua, niin se suotakoon.

Yleensä puolin ja toisin sitten kerrotaan vanhoja juttuja kun ne jossain asiayhteydessä tulee mieleen ja haluaa kertoa. Ei minulla ole mitään sellaista asiaa, jota en kertoisi jos hän kysyisi mutta kaikkea tuskin hänkään haluaa minusta tietää.

Nyt eletään tätä päivää ja menneet on menneitä. Mieluummin suunnittelemme tulevaa.
 
kyllä mä olen kysellyt mieheltäni asioita hänen lapsuudestaan, tyyliin oliko teillä usein jätskiä koulussa jälkkärinä ja milloin sait ekan kerran seksiä ;) eli kaikkea laidasta laitaan. tässä vuosien varrella moni asia on tosin tullut esille ilman eri kyselyitäkin.

kyllä minusta ihmisen menneisyyden ymmärtäminen saattaa kertoa aika paljon siitä ihmisestä nykyhetkessä, miksi käyttäytyy niin kuin tekee ja miksi on sitä mieltä asioista kun on. esim. mieheni löysi kerran koulusta ala-asteella kotiin mennessään miehen hirttäytyneenä puuhun... moni olisi varmaan tarvinnut tämän jälkeen pitkät terapiasessiot ja lääkkeet (en arvostele näitä ihmisiä, kuvaan vain luonteen eroja), mutta hän jatkoi elämäänsä normaalisti. kyllä tämä kertoo jonkinlaisesta luonteenlujuudesta ja senteesta elämään.

omaan menneisyyteeni kuuluu mm. alkoholisoitunut ja väkivaltainen isä (eli se aika normaali tarina), mutta olen myös täysin asian päällä, enkä anna sen vaikuttaa omaan elämääni. mutta varmaan minuakin ja esim. varauksellisuuttani parisuhdetta kohtaan ymmärtää paremmin, kun tietää tämän.
 
Kyllä ilman muuta olen kiinnostunut tietämään, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, mitä kumppanini nyt ihmisenä on. Osaan suhtautua myös joihinkin minulle vieraisiin tai erilaisiin asioihin ymmärtäen, kun tiedän, mikä niihin vaikuttaa. Ihminen kasvaa itsekseen niistä asioista, joita hänelle tapahtuu.

Olisin surullinen, jos puolisoni ei haluaisi tai pystyisi kertomaan minulle vaiheistaan ja vaikeistakin asioista. Se kertoisi, ettei hän pysty minuun luottamaan.

Puollisoni oli erittäin varautunut silloin kun tutustuimme. Olin aika ihmeissäni, mutta onneksi vaistoni ohjasi ja vähitellen sain hänet avautumaan joistakin asioista. Jollen tietäisi niistä vaikuttimista, suhteemme olisi ehkä jäänyt kehittymättä ja päättynyt. Se olisi ollut meille molemmille mahdottoman suuri menetys.
 
Kyllä minä tykkään keskustella menneistä asioista, ja välillä kyselenkin. Mutta jos huomaan että on aihe mistä toinen ei selkeästi halua puhua en rupea törkkimään.
 
Eikö ihmisen tunteminen ole vajavaista, jos näkee vain tämän hetken?
Vähän kuin jäävuoren huippu, kuka siihen voi tyytyä.

Tottakai haluan tietää kaiken mahdollisen, siitä historiastahan tämä upea ilmestys on muodostunut. Ilman niitä kokemuksiaan hän olisi toinen persoona.
Kerron itsekin aina tilaisuuden tullen tapahtumista ja joskus ihan varta vasten ryhdymme purkamaan menneisyyden vyyhteä.
 

Yhteistyössä