paniikkikohtaus kaupassa!

Jos sulla on tollasia ongelmia mielenterveytes kanssa niin onko järkeä yrittää tulla raskaaksi? Ihan ystävyydellä kysyn. Aattelisin että se vaan voi pahentaa asioita..niin kuin muutkin isot elämänmuutoset.

Siis kelle tämän viittasit ja kuka tässä nyt on yrittämässä tulla raskaaksi??

Ketjun aloittajalle oli tämä viesti.

Että paniikkihäiriöisen ei kannata tulla raskaaksi :O
No jo on.. Paniikkihäiriö ei ole vakava mielenterveydenhäiriö, vaikka voi siltä tuntua. Ihan eri luokkaa kuin esim. vaikea skitsofrenia.
Tosi moni kärsii esiintymiskammosta, pitäisikö heidän jättää raskaustoiveet taakse?

Sitä paitsi ei lapsi välttämättä pahenna paniikkihäiriötä.

Niinpä!! Itsellänikin on paniikkihäiriöitä, ja muutaman kerran ovat kaverit vieneet aikanaan hädissään päivystykseen kun ei ole enää henki kulkenut. Ja kohatukset kyllä vähenivät lastensaamisen jälkeen, elämä on asettunut ja muutenkin elämänrytmi säännöllistä. Ihan yhtälailla minulta voisi kieltää lastenhankinnan jo senkin takia, kun kärsin pahasta auraoireellisesta migreenistä. Kohtausten aikana saatan saada halvaus oireita. Että eiköhän meistä jokaisesta sitten joku vika löytyisi esteeksi lastenhankintaan.

 

Jos sulla on tollasia ongelmia mielenterveytes kanssa niin onko järkeä yrittää tulla raskaaksi? Ihan ystävyydellä kysyn. Aattelisin että se vaan voi pahentaa asioita..niin kuin muutkin isot elämänmuutoset.

jaahas mistä tiimarivihosta tää on kaivettu esiin.

kirjota sinne: Asiat on hoidossa, olen käynyt terapiassa jo vuoden ja jatkan, olen syönyt lääkkeitä vuoden, rauhoittavat on tällä hetkellä pelkästään käytössä. olen lopettanut mielialalääkkeet, olen voiton puolella tämän masennuksen kanssa, tilalla on vaivaavat paniikkihäiriöt, mutta en aio niiden takia enään masentua! lapsia aion hankkia mistä on juteltu terapeutin ja lääkärin kanssa, ja mietin tulevaisuutta avoin koska mun elämä ei lopu paniikkihäiriöön, masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. elikkä aion hankkia edelleen lapsia eikä se oo mikään päähänpisto!

On vaan jäänyt mieleen kun olet täällä useasti puhunut sitä että tahtoisit olla taas raskaana...tuli vaan mieleen että yritätkö sillä kohentaa mielialaasi? Ihan niin kuin jotkut yrittää pitää parisuhteen pystyssä tekemällä lapsia..yleensä huonoin tuloksin.

Eikö rauhoittvat ole mielialalääkkeitä?

rauhoittava on rauhoittava. se otetaan kun on kohtaus päällä, sitä ei popsita joka päivä. mielialalääkkeet ovat eri asia. googleta mä en osaa kertoa niin tarkkaan kun en ole lääkäri.

mulla on 2 lasta ihana mies kaikki on helvetin hyvin, ja en osaisi olla edes niin itsekäs että toisin ihmisen maailmaan vaan parantaakseni omaa vointiani TAIKKA PARISUHDETTA!! naurettavaa!!!

Ok. Kuten jo sanoin niin kysyin ihan van ystävyydellä, ei ollut tarkoitus loukata.

Mutta mieti nyt vielä.

mä olisin nyt raskaana, jos mä olisin tyhmä.

Mitä tarkoitat?

niin että mieti vielä. mä en ole vielä raskaana vaikka kovin haluan. koska tiedän että se ei nyt sovi tähän elämäntilanteeseen. mutta aion siihen ryhtyä kunnes olen omasta ja lääkäreiden mielestä valmis.

No oot kyllä täällä sanonu että ootte yrittäny lasta jo puoli vuotta...siitä ketjusta mulle tä juttu mieleen tulikin. Vai oonko sekottanu sut johonki toiseen? Sanokaa nyt muutki jotain!

Mitäs sitä nyt uskois...

usko pois niin ollaan yritettykin. nyt pidetään taukoa.

 

Jos sulla on tollasia ongelmia mielenterveytes kanssa niin onko järkeä yrittää tulla raskaaksi? Ihan ystävyydellä kysyn. Aattelisin että se vaan voi pahentaa asioita..niin kuin muutkin isot elämänmuutoset.

jaahas mistä tiimarivihosta tää on kaivettu esiin.

kirjota sinne: Asiat on hoidossa, olen käynyt terapiassa jo vuoden ja jatkan, olen syönyt lääkkeitä vuoden, rauhoittavat on tällä hetkellä pelkästään käytössä. olen lopettanut mielialalääkkeet, olen voiton puolella tämän masennuksen kanssa, tilalla on vaivaavat paniikkihäiriöt, mutta en aio niiden takia enään masentua! lapsia aion hankkia mistä on juteltu terapeutin ja lääkärin kanssa, ja mietin tulevaisuutta avoin koska mun elämä ei lopu paniikkihäiriöön, masennukseen eikä ahdistuneisuushäiriöön. elikkä aion hankkia edelleen lapsia eikä se oo mikään päähänpisto!

On vaan jäänyt mieleen kun olet täällä useasti puhunut sitä että tahtoisit olla taas raskaana...tuli vaan mieleen että yritätkö sillä kohentaa mielialaasi? Ihan niin kuin jotkut yrittää pitää parisuhteen pystyssä tekemällä lapsia..yleensä huonoin tuloksin.

Eikö rauhoittvat ole mielialalääkkeitä?

rauhoittava on rauhoittava. se otetaan kun on kohtaus päällä, sitä ei popsita joka päivä. mielialalääkkeet ovat eri asia. googleta mä en osaa kertoa niin tarkkaan kun en ole lääkäri.

mulla on 2 lasta ihana mies kaikki on helvetin hyvin, ja en osaisi olla edes niin itsekäs että toisin ihmisen maailmaan vaan parantaakseni omaa vointiani TAIKKA PARISUHDETTA!! naurettavaa!!!

Ok. Kuten jo sanoin niin kysyin ihan van ystävyydellä, ei ollut tarkoitus loukata.

Mutta mieti nyt vielä.

mä olisin nyt raskaana, jos mä olisin tyhmä.

Mitä tarkoitat?

niin että mieti vielä. mä en ole vielä raskaana vaikka kovin haluan. koska tiedän että se ei nyt sovi tähän elämäntilanteeseen. mutta aion siihen ryhtyä kunnes olen omasta ja lääkäreiden mielestä valmis.

No oot kyllä täällä sanonu että ootte yrittäny lasta jo puoli vuotta...siitä ketjusta mulle tä juttu mieleen tulikin. Vai oonko sekottanu sut johonki toiseen? Sanokaa nyt muutki jotain!

Mitäs sitä nyt uskois...

usko pois niin ollaan yritettykin. nyt pidetään taukoa.

Eli olet ollut tyhmä muttet ole enää.

 

[/quote]

usko pois niin ollaan yritettykin. nyt pidetään taukoa.[/quote]

Eli olet ollut tyhmä muttet ole enää.

[/quote]

lääkäri sanoi että siitä vaan laspia tekemään. mutta luin vähän taustaa mielialalääkkeistä ni jopa tuli toppi. joo tuntuu vähän tyhmältä kun menee lukemaan että mitä haittaa siitä voi olla lapselle.

 

No älä itekkään väheksy toisten ongelmia. Mulla voi olla ihan valtaisat pukamat mitkä vaivaa ihan jokapäiväistä elämää ja silti mun ajatuksiin ja juttuihin mahtuu muutakin!
No ei nyt ihan suoraan verrannollinen tietenkään ole pukamat ja mielenterveysongelmat mutta jos edes joku ymmärsi mun pointin!

 

Ei tartte pullanpaistosta keskustella. Mutta jos on mielenterveys ongelmia pitääkö niistä aina olla puhumassa? Jos mulla on peräpukamat en mä niistä koko ajan jauha!
Mut tottakai jos vaivaa niin on niitä asioita hyvä purkaa puhumalla ja kirjottamalla!

mutta se mikä tuolla pääkopassa on ni se nvaan vaivaa koko ajan. sun pukamat ei vaivaa muulloin kun käyt paskalla. ellei ne oo kovin pahoja.

Ekö tämä jo todista ettei sulla oo asiat vielä ihan hyvin...jos nä asiat pyörii sun mielessäs koko ajan?

sä se oot varsinainen ihmistuntia.

 

Ei tartte pullanpaistosta keskustella. Mutta jos on mielenterveys ongelmia pitääkö niistä aina olla puhumassa? Jos mulla on peräpukamat en mä niistä koko ajan jauha!
Mut tottakai jos vaivaa niin on niitä asioita hyvä purkaa puhumalla ja kirjottamalla!

mutta se mikä tuolla pääkopassa on ni se nvaan vaivaa koko ajan. sun pukamat ei vaivaa muulloin kun käyt paskalla. ellei ne oo kovin pahoja.

Ekö tämä jo todista ettei sulla oo asiat vielä ihan hyvin...jos nä asiat pyörii sun mielessäs koko ajan?

sä se oot varsinainen ihmistuntia.

Itse sen sanoit! En minä.

 

No älä itekkään väheksy toisten ongelmia. Mulla voi olla ihan valtaisat pukamat mitkä vaivaa ihan jokapäiväistä elämää ja silti mun ajatuksiin ja juttuihin mahtuu muutakin!
No ei nyt ihan suoraan verrannollinen tietenkään ole pukamat ja mielenterveysongelmat mutta jos edes joku ymmärsi mun pointin!

kuule pannaas aivot ja peräsuoli vierekkäin. kumpi on monimutkasempi?

en väheksy, mut mee hoitaa peräpukamat ja se siitä, mä menisin tästä päästä leikkaa sen paniikkikohdan jos se onnistuis, usko pois.

 

Ei tartte pullanpaistosta keskustella. Mutta jos on mielenterveys ongelmia pitääkö niistä aina olla puhumassa? Jos mulla on peräpukamat en mä niistä koko ajan jauha!
Mut tottakai jos vaivaa niin on niitä asioita hyvä purkaa puhumalla ja kirjottamalla!

mutta se mikä tuolla pääkopassa on ni se nvaan vaivaa koko ajan. sun pukamat ei vaivaa muulloin kun käyt paskalla. ellei ne oo kovin pahoja.

Ekö tämä jo todista ettei sulla oo asiat vielä ihan hyvin...jos nä asiat pyörii sun mielessäs koko ajan?

sä se oot varsinainen ihmistuntia.

Itse sen sanoit! En minä.

so what? mitä sä jankkaat. edelleen mua hoidetaan asianmukaisin keinoin. mä saan apua. eikö se riitä sulla, tai mitä mä siitä sulle avaudun, kun en ole tilivelvollinen...

 

Ootko koskaan ajatellu niin että ei sulla päässä ole mitään paniikkikohtaa, oikeasti. Se on sellanen minkä sä oot itse sinne kehittänyt ja pidät sitä yllä. Aina kun meinaa unohtua niin pitää muistuttaa itseään siitä paniikista ja saada kohtaus ja ottaa muutama nappi.
Pitääkö olla joku vaiva ettei vaan kukaan luule että sun elämäs olis helppoa ja tavallista?

 

Voiko joku ystävällinen kertoa mulle mikä on paniikkihäiriö? Tai siis mitä silloin tapahtuu kun se iskee päälle...?

Pikku Miin kommentti vähän säikäytti kun musta tuntuu välillä et aattelen just noita asioita :|

 

On vaan jäänyt mieleen kun olet täällä useasti puhunut sitä että tahtoisit olla taas raskaana...tuli vaan mieleen että yritätkö sillä kohentaa mielialaasi? Ihan niin kuin jotkut yrittää pitää parisuhteen pystyssä tekemällä lapsia..yleensä huonoin tuloksin.

Eikö rauhoittvat ole mielialalääkkeitä?

Voisitko lopettaa, kiitos.
Ja ei, rauhoittavat ei ole mielialalääkkeitä.

 

Ootko koskaan ajatellu niin että ei sulla päässä ole mitään paniikkikohtaa, oikeasti. Se on sellanen minkä sä oot itse sinne kehittänyt ja pidät sitä yllä. Aina kun meinaa unohtua niin pitää muistuttaa itseään siitä paniikista ja saada kohtaus ja ottaa muutama nappi.
Pitääkö olla joku vaiva ettei vaan kukaan luule että sun elämäs olis helppoa ja tavallista?

juu, tahallaan mä sen oon kehittänyt. juu ja kerro missä se nappi on. vitsi ku mä rakastan ku mun elämä on näin vaikeeta ja haastavaa!

nii ja älä sä pitkitä niitä peräpukamia. ne on vaikeempi hoitaa jos ne on pahoja.

 

Ei tartte pullanpaistosta keskustella. Mutta jos on mielenterveys ongelmia pitääkö niistä aina olla puhumassa? Jos mulla on peräpukamat en mä niistä koko ajan jauha!
Mut tottakai jos vaivaa niin on niitä asioita hyvä purkaa puhumalla ja kirjottamalla!

mutta se mikä tuolla pääkopassa on ni se nvaan vaivaa koko ajan. sun pukamat ei vaivaa muulloin kun käyt paskalla. ellei ne oo kovin pahoja.

Ekö tämä jo todista ettei sulla oo asiat vielä ihan hyvin...jos nä asiat pyörii sun mielessäs koko ajan?

sä se oot varsinainen ihmistuntia.

Itse sen sanoit! En minä.

so what? mitä sä jankkaat. edelleen mua hoidetaan asianmukaisin keinoin. mä saan apua. eikö se riitä sulla, tai mitä mä siitä sulle avaudun, kun en ole tilivelvollinen...

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

 

Mutta masennus on vakava mielenterveyshäiriö!

Et ole tainnut paljoa viihtyä psykiatrian luennoilla tai kirjojen ääressä.
Masennustakin on montaa sorttia, eikä suinkaan aina vakavaksi mt-häiriöksi luettava.

 

Mulla on ollu kaikennäköstä somaattista oiretta yli puolet elämästäni. No 6 vuotta terapian aloitettuani (somaattisia oireita, syömisvaikeutta, unihäiriöitä jne.) kirjoitusten, paikkakunnan vaihdoksen ja yliopisto-opintojen alkaessa puhkesi paha paniikkihäiriö. Kesän aikana lähes jumittuin täysin kotiin - lähikaupassakäyntikin oli hirveää. Talvella opiskelupaikkakunnalla ja kampuksella liikkuminen oli hirveää. Söin lääkkeitä reilu puolivuotta, palasin kotipaikkakunnalle ja jatkoin terapiaa samassa paikassa jossa ennenkin. Toivuin hiljalleen ilman lääkitystäkin ja nykyisin kärsin paniikkioireista lähinnä pahassa krapulassa. Olen voittanut sosiaalisten tilanteiden pelkoni ja pitänyt mm. puheita satapäisen kuulijajoukon edessä. Ja vienyt yliopisto-opinnot loppuun kotikaupungissani. Mutta tähän ketjuun liittyen voin todeta, että empä haluaisi raskaana ollessa saada yhden ainuttakaan kohtausta. Sen verran kovaks nostaa sykkeen ja pistää kehon rankoille, että keskeyttämisen riski tuntuis oikeasti todennäköiseltä.

 

Ei tartte pullanpaistosta keskustella. Mutta jos on mielenterveys ongelmia pitääkö niistä aina olla puhumassa? Jos mulla on peräpukamat en mä niistä koko ajan jauha!
Mut tottakai jos vaivaa niin on niitä asioita hyvä purkaa puhumalla ja kirjottamalla!

mutta se mikä tuolla pääkopassa on ni se nvaan vaivaa koko ajan. sun pukamat ei vaivaa muulloin kun käyt paskalla. ellei ne oo kovin pahoja.

Ekö tämä jo todista ettei sulla oo asiat vielä ihan hyvin...jos nä asiat pyörii sun mielessäs koko ajan?

sä se oot varsinainen ihmistuntia.

Itse sen sanoit! En minä.

so what? mitä sä jankkaat. edelleen mua hoidetaan asianmukaisin keinoin. mä saan apua. eikö se riitä sulla, tai mitä mä siitä sulle avaudun, kun en ole tilivelvollinen...

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

mä tiedän ihan hyvin mitä haluan. mut mua alkaa vituttamaan.

 

AUTS.
Itse meinasin kerran pyörtyä kassalla kun kohtaus iski :/

 

Ootko koskaan ajatellu niin että ei sulla päässä ole mitään paniikkikohtaa, oikeasti. Se on sellanen minkä sä oot itse sinne kehittänyt ja pidät sitä yllä. Aina kun meinaa unohtua niin pitää muistuttaa itseään siitä paniikista ja saada kohtaus ja ottaa muutama nappi.
Pitääkö olla joku vaiva ettei vaan kukaan luule että sun elämäs olis helppoa ja tavallista?

juu, tahallaan mä sen oon kehittänyt. juu ja kerro missä se nappi on. vitsi ku mä rakastan ku mun elämä on näin vaikeeta ja haastavaa!

nii ja älä sä pitkitä niitä peräpukamia. ne on vaikeempi hoitaa jos ne on pahoja.

Hei kyllä mä mun pukamat hoidatan! Ne kun pystyy hoitamaan koska ovat ihan oikeasti olemassa ja siis hoidettavissa.

 

Mulla on ollu kaikennäköstä somaattista oiretta yli puolet elämästäni. No 6 vuotta terapian aloitettuani (somaattisia oireita, syömisvaikeutta, unihäiriöitä jne.) kirjoitusten, paikkakunnan vaihdoksen ja yliopisto-opintojen alkaessa puhkesi paha paniikkihäiriö. Kesän aikana lähes jumittuin täysin kotiin - lähikaupassakäyntikin oli hirveää. Talvella opiskelupaikkakunnalla ja kampuksella liikkuminen oli hirveää. Söin lääkkeitä reilu puolivuotta, palasin kotipaikkakunnalle ja jatkoin terapiaa samassa paikassa jossa ennenkin. Toivuin hiljalleen ilman lääkitystäkin ja nykyisin kärsin paniikkioireista lähinnä pahassa krapulassa. Olen voittanut sosiaalisten tilanteiden pelkoni ja pitänyt mm. puheita satapäisen kuulijajoukon edessä. Ja vienyt yliopisto-opinnot loppuun kotikaupungissani. Mutta tähän ketjuun liittyen voin todeta, että empä haluaisi raskaana ollessa saada yhden ainuttakaan kohtausta. Sen verran kovaks nostaa sykkeen ja pistää kehon rankoille, että keskeyttämisen riski tuntuis oikeasti todennäköiseltä.

mein äiti oli 5 vuotta sisällä. taisi se käydä pari kertaa ulkona. me lapsetkin kärsittiin siitä aika paljon. mutta mein äidillä oli kaikkea muutakin kun "kahvikuppineuroosi".

 

Voiko joku ystävällinen kertoa mulle mikä on paniikkihäiriö? Tai siis mitä silloin tapahtuu kun se iskee päälle...?

Pikku Miin kommentti vähän säikäytti kun musta tuntuu välillä et aattelen just noita asioita :|

Kyllä sen tuntee kun tulee päälle. Minulla on ollut yksi paniikkikohtaus, joka tuli työpaikkaruokailussa. Alkoi tärisyttämään, käsi vapisi, sydän hakkasi jne. Oli pakko lähteä pois tilanteesta. Alkoi itkettämään. Sen jälkeen alkoi ruokailujen karttelu. Alkoi pelottaa kaupassa käynti jne. Joillakin tulee siis tunne, että kuolee, ei saa happea jne. Sellainen pelko jotakin kohtaan, mutta selvää syytä ei ole siis. Pelko tulee siitä jo, että jos joku näkee mun heikkouden. Tästä voi opetella pois. Minulla meni niin pahaksi, että jouduin turvautumaan aluksi lääkkeisiin, että pystyn kohtaamaan ja altistamaan itseni näihin tilanteisiin. Lääkkeet eivät siis ole poissuljettua, jos tilanne on todella paha. En halunnut jäädä sairaslomalle vaan lääkkeiden avulla pystyin jatkamaan. Pikkuhiljaa kohtasin siis pelkoni ja vähensin samalla rauhoittavia. Nyt elän ihan normaalisti (lähes normaalisti), tosin masennuslääkitys on tuohon vaivaan ollut pitkään.

 

AUTS.
Itse meinasin kerran pyörtyä kassalla kun kohtaus iski :/

joo, ni mäkin. menin rattaiden kanssa pitkin seiniä. nyt vähä naurattaa, mut eilen ei kyl. :ashamed:

 

Voiko joku ystävällinen kertoa mulle mikä on paniikkihäiriö? Tai siis mitä silloin tapahtuu kun se iskee päälle...?

Pikku Miin kommentti vähän säikäytti kun musta tuntuu välillä et aattelen just noita asioita :|

Lue googlesta paniikkihäiriöstä ja kohtauksesta yms.

 

Mulla on ollu kaikennäköstä somaattista oiretta yli puolet elämästäni. No 6 vuotta terapian aloitettuani (somaattisia oireita, syömisvaikeutta, unihäiriöitä jne.) kirjoitusten, paikkakunnan vaihdoksen ja yliopisto-opintojen alkaessa puhkesi paha paniikkihäiriö. Kesän aikana lähes jumittuin täysin kotiin - lähikaupassakäyntikin oli hirveää. Talvella opiskelupaikkakunnalla ja kampuksella liikkuminen oli hirveää. Söin lääkkeitä reilu puolivuotta, palasin kotipaikkakunnalle ja jatkoin terapiaa samassa paikassa jossa ennenkin. Toivuin hiljalleen ilman lääkitystäkin ja nykyisin kärsin paniikkioireista lähinnä pahassa krapulassa. Olen voittanut sosiaalisten tilanteiden pelkoni ja pitänyt mm. puheita satapäisen kuulijajoukon edessä. Ja vienyt yliopisto-opinnot loppuun kotikaupungissani. Mutta tähän ketjuun liittyen voin todeta, että empä haluaisi raskaana ollessa saada yhden ainuttakaan kohtausta. Sen verran kovaks nostaa sykkeen ja pistää kehon rankoille, että keskeyttämisen riski tuntuis oikeasti todennäköiseltä.

Just näin. Mä olin ainaki raskaana ollessani ihan tarpeeks sekasin jo ihan hormoonien takia. Siinä voi sitten paniikkikohtaukset vaan paheta.

 

Sitä vaan että oon huolissani.
Sä et selvästikkään ihan tosissaan tiiä mitä oikeesti haluat ja puhut mitä sattuu.

Mut ei jankata enää..toivottavasti en nyt vaan aiheuttanu mitään murhetta sulle.

Kiva ku tiedät muiden asiat noin hyvin.