Hei, täälläkin uusi nimimerkki ilmoittautumassa ketjuun.
Esikoisella on nyt ikää 1v 5kk, ja eilen illalla käytiin kakkosesta The Keskustelu. Käsittämätöntä kyllä, mies oli kuin olikin puolesta, ja sovimme hoitoihin palaamisesta mahdollisimman pian. Soitin jo ajan ensi tiistaiksi suunnittelukäynnille.
Mulla ikää 38, miehellä enemmän. Miehen spermassa ei ole siittiöitä, eli lahjasoluilla mennään. Meidän klinikalla niiitä saa yksi pariskunta käyttöönsä kolme olkea, mutta meillä ne kaikki menivät tämän yhden lapsen alkuun saamiseen. Kun vieraan ihmisen siittiöistä oli kyse, en halunnut edes ajatella inssiä vaan aloitettiin suoraan ivf:stä - onneksi, koska siinä heti paljastui, että myös mun munasoluissa on jotain vikaa. Hedelmöittyivät, mutta jakaantuivat hassusti. Tehtiin kolme peräkkäistä ivf:ää kaikkine injektioineen ja jokaisesta päästiin nippa nappa tuoresiirtoon, joista vihoviimeinen johti raskauteen. Mitään ei ole saatu pakkaseen päinkään kertaakaan.
Nyt siis edessä kaikki se rumba alusta, mutta mua eivät piikit pelota. Puolivälissä raskautta saatiin sattumalta klinikalta toiset kolme olkea samalta luovuttajalta, joten onnistuessaan olisi täyssisarus kyseessä. Voi hyvinkin kuitenkin olla, että menee toinenkin kymppitonni (yksityisellä ollaan ikämme takia, ei joudeta odottelemaan) ilman tulosta.
Toivokaa kuitenkin parasta. Melkein yhtä suuri katastrofi olis se, että tulis kaksoset - heti ekan kerran jälkeen mulle on tehty kahden alkion siirtoja, kun ovat laadultaan olleet niin kehnoja, ja itse asiassa ehdin viimeisen, onnistuneen hoidon päätteeksi hetken kaksosia odottaakin, kunnes toinen alkio sammui alkuunsa. Hyperi tuli viimeisellä kerralla myös.
Nyt olen soittamassa myös akupunktiohoitajalle. Tuttu oli siellä käynyt, ja seuraavassa punktiossa siltä saatiin melkein kymmenen solua aiemman muutaman sijasta, ja ekaa kertaa olivat olleet hyvää laatua, ja kahdeksan meni pakkaseen aiemman nollan sijasta. Meillä on yhteinen lääkäri Helsingissä, ja lääkäri oli myös kertonut monen saaneen avun akupunktiosta, jostain kumman syystä.
Voi kun sitä vaan jaksais pitää jalat maassa. Kun suurin kynnys oli tuo miehen kanssa puhuminen, ja nyt on ihan liian voittajaolo, vaikka voi olla, että mun AMH:t on jo laskeneet liiaksi (viimeksi oli kymmenyksellä "alentuneen hedelmällisyyden" puolella).