paniikkikohtaus kaupassa!

Jatkan vielä... minulla siis myös työ vaatii esiintymistä, kokouksissa keskustelua jne. Näistä selvisin ja nyt voin jo ilman rauhoittavia olla aktiivisesti mukana työtehtävissä. Käytän siis nykyisin probralia säännöllisesti. Nämä vaivani hyväksyn itselleni, sillä toisella on esim. lääkitystä vaativa astma, minulla tuo sos.tilanteiden pelko.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

 

Just näin. Mä olin ainaki raskaana ollessani ihan tarpeeks sekasin jo ihan hormoonien takia. Siinä voi sitten paniikkikohtaukset vaan paheta.

Juu kannattaa jättää lapset saamatta, jos on mitään sairauksia. Vai miksi erityisesti kiinnostaa tämä paniikkikohtaus? Miten diabetes, migreeni, perinnöllinen alttius sydän- ja verisuonitautiin, lihavuus?? Pitäisikö myös unohtaa lapset.. kaikki kun voi pahentua raskaana tai helpottua.. sitä kun ei kukaan voi toisen puolesta päättää että paheneeko mikäkin raskaana.

Ikävä sulle, jos oot ollut sekasin raskaana. kaikki ei ole

 

AUTS.
Itse meinasin kerran pyörtyä kassalla kun kohtaus iski :/

joo, ni mäkin. menin rattaiden kanssa pitkin seiniä. nyt vähä naurattaa, mut eilen ei kyl. :ashamed:

Kyllähän se jälkeenpäin saa koomisia piirteitä, mut just sillä hetkellä tilanne on kaaoottinen :/
Onneks mä aikanani opin hallitsemaan ne kohtaukset. Ja nykysin saan pysäytettyä alkavan paniikin.

 

Jatkan vielä... minulla siis myös työ vaatii esiintymistä, kokouksissa keskustelua jne. Näistä selvisin ja nyt voin jo ilman rauhoittavia olla aktiivisesti mukana työtehtävissä. Käytän siis nykyisin probralia säännöllisesti. Nämä vaivani hyväksyn itselleni, sillä toisella on esim. lääkitystä vaativa astma, minulla tuo sos.tilanteiden pelko.

se on suurin ja ensimmäinen askel että hyväksyy sen sairauden. se oli aluksi aika vaikeeta kun ei tunnusta itseään niin "heikoksi" vaikka ei se siitä johdukkaan.

 

edelleen jatkan. Voin sanoa, että itselleni raskaus oli elämäni tasapainoisinta aikaa. Tosin, minulla nyt ei ole mitään muuta kuin tuo sos.tilanteiden pelko, ei siis masennusta, paniikkikohtauksia jne.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

 

AUTS.
Itse meinasin kerran pyörtyä kassalla kun kohtaus iski :/

joo, ni mäkin. menin rattaiden kanssa pitkin seiniä. nyt vähä naurattaa, mut eilen ei kyl. :ashamed:

Kyllähän se jälkeenpäin saa koomisia piirteitä, mut just sillä hetkellä tilanne on kaaoottinen :/
Onneks mä aikanani opin hallitsemaan ne kohtaukset. Ja nykysin saan pysäytettyä alkavan paniikin.

siis alussahan tää paniikki jäi niinkuin sillee "päälle" sain mielialalääkkeillä tilanteen rauhottumaan ja nyt niitä tulee vaan hetkittäin ja siihen on apuna rauhoittava. on tää hetkittäinen paljon parempi kuin se mikä oli koko ajan läsnä.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

 

edelleen jatkan. Voin sanoa, että itselleni raskaus oli elämäni tasapainoisinta aikaa. Tosin, minulla nyt ei ole mitään muuta kuin tuo sos.tilanteiden pelko, ei siis masennusta, paniikkikohtauksia jne.

mulla oli kaverilla tuo sos.tilanteiden pelko. otti aamulla aina jonkin sortin lääkkeen kun töissä olo tuntu kamalalta.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

 

AUTS.
Itse meinasin kerran pyörtyä kassalla kun kohtaus iski :/

joo, ni mäkin. menin rattaiden kanssa pitkin seiniä. nyt vähä naurattaa, mut eilen ei kyl. :ashamed:

Kyllähän se jälkeenpäin saa koomisia piirteitä, mut just sillä hetkellä tilanne on kaaoottinen :/
Onneks mä aikanani opin hallitsemaan ne kohtaukset. Ja nykysin saan pysäytettyä alkavan paniikin.

siis alussahan tää paniikki jäi niinkuin sillee "päälle" sain mielialalääkkeillä tilanteen rauhottumaan ja nyt niitä tulee vaan hetkittäin ja siihen on apuna rauhoittava. on tää hetkittäinen paljon parempi kuin se mikä oli koko ajan läsnä.

Alussa se on pahinta. Ja iskee vähän turhan usein.
Mut onneksi siitäkin selviää.
Tsemppiä =)

 

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

ja sä oletat, että kukaan ottaa sun käsityksiäsi vakavasti? lopeta hyvä nainen ajoissa, ennen kuin nolaat ittes kokonaan .

 

Sain ekan paniikikohtaukseni juuri kaupassa!! Jonossa tuntui,että sydän lyö kahtasataa ja maailma keikkui!!Se oli ihan kauheeta ja siitä se jatkui aina kun meni kauppaan.Tilanne meni jossain vaiheessa niin huonoksi,että mun oli pakko hakea apua paniikkikohtaukseen ja masennukseen,mutta liian kauan kärsin!!Alkoholi pahentaa ainakin mun kohdalla tota paniikkia.Nyt ei ole lääkitystä ollut vuosiin ja kohtauksien kanssa vaan pärjään...välillä kyllä töissä teki tiukkaa...(kaupankassalla)Ajatuksissa vois olla viimenen työpaikka jonka olisin ottanut paniikkihäiriöisenä vastaan...mutta siitäkin jotenkin selvisin... :| Ehkä sitä oppii jotenkin hallitsemaan jos siitä on kärsinyt tarpeeksi kauan! :ashamed:

 

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

ja sä oletat, että kukaan ottaa sun käsityksiäsi vakavasti? lopeta hyvä nainen ajoissa, ennen kuin nolaat ittes kokonaan .

ootko lukenu koko ketjun läpi?

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

no se on tosi kiva että olen mielenkiintoinen. uskaltaisitko päin naamaa kelleen sanoa tuollaisia asioita?

 

Sain ekan paniikikohtaukseni juuri kaupassa!! Jonossa tuntui,että sydän lyö kahtasataa ja maailma keikkui!!Se oli ihan kauheeta ja siitä se jatkui aina kun meni kauppaan.Tilanne meni jossain vaiheessa niin huonoksi,että mun oli pakko hakea apua paniikkikohtaukseen ja masennukseen,mutta liian kauan kärsin!!Alkoholi pahentaa ainakin mun kohdalla tota paniikkia.Nyt ei ole lääkitystä ollut vuosiin ja kohtauksien kanssa vaan pärjään...välillä kyllä töissä teki tiukkaa...(kaupankassalla)Ajatuksissa vois olla viimenen työpaikka jonka olisin ottanut paniikkihäiriöisenä vastaan...mutta siitäkin jotenkin selvisin... :| Ehkä sitä oppii jotenkin hallitsemaan jos siitä on kärsinyt tarpeeksi kauan! :ashamed:

Mullakin tuo eka kohtaus tuli railakkaan juhlinnantäytteisen viikonlopun jälkeen heti maanantaina. Olin väsynyt, vielä pikkaisen krapula jne. Siitä se lähti. Elikkäs alkoholi kyllä pahentaa tilannetta. Minulla myös kahvi ja muut piristävät juomat.

 

Sain ekan paniikikohtaukseni juuri kaupassa!! Jonossa tuntui,että sydän lyö kahtasataa ja maailma keikkui!!Se oli ihan kauheeta ja siitä se jatkui aina kun meni kauppaan.Tilanne meni jossain vaiheessa niin huonoksi,että mun oli pakko hakea apua paniikkikohtaukseen ja masennukseen,mutta liian kauan kärsin!!Alkoholi pahentaa ainakin mun kohdalla tota paniikkia.Nyt ei ole lääkitystä ollut vuosiin ja kohtauksien kanssa vaan pärjään...välillä kyllä töissä teki tiukkaa...(kaupankassalla)Ajatuksissa vois olla viimenen työpaikka jonka olisin ottanut paniikkihäiriöisenä vastaan...mutta siitäkin jotenkin selvisin... :| Ehkä sitä oppii jotenkin hallitsemaan jos siitä on kärsinyt tarpeeksi kauan! :ashamed:

Mullakin tuo eka kohtaus tuli railakkaan juhlinnantäytteisen viikonlopun jälkeen heti maanantaina. Olin väsynyt, vielä pikkaisen krapula jne. Siitä se lähti. Elikkäs alkoholi kyllä pahentaa tilannetta. Minulla myös kahvi ja muut piristävät juomat.

kahvi tekee mullakin pahemman olon. sydän alkaa tykyttää ja heikottaa. mullakin tulee krapulassa helpommin, tosin juon kyllä todella harvoin.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

no se on tosi kiva että olen mielenkiintoinen. uskaltaisitko päin naamaa kelleen sanoa tuollaisia asioita?

Uskaltaisin jos olisi aihetta jollekkin tutulle sanoa. Ja tosiaan kun sen ensimmäisen mielipiteeni laitoin niin ystävyydellä sen laitoin. Jos minulla olisi esim. ystävä joka sairastaisi jotain mielenterveysongelmaa niin aivan hyvin voisin häneltä ystävällisesti kysyä että onko hän harkinnut asiaa tosissaan. Tuskin hän siitä suuttuisi samalla tapaa kuin sinä.

 

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

ja sä oletat, että kukaan ottaa sun käsityksiäsi vakavasti? lopeta hyvä nainen ajoissa, ennen kuin nolaat ittes kokonaan .

ootko lukenu koko ketjun läpi?

Kyllä olen.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

no se on tosi kiva että olen mielenkiintoinen. uskaltaisitko päin naamaa kelleen sanoa tuollaisia asioita?

Uskaltaisin jos olisi aihetta jollekkin tutulle sanoa. Ja tosiaan kun sen ensimmäisen mielipiteeni laitoin niin ystävyydellä sen laitoin. Jos minulla olisi esim. ystävä joka sairastaisi jotain mielenterveysongelmaa niin aivan hyvin voisin häneltä ystävällisesti kysyä että onko hän harkinnut asiaa tosissaan. Tuskin hän siitä suuttuisi samalla tapaa kuin sinä.

Mikä siis on Sinusta mielenterveysongelma? Itse koen tämän sos.tilanteiden pelon, johon siis lääkitys minulla, ihan normaaliksi sairaudeksi siinä missä astma, diabetes jne. Toiset punastelee, vapisee jne. mutta ne ei ole tarvineet lääkitystä tai terapiaa. Tosin hekin voisivat saada tarvittaessa avun terapiasta, mikäli ongelma alkaa rajoittamaan normaalia elämää. Luulen, että aika moni ihminen sairastaa tuota sos. tilanteiden fobiaa jossakin muodossa eikä se lasten tekoa estä.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

no se on tosi kiva että olen mielenkiintoinen. uskaltaisitko päin naamaa kelleen sanoa tuollaisia asioita?

Uskaltaisin jos olisi aihetta jollekkin tutulle sanoa. Ja tosiaan kun sen ensimmäisen mielipiteeni laitoin niin ystävyydellä sen laitoin. Jos minulla olisi esim. ystävä joka sairastaisi jotain mielenterveysongelmaa niin aivan hyvin voisin häneltä ystävällisesti kysyä että onko hän harkinnut asiaa tosissaan. Tuskin hän siitä suuttuisi samalla tapaa kuin sinä.

elä jaksa koteloida mua.

 

Uskaltaisin jos olisi aihetta jollekkin tutulle sanoa. Ja tosiaan kun sen ensimmäisen mielipiteeni laitoin niin ystävyydellä sen laitoin. Jos minulla olisi esim. ystävä joka sairastaisi jotain mielenterveysongelmaa niin aivan hyvin voisin häneltä ystävällisesti kysyä että onko hän harkinnut asiaa tosissaan. Tuskin hän siitä suuttuisi samalla tapaa kuin sinä.

Joopajoo... ja huoh. Sulle on vissii kaikki mielenterveyshäiriöt sellanen juttu, että niistä kärsivät EI OSAA ILMAN SUN APUASI MIETTIÄ LASTEN SAANTIA.
Tajuutko, että jokainen tuntee itse sairautensa parhaiten, ellei ole täysin sairaudentunnoton ja paranoidi- ja sitä ei paniikkihäiriössä olla.

et vissii tajua, kuinka ärsyttävää on ku joku tulee neuvomaan että "ootkos nyt miettinyt asiaa". OLETKO SÄ VASTUUSSA MUISTA???

Mulla ratkee kohta pää

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

no se on tosi kiva että olen mielenkiintoinen. uskaltaisitko päin naamaa kelleen sanoa tuollaisia asioita?

Uskaltaisin jos olisi aihetta jollekkin tutulle sanoa. Ja tosiaan kun sen ensimmäisen mielipiteeni laitoin niin ystävyydellä sen laitoin. Jos minulla olisi esim. ystävä joka sairastaisi jotain mielenterveysongelmaa niin aivan hyvin voisin häneltä ystävällisesti kysyä että onko hän harkinnut asiaa tosissaan. Tuskin hän siitä suuttuisi samalla tapaa kuin sinä.

Mikä siis on Sinusta mielenterveysongelma? Itse koen tämän sos.tilanteiden pelon, johon siis lääkitys minulla, ihan normaaliksi sairaudeksi siinä missä astma, diabetes jne. Toiset punastelee, vapisee jne. mutta ne ei ole tarvineet lääkitystä tai terapiaa. Tosin hekin voisivat saada tarvittaessa avun terapiasta, mikäli ongelma alkaa rajoittamaan normaalia elämää. Luulen, että aika moni ihminen sairastaa tuota sos. tilanteiden fobiaa jossakin muodossa eikä se lasten tekoa estä.

Jatkan vielä.... minä hain apua, koska en halunnut tuon sos.tilanteiden pelon invalisoivan kokonaan elämääni. Halusin olla töissä, elää normaalia elämää.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.

niin. jotkut osaa lukea tollee tekstin kautta jo kuka täällä kirjottelee.

No ei tarvii kyllä kuin lukea sun vanhoja kirjottamia tekstejä niin kyllä niistäkin jo jonkinlaisen käsityksen kyllä saapi....

sähän oot varsinainen utelias myyrä. kaivela vaan kaikkien tekstit ylös. kyllä mäkin saan susta jo näillä kirjotuksilla aikast hyvän kuvan.

Pakko oli...sä sait mut kiinnostumaan itestäs noitten juttujes perusteella, heh

no se on tosi kiva että olen mielenkiintoinen. uskaltaisitko päin naamaa kelleen sanoa tuollaisia asioita?

Uskaltaisin jos olisi aihetta jollekkin tutulle sanoa. Ja tosiaan kun sen ensimmäisen mielipiteeni laitoin niin ystävyydellä sen laitoin. Jos minulla olisi esim. ystävä joka sairastaisi jotain mielenterveysongelmaa niin aivan hyvin voisin häneltä ystävällisesti kysyä että onko hän harkinnut asiaa tosissaan. Tuskin hän siitä suuttuisi samalla tapaa kuin sinä.

Mikä siis on Sinusta mielenterveysongelma? Itse koen tämän sos.tilanteiden pelon, johon siis lääkitys minulla, ihan normaaliksi sairaudeksi siinä missä astma, diabetes jne. Toiset punastelee, vapisee jne. mutta ne ei ole tarvineet lääkitystä tai terapiaa. Tosin hekin voisivat saada tarvittaessa avun terapiasta, mikäli ongelma alkaa rajoittamaan normaalia elämää. Luulen, että aika moni ihminen sairastaa tuota sos. tilanteiden fobiaa jossakin muodossa eikä se lasten tekoa estä.

Jatkan vielä.... minä hain apua, koska en halunnut tuon sos.tilanteiden pelon invalisoivan kokonaan elämääni. Halusin olla töissä, elää normaalia elämää.

niin. mäkin itkin silloin viime vuonna miehelle ja huusin että mä haluan olla normaali, mä haluan olla niinkuin ennen. se vanhan elämän menetys oli suuri ja se teki mulle masennuksen. siten kun tajusin että en mä tähän kuole ja mun elämä jatkuu ni se anto voimaa parantua.