H
hei nyt riittää jo
Vieras
Vuosia ahmin pakonomaisesti ja söin myös tylsyyteen. Viime vuosina olen työstänyt asiaa paljon, lukenut erilaista kirjallisuutta aiheeseen liittyen ja puhunut myös psykologille ajatuksistani ruokaa koskien. Noin puoli vuotta sitten ikäänkuin "heräsin", ja asteittain lopetin ruoan mättämisen. Huomasin, että en oikeastaan edes pidä makeasta, vaikka olin mättänyt suuhuni kilotolkulla Fazerin Sinistä vuosien ajan! Sitten tajusin, etten tykkää laittaa ruokaa, enkä ole siinä koskaan ollut niin hyvä kuin luulin. Jne. Ongelma nyt? No, tilanne on kääntynyt lähes päälaelleen...
Söin eilen miehen mieliksi sipsejä, vatsa tuli kipeäksi parista kourallisesta ja aivot sanoivat jatkuvasti "lopeta". Pakotin itseni syömään, vaikka liiallinen suola, aromit jne. meinasivat saada minut lopettamaan jatkuvasti. Tänään sitten vatsa on ollut sekaisin. Tämä on periaatteessa vain hyvä juttu, eikös? Mutta kun se ei rajoitu vain noihin ex-herkkuihin, vaan myös ihan tavalliseen ruokaankin...toissapäivänä jäi ruisleivät syömättä, kun oli liian hapanta makuuni. Kylässä tarjottu tee maistui kitkerältä koska se oli tehty liian kuumaan veteen, juomatta jäi. Ostin limun, mutta sukraloosin maku häiritsi liikaa ja heitin puolet tölkistä pois. Eväsleipäni töissä oli kuivaa reunoilta ja salaatti parhaat päivänsä nähnyt; roskiin. Monesti olen lähellä itkukohtausta, kun on kamala nälkä tai jano, mutta mielummin sitten jättää koskematta eltaantuneet pähkinät tai jääkaapin makuisen veden ja sinnittelee kotiin sen perkuleen luomuomenansa luo.
En nauti tilanteestani tippaakaan! Mitä minun pitäisi tehdä, jotta oppisin syömään myös vähemmän priimaa ruokaa ja olemaan nirsoilematta??
Söin eilen miehen mieliksi sipsejä, vatsa tuli kipeäksi parista kourallisesta ja aivot sanoivat jatkuvasti "lopeta". Pakotin itseni syömään, vaikka liiallinen suola, aromit jne. meinasivat saada minut lopettamaan jatkuvasti. Tänään sitten vatsa on ollut sekaisin. Tämä on periaatteessa vain hyvä juttu, eikös? Mutta kun se ei rajoitu vain noihin ex-herkkuihin, vaan myös ihan tavalliseen ruokaankin...toissapäivänä jäi ruisleivät syömättä, kun oli liian hapanta makuuni. Kylässä tarjottu tee maistui kitkerältä koska se oli tehty liian kuumaan veteen, juomatta jäi. Ostin limun, mutta sukraloosin maku häiritsi liikaa ja heitin puolet tölkistä pois. Eväsleipäni töissä oli kuivaa reunoilta ja salaatti parhaat päivänsä nähnyt; roskiin. Monesti olen lähellä itkukohtausta, kun on kamala nälkä tai jano, mutta mielummin sitten jättää koskematta eltaantuneet pähkinät tai jääkaapin makuisen veden ja sinnittelee kotiin sen perkuleen luomuomenansa luo.
En nauti tilanteestani tippaakaan! Mitä minun pitäisi tehdä, jotta oppisin syömään myös vähemmän priimaa ruokaa ja olemaan nirsoilematta??
