Miehellä syöpä???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "milli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"milli"

Vieras
Miehelläni on vuosia ollut nivustaipeissa suurentuneet imusolmukkeet. Tuntuu siis sormin useiden senttien pahkuroita. Myös reisissä on joitain kovia palluroita.

Olen patistanut lääkäriin kerran jos toisenkin, vaan eipä ole mennyt ennen kuin nyt.
Rinnassa on ollut yksi pieni, nähtävissä oleva, n. pavun kokoinen patti joka nyt parissa kuukaudessa kasvoi tosi suureksi. Tämä siis leikattiin pois ja nyt sai tiedon, ettei ollut hyvänlaatuinen. Lääkäri ei tuon enempää selittänyt (tai sitten mies ei kuunnellut). Odotellaan tietoa jatkotutkimuksista.
Itselläni kummitteli jo aikoinaan Lymfooma. Toisinaan mies palelee öisin hurjasti. Siis niin, että ihan tärisee. Muita oireita ei ole, tai ainakaan hän ei ole valittanut.

Ei-hyvänlaatuisen tulkitsen pahanlaatuiseksi. Onko siis väistämättä kyseessä syöpä? Onko joku täällä asiantuntija tai mahdollisesti itse / joku lähipiiristä sairastunut Lymfoomaan.
 
[QUOTE="milli";27466414]Voi itku. Sitä pelkäsinkin, mutta elättelin jotain toiveita. Tk lääkärin mukaan kyseessä oli kuitenkin vain harmiton rasvapatti.[/QUOTE]

Mutta täältä ei kannata kysellä mitään asiantuntemusta, lääkäreilltä sitten. Kyllä syövästäkin parantua voi, jos se nyt syöpä on. Minun äitikin parantui. Toivoa ei saa menettää!
 
Voiko talipatti olla pahanlaatuinen harmiton paise joka nipsaistaan pois... Epäilen kyllä. Piinaavaa on tiedon odottaminen. Mies kun sulkee kaiken mielestään. Tekisi mieli pakottaa se soittamaan sairaalaan esittäen tarkentavia kysymyksiä.
 
On kaksi :( Voi Luoja, mitenkähän tästä selvitään. Muutenkin elämämme on ollut sellaista alamäkeä ja vastoinkäymistä, että ei voi kun ihmetellä miten yhdelle perheelle kasaantuu kriisejä :(
 
Kamalia vastauksia olet saanut! Ensinnäkin suurin osa lymfoomista on hyvin hoitoon reagoivia ja vain pieni osa aggressiivisia. Hoidot on myös kehittyneet kovasti. Lisäksi palelu ei viittais lymfoomaan, yöhikoilu on sen sijaan yleinen oire. Syöpädiagnoosi ei ole mikään kuolemantuomio!
Odotelkaa rauhassa!
 
Eihän siinä auta kuin odotella. Jotenkin vaan itseä hirvittää, että syöpä mahdollisesti olisi muhinut vuosia ja nyt jotenkin "räjähtänyt". Tuo yksi patti nimittäin kasvoi silmissä :( Olisi vaan pitänyt jatkaa patistusta lääkäriin. Voih, miks miehet on selaisii jänkkiä!
 
Älä nyt ala panikoimaan ennen kuin saatte diagnoosin. Ja kerro miehellesi rauhassa, että jatkossa toivoisit, että kuuntelee tarkasti, mitä lääkäri sanoo, ja kertoo sen yhtä tarkasti sulle. Siis ihan noin niinkuin helpottaakseen sun oloasi, jos tulee muutenkin raskasta.

Mun siskolla oli lymfooma, joka saatiin parannettua erittäin hyvin. Vuoden sisko oli sairaslomalla ja seurataan vieläkin uusimisen varalta. Olen käsittänyt, että monet lymfoomat ovat tällaisia, joihin hoidot tehoavat. Älä panikoi ennen kuin tiedät, mikä on kyseessä.

Jos se nyt sitten tosiaan on lymfooma, niin yritä ajatella niin, että nyt miehesi alkaa saada siihen hoitoa ja paraneminen alkaa sitten siitä. Eli tavallaan miehesi on nyt sairaimmillaan ja tästä kaikki lähtee parempaan päin, kun hänet saadaan hoitoon. Se hoito on raskas prosessi varmasti myöskin sinulle, mutta jos vaan lymfooma lähtee siitä paranemaan, niin se on vain väliaikainen vaihe teidän elämässä.

Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle!
 
Kiitos Eee rauhoittavista sanoista. Ehkä on syytä odottaa lääkärin lausuntoa. Suhde vaan on ollut pahasti kriisissä vuosia, mutta nyt tuo mies tuntuu niin rakkaalta etten kestä ajatusta että olisi vakavasti sairas :'(
 

Yhteistyössä