K
keiju78
Vieras
Onko äitejä jotka sairastavat paniikkia tai ahdistushäiriötä? Onko mitään lääkettä esim jota voisi raskausaikana käyttää. Ensimmäistä lasta kun odotin niin olin kokonaan ilman ja se oli aivan kamala kokemus!
P
Panikoija
Vieras
Mielestäni osa mielialalääkkeistä on sellaisia, että niitä voi käyttää raskaudenkin aikana. Olen käsittänyt, että esim. Zoloft on sellainen. Parasta on kuitenkin soittaa teratologiseen keskukseen ja kysyä asiasta. Siellä tiedetään kaikkien lääkkeiden sopivuus ja sopimattomuus.
Ei kannata kärsiä paniikista ja ahdistuksesta, jos voi lääkkeitäkin käyttää. Ilman lääkkeitä olo voi pahentua ja se ei sitten taas ole yhtään hyvä juttu. Tsemppiä sinulle!
Ei kannata kärsiä paniikista ja ahdistuksesta, jos voi lääkkeitäkin käyttää. Ilman lääkkeitä olo voi pahentua ja se ei sitten taas ole yhtään hyvä juttu. Tsemppiä sinulle!
Olen kanssasisaresi ja tahdon rohkaista sinua. Minä olen sairastanut samaa häiriötä. Molempien raskauksien aikana minulle määrättiin lääkkeeksi seronil ja peratsin. Ne auttoivat ja niitä voi turvallisin mielin käyttää. Imetysaikana taas zoloft ja peratsin. Olen kuullut, että zoloftia voi myös raskausaikana käyttää, mutta seronil on kai vieläkin turvallisempi. Älä ole huolissasi, minä sain kaksi tervettä lasta. Voi kun toivon kovasti, että sinunkin olosi helpottuisi. Tiedän tarkalleen kuinka tuskallinen se sairaus on. Minäkin sinnittelin ensin ilman lääkkeitä, mutta olo tuli sietämättömäksi. Harmittaa vain, etten jo aiemmin hakenut apua. Lääkkeitä käytän nyt ehkä lopun elämääni, mutta pääasia ettei tarvitse kärsiä.
Voimia sinulle ja toivotaan yhdessä, että voit taas pian nauttia elämästä. Älä murehdi, paranet varmasti! :hug:
Voimia sinulle ja toivotaan yhdessä, että voit taas pian nauttia elämästä. Älä murehdi, paranet varmasti! :hug:
T
täällä myös yksi
Vieras
Mulla siis kanssa mitä ilmeisimmin paniikkia. Vielä en ole lääkäriin asti rohjennut tai muutakaan, vaan kärvistelen itsekseni. :ashamed: Olisi enemmän kuin tervetullutta kuulla muiltakin kuinka elämä sujuu paniikkihäiriön kanssa !! :'(
minäkin sairastin paniikkia ja masennusta raskauden aikana.lääkkeenä peratsin. mulla nyt menee pertriptyl.olen varautunut syömään lääkettä koko ikäni.tuskaa oli ilman lääkettä.nyt olo hyvä. tuskaa ei halua koskaan takasin.se ei ollut elämää vaan selviytymistä päivästä toiseen.voimia sinulle
Å
åiti3x
Vieras
minulla oli sama kolmannen lapsen syntymän jälkeen. sain masennuslääkkeen...monien monien eri kokeilujen jälkeen efexor depot auttoi.söin niitä n.1,5v. nyt olen ollut reilu puoli vuotta ilman mitään 
mutta jos oireita tulee käännyn lääkärin puoleen niin antaa luultavasti cipramiliä. sanoi, että voi syödä myös ootusaikana. nyt ollut välillä masista, mutta vain yksi päivä/hetki sillon tällöin...
käy ilman muuta kysyyn lääkäriltä apua.tk:ssakin osaavat neuvoa mitä tehä.ite kävin juttelemassa psykologilla, joka helpotti oloa mut ei riittänyt, joten sain lääkityksen. tuntuu, et nykyste kait aika yleisiä!? parempi, että saat apua ja voit nauttia elämästä kuin että kärvistelet minuutteja, tunteja, päiviä eteen päin!!!!!!!!!
voimia!!!!!!!!!!MUISTAN SINUA!!!!!!!!!!!!!
:hug:
mutta jos oireita tulee käännyn lääkärin puoleen niin antaa luultavasti cipramiliä. sanoi, että voi syödä myös ootusaikana. nyt ollut välillä masista, mutta vain yksi päivä/hetki sillon tällöin...käy ilman muuta kysyyn lääkäriltä apua.tk:ssakin osaavat neuvoa mitä tehä.ite kävin juttelemassa psykologilla, joka helpotti oloa mut ei riittänyt, joten sain lääkityksen. tuntuu, et nykyste kait aika yleisiä!? parempi, että saat apua ja voit nauttia elämästä kuin että kärvistelet minuutteja, tunteja, päiviä eteen päin!!!!!!!!!
voimia!!!!!!!!!!MUISTAN SINUA!!!!!!!!!!!!!
:hug:
K
keiju78
Vieras
Kiitos kaikille jotka vastasitte on aika kamalaa kuitenkin todeta kuinka moni kärsii paniikista ja ahdistuksesta... Syön nyt Efexor debot 75mg auttaa hyvin. Mutta silti on kuitenkin taustalla hieman ahdistavaa oloa. Viekö teiltä lääke kokonaisuudessaan pahan olon pois? Multa ei. Kuuluko asiaan? Mulle sanottiin jokaisessa lääkärissä ekan raskauden kohdalla että mitään lääkettä ai saa syödä raskausaikana arvatkaa minkälainen olo oli?
:'(
:'(\
Kaikkea hyvää sinulle!
:heart: :heart: :heart:
Vastaan vielä että KYLLÄ VOI KÄYTTÄÄ raskausaikana lääkkeitä, koska minäkin käytin eikä ollut mitään haittaa. Omituisia lääkäreitä jotka noin väittää! Kamalaa kuulla! Onhan se nyt sikiönkin kannalta parempi, että äiti on rauhallisella mielellä. Ei ne ihan kaikki oireet minultakaan menneet, mutta kuitenkin niin hyvin että kykenen suht normaaliin elämään. Jos joskus menisi loputkin. Tietysti sitä haluaisi, että olisi täysin terve. Olen silti todella syvältä jo noussut. Täytyy olla tästäkin onnellinen.Alkuperäinen kirjoittaja 04.08.2005 klo 23:34 keiju78 kirjoitti:Kiitos kaikille jotka vastasitte on aika kamalaa kuitenkin todeta kuinka moni kärsii paniikista ja ahdistuksesta... Syön nyt Efexor debot 75mg auttaa hyvin. Mutta silti on kuitenkin taustalla hieman ahdistavaa oloa. Viekö teiltä lääke kokonaisuudessaan pahan olon pois? Multa ei. Kuuluko asiaan? Mulle sanottiin jokaisessa lääkärissä ekan raskauden kohdalla että mitään lääkettä ai saa syödä raskausaikana arvatkaa minkälainen olo oli?
Kaikkea hyvää sinulle!
:heart: :heart: :heart:
B
BrNo
Vieras
Minäkin kärsin paniikkihäiriöistä, niitä tulee välillä monta kertaa päivässä, välillä menee monta päivää ilman mitään... Olen välillä syönyt Cipramil 40mg masennukseen... 27.pv pääsen hoitajalle mielenterveystoimistoon, jospa hän jotenkin auttaisi minua...
täällä kans ilmottautuu yks äiti jolla ahdistus ja paniikkihäiriötä.nyt olen menossa hakemaan lääkäriltä jotain lääkitystä että saan kokeilla millaista elämä olisi jos ei aina ahdistaisi tai pelkäisi jotain.toivottavasti saan sopivat lääkkeet jotka tuo avun.olis ihan mahtavaa.
voimia kaikille kohtalotovereille!!! :hug:
voimia kaikille kohtalotovereille!!! :hug:
N
nainen
Vieras
Täällä kans paniikista ja etenkin jännityksestä kärsivä äiti. Minulla ainoana lääkkeenä Propral 40mg, auttaa jos pystyy ennakoimaan jännittävän tilanteen.. Aika tavalla tuskallista välillä, nimittäin olen alkanut jännittämään tutussakin porukassa. Jotenkin pelkään aloitta varsinaista mieliala-lääkitystä, onko lääkkeen aloittamisen jälkeen oireet pahentuneet ja jos on niin kuinka kauan kestää että tasaantuu? Itse paniikkia ja jännitystä on kestänyt useita vuosia mutta jotenkin olen selvinnyt.. olisi kuitenkin mukava elää välillä ilman jännittämistä..
sen hyväksyminen että itse on sairas raskauden aikana on vaikeaa.mutta jotkut äidit on vaan alttiimpia sairastumaan.itse ole ollut monesti lievästi tai keskivaikeasti masentunut.lääke on lahja mistä saa iloita.ja lääkkeen avulla voi myös uskoisin nauttia raskaudestaan.meillä 2 lasta joskus vielä toivoisin kolmannen kunhan uskallan alkaa edes yrittämään.voimia kaikille
P
pieniminä
Vieras
KAIKILLE TEILLE SUPERVOIMIA!!! :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :heart: :heart:
M
meli
Vieras
hei
josko tästä olisi jollekin apua.
sairastuin paniikkihäiriöön n.3vuotta sitten. se oli ihan hirveätä.
töissä oli pakko käydä, sitten itkin oloani terveydenhoitajalle,
hän oli ihanan ymmärtäväinen sain heti lähetteen lääkäriin ja sitten tutkimuksiin ettei ollut mitää muuta vikaa. sen jälkeen sain lähetteen psykiatrille.sain rauhoittavia ja seroxat lääkkeitä.
rauhoittavien käytön lopetin n.puolessa vuodessa.
1 1/2 vuotta sitten tulin raskaaksi, söin edelleen seroxatia kerran olin
yrittänyt lopettaa, mutta oireet alkoivat taas pahana.
hyvä että uskalsin enää kotoa liikkua.olin silloin lomautettuna töistä.
oli heti selvää että pidämme vauvan. menin lääkäriin ja lääkäri kehotti minua olla syömättä lääkkeitä.
taistelin viikon verran ja menin taas lääkariin. en pystynyt olla ilman.
tuntui että kaikki hajoaa, vaikka iloitsin kovasti vauvasta.
itse otin selvää masennuslääkkeistä ja sitten lääkäri valitsi niistä sopivimman. aloin syömään 15mg sepramia päivässä.
ja varulta sain beeta-salpaajia.ne tasoittavat sydämen sykkeen.
alkoi taas elämä hymyilemään. samaan aikaan aloitin ryhmäterapian.
oli todella huojentavaa jakaa kokemuksia muiden samassa tilenteessa olevien kanssa.
vaikka mies yritti ymmärtää, eihän voinut tietää miten vaikeaa minulla tosiasiassa oli.yritin näyttää hänelle urheaa ulospäin.
terapiasta oli suuri apu. synnytin täysin terveen pojan.
synnytystä varten kävin pelkopolilla kerran.auttoi todella paljon.
poikani on nyt 9kk ikäinen. imetin 3kk asti.
sepramin käytön olen nyt lähikuukausina lopettanut.
vierotusoireina oli huimausta.pikkuhiljaa lopetin lääkkeen,lopulta otin vain pienen murun ja sitten se jäi melkein huomaamatta kokonaan.
nyt elän täysin lääkkeettömänä ja menee hyvin.
tiedän että se voi uusia enkä epäröi alkaa käyttämään taas lääkkeitä jos niin käy.
eli paniikkihäiriöstä voi parantua, aikaa se vie ja matka tuntuu pitkältä.
ei kannata jäädä yksin, apua saa kun pyytää ja raskaana ollessa voi käyttää turvallisesti tiettyjä lääkkeitä.kunhan puhuu aina ensin lääkärin kanssa.
voimia kaikille asian kanssa painiville.tiedän että elämä ja pikkuasiat voivat tuntua helvet##:ltä, mutta paistaa se päivä risukasaankin.
tsemppiä
josko tästä olisi jollekin apua.
sairastuin paniikkihäiriöön n.3vuotta sitten. se oli ihan hirveätä.
töissä oli pakko käydä, sitten itkin oloani terveydenhoitajalle,
hän oli ihanan ymmärtäväinen sain heti lähetteen lääkäriin ja sitten tutkimuksiin ettei ollut mitää muuta vikaa. sen jälkeen sain lähetteen psykiatrille.sain rauhoittavia ja seroxat lääkkeitä.
rauhoittavien käytön lopetin n.puolessa vuodessa.
1 1/2 vuotta sitten tulin raskaaksi, söin edelleen seroxatia kerran olin
yrittänyt lopettaa, mutta oireet alkoivat taas pahana.
hyvä että uskalsin enää kotoa liikkua.olin silloin lomautettuna töistä.
oli heti selvää että pidämme vauvan. menin lääkäriin ja lääkäri kehotti minua olla syömättä lääkkeitä.
taistelin viikon verran ja menin taas lääkariin. en pystynyt olla ilman.
tuntui että kaikki hajoaa, vaikka iloitsin kovasti vauvasta.
itse otin selvää masennuslääkkeistä ja sitten lääkäri valitsi niistä sopivimman. aloin syömään 15mg sepramia päivässä.
ja varulta sain beeta-salpaajia.ne tasoittavat sydämen sykkeen.
alkoi taas elämä hymyilemään. samaan aikaan aloitin ryhmäterapian.
oli todella huojentavaa jakaa kokemuksia muiden samassa tilenteessa olevien kanssa.
vaikka mies yritti ymmärtää, eihän voinut tietää miten vaikeaa minulla tosiasiassa oli.yritin näyttää hänelle urheaa ulospäin.
terapiasta oli suuri apu. synnytin täysin terveen pojan.
synnytystä varten kävin pelkopolilla kerran.auttoi todella paljon.
poikani on nyt 9kk ikäinen. imetin 3kk asti.
sepramin käytön olen nyt lähikuukausina lopettanut.
vierotusoireina oli huimausta.pikkuhiljaa lopetin lääkkeen,lopulta otin vain pienen murun ja sitten se jäi melkein huomaamatta kokonaan.
nyt elän täysin lääkkeettömänä ja menee hyvin.
tiedän että se voi uusia enkä epäröi alkaa käyttämään taas lääkkeitä jos niin käy.
eli paniikkihäiriöstä voi parantua, aikaa se vie ja matka tuntuu pitkältä.
ei kannata jäädä yksin, apua saa kun pyytää ja raskaana ollessa voi käyttää turvallisesti tiettyjä lääkkeitä.kunhan puhuu aina ensin lääkärin kanssa.
voimia kaikille asian kanssa painiville.tiedän että elämä ja pikkuasiat voivat tuntua helvet##:ltä, mutta paistaa se päivä risukasaankin.
tsemppiä
E
Ensivauva
Vieras
Minä myös olen paniikkihäiriöstä parantunut. Sain lääkeeksi cipramilia, jota otin reilun vuoden 10 mg päivässä, sitten puolikkaan, sitten neljäsosan ja sitten lopetin kokonaan (koko rumba noin kahden vuoden aikana). Tunsin voimakkaasti, että jo se että pystyin kertomaan ensin lääkärille ja sitten läheisilleni sairaudesta auttoi minua todella paljon.
Lääkkeitä enemmän auttoi kuitenkin elämäntapojen tervehdyttäminen. En enää pyri mahdottomiin saavutuksiin ja upeisiin suorituksiin kaikilla elämänaloilla. Annoin luvan itselleni olla joissain asioissa muita huonompi, ei aina vaan paras. Lopetin tupakanpolton (ihanaa!!!!) ja vähensin kahvinjuontia yhteen kuppiin päivässä. Aloitin uusia kehoa huoltavia harrastuksia kuten Pilateksen ja hitaat kävelylenkit. Vältän kiirehtimistä mihinkään ja lähden aina ajoissa jos on meno, jotta vältän hikisenä juoksemisen ja hengästymisen (=laukaisee kohtauksen). Jos olen suljetussa paikassa kuten leffateatteri tms. ajattelen aina, että voin koska tahansa poistua paikalta hengittämään rauhallisesti salin ulkopuolelle. Ja vielä, jos kohtaus alkoi niin keskityin ajattelemaan, että antaa tulla vaan, en kuole siihen ja se menee ohi. Tällä tavoin voi välttää sen, että pelkää niin paljon uutta kohtausta että saa sen juuri siksi alkamaan.
Tulin tarkoituksella raskaaksi vasta kun lääkkeiden lopettamisesta oli kulunut vuoden verran (eli siis käytin e-pillereitä kunnes vuosi tuli täyteen). Pelkäsin sairauden uusiutuvan raskauden aikana tai synnytystä jännittäessä, mutta niin ei käynyt. Tämä on lisännyt "hyvää itsetuntoa" ja olen siitä onnellinen.
Voimia ja uskoa omaan parantumiseen kaikille. Kannattaa käydä lääkärissä.
t. Ensivauva
Lääkkeitä enemmän auttoi kuitenkin elämäntapojen tervehdyttäminen. En enää pyri mahdottomiin saavutuksiin ja upeisiin suorituksiin kaikilla elämänaloilla. Annoin luvan itselleni olla joissain asioissa muita huonompi, ei aina vaan paras. Lopetin tupakanpolton (ihanaa!!!!) ja vähensin kahvinjuontia yhteen kuppiin päivässä. Aloitin uusia kehoa huoltavia harrastuksia kuten Pilateksen ja hitaat kävelylenkit. Vältän kiirehtimistä mihinkään ja lähden aina ajoissa jos on meno, jotta vältän hikisenä juoksemisen ja hengästymisen (=laukaisee kohtauksen). Jos olen suljetussa paikassa kuten leffateatteri tms. ajattelen aina, että voin koska tahansa poistua paikalta hengittämään rauhallisesti salin ulkopuolelle. Ja vielä, jos kohtaus alkoi niin keskityin ajattelemaan, että antaa tulla vaan, en kuole siihen ja se menee ohi. Tällä tavoin voi välttää sen, että pelkää niin paljon uutta kohtausta että saa sen juuri siksi alkamaan.
Tulin tarkoituksella raskaaksi vasta kun lääkkeiden lopettamisesta oli kulunut vuoden verran (eli siis käytin e-pillereitä kunnes vuosi tuli täyteen). Pelkäsin sairauden uusiutuvan raskauden aikana tai synnytystä jännittäessä, mutta niin ei käynyt. Tämä on lisännyt "hyvää itsetuntoa" ja olen siitä onnellinen.
Voimia ja uskoa omaan parantumiseen kaikille. Kannattaa käydä lääkärissä.
t. Ensivauva
\
Hieno homma, olen iloinen puolestasi ja kaikkea hyvää sinulle! :hug:Alkuperäinen kirjoittaja 11.09.2005 klo 23:34 meli kirjoitti:hei
josko tästä olisi jollekin apua.
sairastuin paniikkihäiriöön n.3vuotta sitten. se oli ihan hirveätä.
töissä oli pakko käydä, sitten itkin oloani terveydenhoitajalle,
hän oli ihanan ymmärtäväinen sain heti lähetteen lääkäriin ja sitten tutkimuksiin ettei ollut mitää muuta vikaa. sen jälkeen sain lähetteen psykiatrille.sain rauhoittavia ja seroxat lääkkeitä.
rauhoittavien käytön lopetin n.puolessa vuodessa.
1 1/2 vuotta sitten tulin raskaaksi, söin edelleen seroxatia kerran olin
yrittänyt lopettaa, mutta oireet alkoivat taas pahana.
hyvä että uskalsin enää kotoa liikkua.olin silloin lomautettuna töistä.
oli heti selvää että pidämme vauvan. menin lääkäriin ja lääkäri kehotti minua olla syömättä lääkkeitä.
taistelin viikon verran ja menin taas lääkariin. en pystynyt olla ilman.
tuntui että kaikki hajoaa, vaikka iloitsin kovasti vauvasta.
itse otin selvää masennuslääkkeistä ja sitten lääkäri valitsi niistä sopivimman. aloin syömään 15mg sepramia päivässä.
ja varulta sain beeta-salpaajia.ne tasoittavat sydämen sykkeen.
alkoi taas elämä hymyilemään. samaan aikaan aloitin ryhmäterapian.
oli todella huojentavaa jakaa kokemuksia muiden samassa tilenteessa olevien kanssa.
vaikka mies yritti ymmärtää, eihän voinut tietää miten vaikeaa minulla tosiasiassa oli.yritin näyttää hänelle urheaa ulospäin.
terapiasta oli suuri apu. synnytin täysin terveen pojan.
synnytystä varten kävin pelkopolilla kerran.auttoi todella paljon.
poikani on nyt 9kk ikäinen. imetin 3kk asti.
sepramin käytön olen nyt lähikuukausina lopettanut.
vierotusoireina oli huimausta.pikkuhiljaa lopetin lääkkeen,lopulta otin vain pienen murun ja sitten se jäi melkein huomaamatta kokonaan.
nyt elän täysin lääkkeettömänä ja menee hyvin.
tiedän että se voi uusia enkä epäröi alkaa käyttämään taas lääkkeitä jos niin käy.
eli paniikkihäiriöstä voi parantua, aikaa se vie ja matka tuntuu pitkältä.
ei kannata jäädä yksin, apua saa kun pyytää ja raskaana ollessa voi käyttää turvallisesti tiettyjä lääkkeitä.kunhan puhuu aina ensin lääkärin kanssa.
voimia kaikille asian kanssa painiville.tiedän että elämä ja pikkuasiat voivat tuntua helvet##:ltä, mutta paistaa se päivä risukasaankin.
tsemppiä
Siis tarkoitan onnitteluilla tietysti paranemistasi. Tiedän kuinka vaikeaa on psyykkisen sairauden kanssa eläminen, ja minusta on ihanaa lukea onnellisista paranemisista. Noin minäkin ajattelen kuten sinä, että vaikeuksien kautta voittoon. "...jos nuo tummat kohdat ottaisin mä pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois." Jotenkin noin se eräs runo meni, jossa muistaakseni verrattiin ihmisen elämää kirjavaan räsymattoon.
N
Nimetön-73
Vieras
Tuttua ... minullakin jonkin sortin ahdistuneisuushäiriö ja pelkotiloja, söin esikoisen syntymän jälkeen zoloftia yli 2v, lopetettiin hiljalleen nyt heinä-elokuussa, harmi vaan että ahdistus sun muut palasi 2 viikon päästä takaisin...
Syön nyt 4 päivää samaa lääkettä ja olo jo helpottunut kummasti, päiväannos 100mg.
Kovasti olin pettynyt kun en pärjännyt ilman, mutta parempi kuitenkin näin, jo perheenikin takia.
Voimia kaikille, kiva oli huomata ettei olekaan ainut! Kyllä se tästä!
Syön nyt 4 päivää samaa lääkettä ja olo jo helpottunut kummasti, päiväannos 100mg.
Kovasti olin pettynyt kun en pärjännyt ilman, mutta parempi kuitenkin näin, jo perheenikin takia.
Voimia kaikille, kiva oli huomata ettei olekaan ainut! Kyllä se tästä!
V
vierotusoireita
Vieras
Söin itse remeronia 2,5 vuotta ja lopetin elokuun alussa. Pari ensimmäistä viikkoa meni 'kankkusessa' ja ahdistus oli valtavaa. Unettomuus vaivasi ja vaivaa edelleen.
Yritin lopettaa lääkkeet jo vuosi sitten, mutten 'pystynyt'. Silloin kukaan ei kertonut selkokielellä, että jo puolen vuoden jälkeen psyykelääkkeiden lopettaminen aiheuttaa VIEROTUSOIREITA : kaikki ahdistus palaa takaisin ja olo voi olla todella hankala. Olen sinnitellyt nyt 1,5 kk ja menossa kohti valoisampaa aikaa. Tsemppiä kaikille lopettaville ja uskoa parempaan huomiseen ! :hug:
Yritin lopettaa lääkkeet jo vuosi sitten, mutten 'pystynyt'. Silloin kukaan ei kertonut selkokielellä, että jo puolen vuoden jälkeen psyykelääkkeiden lopettaminen aiheuttaa VIEROTUSOIREITA : kaikki ahdistus palaa takaisin ja olo voi olla todella hankala. Olen sinnitellyt nyt 1,5 kk ja menossa kohti valoisampaa aikaa. Tsemppiä kaikille lopettaville ja uskoa parempaan huomiseen ! :hug:
H
harmaana
Vieras
Mistä tietää että sairastaa?Oireet?
Itsellä,jos joudun lähtemään yksin tai lasten kanssa jonnekkin..esim kaupungille,isompaan kauppaan,rupeaa "koitos" jännittämään jo matkalla..sitä enemmän mitä enemmän kaikkea sitä ajattelen.
Esimerkki; Olin kiertelemässä kirpparilla ja sitten rupesin ajattelemaan asiaa,siis sitä,että kohta rupeaa kummiskin pyöryttämään.
Niinpä rupeskin sitten pulssi kiihtymään,kiihtymistään ja vaikka yritin olla ajattelematta asiaa,niin ei auta vaan loppujen lopuksi rupesi sitten jo pyöryttämäänkin ja oli pakko mennä istumaan sovituskoppiin.
Tätä se on,melkeinpä joka reissulla missä olen yksin tai lasten kanssa liikuskelemassa ..pelkään pyörtymistä ja näimpä alkaa huimata(näin ei tapahdu jos mieheni,äitini on mukana)
Huimata voi myös ruveta istuessani yksin vaikka neuvolan aulassa odotellessa..oikeastaan siis,kun rupean ajattelemaan asiaa..
Kaikki alkoi,kun odotin kuopusta.
Jätin sormeni painavan laatikon alle,kaupassa kärristä nostaessani laatikkoa ja pyörryin kivusta?vaikkei se kipeää tehnytkään kovin..
Sen jälkeen pyörryin kirpparilta tullessa esikoisen kanssa kaupan käytävälle(ihan yhtäkkiä ilman syytä)..ja siitä jäi "kammo" ja pelkäsinkin näin lähteä minnekkään yksin ja tästä kärsin edelleen :ashamed:
"luokitellaanko"tapaukseni paniikkikohtaukseksi?
Tämä "vaiva"todella rajoittaa/haittaa elämääni
Itsellä,jos joudun lähtemään yksin tai lasten kanssa jonnekkin..esim kaupungille,isompaan kauppaan,rupeaa "koitos" jännittämään jo matkalla..sitä enemmän mitä enemmän kaikkea sitä ajattelen.
Esimerkki; Olin kiertelemässä kirpparilla ja sitten rupesin ajattelemaan asiaa,siis sitä,että kohta rupeaa kummiskin pyöryttämään.
Niinpä rupeskin sitten pulssi kiihtymään,kiihtymistään ja vaikka yritin olla ajattelematta asiaa,niin ei auta vaan loppujen lopuksi rupesi sitten jo pyöryttämäänkin ja oli pakko mennä istumaan sovituskoppiin.
Tätä se on,melkeinpä joka reissulla missä olen yksin tai lasten kanssa liikuskelemassa
..pelkään pyörtymistä ja näimpä alkaa huimata(näin ei tapahdu jos mieheni,äitini on mukana)Huimata voi myös ruveta istuessani yksin vaikka neuvolan aulassa odotellessa..oikeastaan siis,kun rupean ajattelemaan asiaa..
Kaikki alkoi,kun odotin kuopusta.
Jätin sormeni painavan laatikon alle,kaupassa kärristä nostaessani laatikkoa ja pyörryin kivusta?vaikkei se kipeää tehnytkään kovin..
Sen jälkeen pyörryin kirpparilta tullessa esikoisen kanssa kaupan käytävälle(ihan yhtäkkiä ilman syytä)..ja siitä jäi "kammo" ja pelkäsinkin näin lähteä minnekkään yksin ja tästä kärsin edelleen :ashamed:
"luokitellaanko"tapaukseni paniikkikohtaukseksi?
Tämä "vaiva"todella rajoittaa/haittaa elämääni
P
panic
Vieras
Mullakin on tainnut olla paniikkihäiriö joskus opiskeluaikoina. Muistan kuinka koulussa mua alkoi usein käytävällä tai luokassa ahdistamaan tosi paljon. Ensin mulle tuli hurjan kuuma, sitten rupesi hikoiluttamaan (kasvot oli ihan hikikarpaloilla) ja sen jälkeen tuli olo, että mun on pakko päästä ulos luokasta/käytävältä. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin samanlaiset oireet alkoi esim. kaupassa varsinkin, jos siellä oli paljon porukkaa. Sitä vain halusi mahdollisimman pian ulos. Voisin kuvitella, että samanlainen tunne tulee esim. silloin kun yrittää päästä palavasta talosta pihalle.
Puhuin em. oireista tuolloin meidän kouluterveydenhoitajalle, joka vain tokaisi, että tuskinpa sulla on vielä vaihdevuodet ja jätti asian sikseen. Siis erittäin pätevä ammatissaan sanon minä. E-pillereitäkään ei suostunut vaihtamaan kolmannen kerran mulle, vaikka mainitsin, että käyttämäni merkki ei todellakaan sovi minulle.
Niin ja olihan/onhan mulla joskus tosi epätodelinen olo jossain julkisilla paikoilla tai isommassa porukassa. Monesti tuntuu, etten pysty keskittymään siihen mitä esim. joku tuttava minulle puhuu.
En tiedä, onko tämä minun paniikkihäiriöni jotenkin sidoksissa toistuvaan masennukseeni, joka taas johtuu hyvinkin mahdollisesti lapsuuteni rankoista kokemuksista (alkoholismi, perheväkivalta, eriarvoistaminen uusperheessä, äidin itsemurha jne...). Onneksi sain parin viikon päähän ajan psykiatrian sairaanhoitajan juttusille (vai mikä lie nyt onkaan). Siellä hän arvioi, tarvitsenko mielenterveystoimiston palveluja jatkossa.
Aurinkoa ja lämpöä kaikkien elämään! Koitetaan jaksaa.
Puhuin em. oireista tuolloin meidän kouluterveydenhoitajalle, joka vain tokaisi, että tuskinpa sulla on vielä vaihdevuodet ja jätti asian sikseen. Siis erittäin pätevä ammatissaan sanon minä. E-pillereitäkään ei suostunut vaihtamaan kolmannen kerran mulle, vaikka mainitsin, että käyttämäni merkki ei todellakaan sovi minulle.
Niin ja olihan/onhan mulla joskus tosi epätodelinen olo jossain julkisilla paikoilla tai isommassa porukassa. Monesti tuntuu, etten pysty keskittymään siihen mitä esim. joku tuttava minulle puhuu.
En tiedä, onko tämä minun paniikkihäiriöni jotenkin sidoksissa toistuvaan masennukseeni, joka taas johtuu hyvinkin mahdollisesti lapsuuteni rankoista kokemuksista (alkoholismi, perheväkivalta, eriarvoistaminen uusperheessä, äidin itsemurha jne...). Onneksi sain parin viikon päähän ajan psykiatrian sairaanhoitajan juttusille (vai mikä lie nyt onkaan). Siellä hän arvioi, tarvitsenko mielenterveystoimiston palveluja jatkossa.
Aurinkoa ja lämpöä kaikkien elämään! Koitetaan jaksaa.
