H
Hypokondikkoko
Vieras
Kävin tänään ihan muun asian takia lääkärillä.
Samalla mainitsin hänelle, että kyynärtaipeessani (siis sisäpuolella) on ollut jo jonkin aikaa patti.
Tai patti se ei ole, vaan sellainen pitkulainen, noin pari senttiä pitkä, pehmeä ja liikkuva jokin. Se on ollut siinä ainakin talvesta asti, tai silloin sen huomasin.
Välillä se tuntuu, että on isompi ja välillä pienempi. Kipeä se ei ole, mutta jos kovin räplän sitä, alkaa käsivartta jomottaa.
Lääkäri ei osannut sanoa, mikä se on. Liikkuvuuden ja pehmeyden takia arveli, että se on joku rasvapatti tai muu hyvänlaatuinen. Laittoi kuitenkin lähetteen ultraan, jonne pääsen tiistaina.
Nyt olen kuitenkin ihan paniikissa. Pelkään, että se on joku liposarkooma tai muu syöpäkasvain. Ihan kuin henkeäkin alkaisi ahdistaa. Varmaan joku pitkälle levinnyt syöpä siinä on

Miten jaksan tiistaihin asti odottaa, että ultraava lääkäri pääsee antamaan arvionsa siitä?! Ahdistaa ja pelottaa. Otin jo Opamoxia pahimpaan pelkoon, mutta en voi viikkoa niitäkään popsia, kun minulla on lapsi kotona hoidettavana.
Koko ajan päässä pyörii vain syöpä, syöpä, syöpä, kuolema, kuolema, kuolema.
Samalla mainitsin hänelle, että kyynärtaipeessani (siis sisäpuolella) on ollut jo jonkin aikaa patti.
Tai patti se ei ole, vaan sellainen pitkulainen, noin pari senttiä pitkä, pehmeä ja liikkuva jokin. Se on ollut siinä ainakin talvesta asti, tai silloin sen huomasin.
Välillä se tuntuu, että on isompi ja välillä pienempi. Kipeä se ei ole, mutta jos kovin räplän sitä, alkaa käsivartta jomottaa.
Lääkäri ei osannut sanoa, mikä se on. Liikkuvuuden ja pehmeyden takia arveli, että se on joku rasvapatti tai muu hyvänlaatuinen. Laittoi kuitenkin lähetteen ultraan, jonne pääsen tiistaina.
Nyt olen kuitenkin ihan paniikissa. Pelkään, että se on joku liposarkooma tai muu syöpäkasvain. Ihan kuin henkeäkin alkaisi ahdistaa. Varmaan joku pitkälle levinnyt syöpä siinä on
Miten jaksan tiistaihin asti odottaa, että ultraava lääkäri pääsee antamaan arvionsa siitä?! Ahdistaa ja pelottaa. Otin jo Opamoxia pahimpaan pelkoon, mutta en voi viikkoa niitäkään popsia, kun minulla on lapsi kotona hoidettavana.
Koko ajan päässä pyörii vain syöpä, syöpä, syöpä, kuolema, kuolema, kuolema.