Palstan mukaan mies ei voi parantua alkoholismista

Multa mennee vissin diagnoosit uusiksi. :xmas:

 

Mitä tarkoitat parantumisella?

Totuus taitaa olla, että alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Näin ollen alkoholisti ei koskaan parane.

Mutta jos se pääsee siitä pakonomaisesta juomisen tunteesta eroon, niin kyllä se mun mielestä on parantunut.

Onko diabeetikko parantunut sillä hetkellä, kun saa lopettaa lääkityksen elämäntaparempontin tuloksena? Alkoholismissa on kyse samasta, oireet poistuu kun hoitaa sairautta oikein, mutta palaa välittömästi kun lakkaa hoitamasta.

 

Mitä tarkoitat parantumisella?

Totuus taitaa olla, että alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Näin ollen alkoholisti ei koskaan parane.

Mutta jos se pääsee siitä pakonomaisesta juomisen tunteesta eroon, niin kyllä se mun mielestä on parantunut.

silloin kun on päässyt tuosta tunteesta eroon ja pysyttelee erossa alkoholista niin raittiilla alkoholistilla on asiat hyvin (ainakin juomisen suhteen). parantumisiin en silti halua uskoa.

 

Minun näkemykseni mukaan alkoholisti voi raitistua, muttei parantua sillä ongelmallisuus alkon käytönssä säilyy vaikka ihminen ei enää joisikaan. Raitistuneen alkoholistin ei kuitenkaan tarvi elää loppuelämäänsä hampaat irvessä jatkuvasti retkahdusta peläten. Kun hän on saanut suhteensa alkoholiin kuntoon hän voi ilman ongelmia vaikka käydä alkosta ostamassa juomia muille, säilyttää alkoholia kotonaan, viettää rennosti aikaa alkoholia nauttivien kavereiden seurassa, ymmärtää hyvin muiden kohtuukäyttöä jne. Pitkälti elää niinkuin muutkin absolutistit, ymmärtäen kuitenkin että hänelle se yksikin paukku on liikkaa ja tuhat seuraavaa liian vähän.

Minun ystävän isä löysi liikunnasta keinon päästä irti, oli 10vuotta alkoholisti ja nyt 15 vuotta raitis, ja kyllä hän juo oluen silloin tällöin. hänellä oli henkisiä paineita paljon joita oppi kanavoimaan ja purkamaan liikunnan avulla. Eli täysin absolutisti hän ei ole. Mutta onhan raitistuneita joiden ei kärsi edes yhtä ottaa.

 

Alkkisnaiset on pahempia ja parantumattomampia kuin miehet

Peesi

Mä luulen sen johtuvan paljolti siitä, että naisalkoholisti leimaantuu todella pahoin, ja tulee syrjäytetyksi moninkertaiseen marginaaliin. On juopporemmeissäkin alinta kastia. Sieltä on vaikea kenenkään nousta.

Alkoholisti naisilla sairaus on paljon pidemmällä esim. siinä vaiheessa, kun hakeutuvat hoitoon, koska perhe suojelee ja salaa naista pidemmälle. Naisen alkoholismia ei haluta tunnustaa senkäänvertaa kuin miehen. Tästä seuraa kuva, että naiset on paljon pahempia ja kovempia, koska tosiaan heidän kykynsä nähdä juomisensa seurauksia on vielä heikompi kuin miesten, joita perhe yleensä auttaa näkemään seuraukset, naisilla taas perhe salaa.

 

Mitä tarkoitat parantumisella?

Totuus taitaa olla, että alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Näin ollen alkoholisti ei koskaan parane.

Mutta jos se pääsee siitä pakonomaisesta juomisen tunteesta eroon, niin kyllä se mun mielestä on parantunut.

tai sitten se on sitä että alkaa toipua ja oireet helpottaa. yhteys on kuitenkin luotu, kännin tuoma mielihyvän tunne on aina jossain takaraivossa. se voi napsahtaa taas pintaan esim. jonkun kriisin sattuessa, tai sitten ei. mutta kun kerran on ns. sillä tiellä, se jää "muistiin".
tai no mitä minä mistään mitään tiedän

Okei, en mä sitä takas ota kun ei ikinä tiedä milloin se repsahtaa
Toi onkin erittäin hyvä ohje, että päivittäin pitää ajatella mitäs jos...

siis tässä on joku henkkoht tapaus taustalla? tottakai toipuva alkkis kaipaa kaiken tuen minkä ikinä saa jotta toipuminen ja oireeton elämä onnistuu, sehän on selevä. se nyt vaan on ikävä tosiasia että vaikka pää on piilossa niin perse näkyy ja sitä voi joku potkaista - eli tosiasiat kannattaa tunnustaa mieluummin kuin ajatella alkoholismin olevan naps-poikki-parantuva sairaus.

 

Missä menee alkoholismin raja, mikä määrä? ( toki myös monet muut syyt vaikuttaa asiaan )

Minusta alkoholisti on ihminen joka ei voi lopettaa juomista eikä pysty kontrolloimaan koska juo ja kuinka paljon. Määrillä ei minusta suurta roolia tuossa asiassa ole.

No sittenhän eriasteisia alkkiksia suomessa on ja paljon, monet eivät vaan tiedosta sitä.

Totta, suurin osa ei tiedosta ennen kuin on myöhäistä.
Ongelma on se, että jos ei havahdu sairauden varhaisessa vaiheessa tulee kuvaan mukaan vahva kieltäminen (myös läheisile) eikä sitten enää havahdutakkaan ennen kuin haudassa (kannattaa tutustua ns. jellinekin käyrään) Juovien alkoholistien keski-ikä on 48 vuotta ja alkoholiperäiset syyt on työikäisten yleisin kuolinsyy, ainakin ollut monta vuotta.

 

Kuten moni jo sanonutkin niin alkoholisti on aina alkoholisti riippumatta siitä juoko vai ei.

Mä oon samaa mieltä. En usko että kukaan pystyy paraneen niin täysin, ettei enää koskaan ikinä tulis lähelle niitä tilanteita kun meinaa lähteä mopo käsistä, tai lähteekin.

Mulla on suvussakin yks iäkäs miespuolinen henkilö, joka niinsanotusti parantui, eikä ole juonut enää tippaakaan moneen vuoteen, mutta siihen voi olla syynä sekin ettei tää henkilö pääse itsenäisesti "kylille" jolloin vois sortua astumaan viinakauppaan.

Aika harvassa kuitenkin on nuokin tapaukset. Riippuvuussuhteet on tosi hankalia, siihen liittyy niin paljon usein ihan tiedostamattomia psyykkisiä ongelmia ja pattitilanteita, joita ei pysty koskaan ratkomaan ja selvittään.

 

Minun näkemykseni mukaan alkoholisti voi raitistua, muttei parantua sillä ongelmallisuus alkon käytönssä säilyy vaikka ihminen ei enää joisikaan. Raitistuneen alkoholistin ei kuitenkaan tarvi elää loppuelämäänsä hampaat irvessä jatkuvasti retkahdusta peläten. Kun hän on saanut suhteensa alkoholiin kuntoon hän voi ilman ongelmia vaikka käydä alkosta ostamassa juomia muille, säilyttää alkoholia kotonaan, viettää rennosti aikaa alkoholia nauttivien kavereiden seurassa, ymmärtää hyvin muiden kohtuukäyttöä jne. Pitkälti elää niinkuin muutkin absolutistit, ymmärtäen kuitenkin että hänelle se yksikin paukku on liikkaa ja tuhat seuraavaa liian vähän.

Minun ystävän isä löysi liikunnasta keinon päästä irti, oli 10vuotta alkoholisti ja nyt 15 vuotta raitis, ja kyllä hän juo oluen silloin tällöin. hänellä oli henkisiä paineita paljon joita oppi kanavoimaan ja purkamaan liikunnan avulla. Eli täysin absolutisti hän ei ole. Mutta onhan raitistuneita joiden ei kärsi edes yhtä ottaa.

tuohan se kaiken kuntoutumisen avain onkin että keksitään korvaavaa tekemistä siihen missä ennen tartuttiin pulloon. jotku pamahtaa uskoon, toiset alkaa liikkua enemmän ja säännöllisesti jne. Jotku rakastuu, perustaa perheen.
sehän se on se juttu, löytää muuta tekemistä, ajateltavaa, tarkoitus.

 

Oma äitini on ollut raittiina reilut 10 vuotta, mutta on koko loppuelämänsä alkoholisti. Hän voi kyllä juoda kotikaljaa ja syödä alkoholilla kostutettua kakkuakin sekä on voinut maistaa jotain uusia alkoholijuomiakin tipan eikä silti ole ratkennut ryyppäämään. Tarkkana hänen pitää kuitenkin olla, koska hän ei voi tietää taustansa vuoksi mikä määrä on liikaa ja saa hänet taas haluamaan lisää alkoholia. Hänen oma äitinsä oli ns. tuurijuoppo ja jostainhan se ryyppyputki aina alkoi. Itse on sukutaustani vuoksi täysin absolutisti, en näe tarpeelliseksi kokeilla kepillä jäätä.

 

Minun näkemykseni mukaan alkoholisti voi raitistua, muttei parantua sillä ongelmallisuus alkon käytönssä säilyy vaikka ihminen ei enää joisikaan. Raitistuneen alkoholistin ei kuitenkaan tarvi elää loppuelämäänsä hampaat irvessä jatkuvasti retkahdusta peläten. Kun hän on saanut suhteensa alkoholiin kuntoon hän voi ilman ongelmia vaikka käydä alkosta ostamassa juomia muille, säilyttää alkoholia kotonaan, viettää rennosti aikaa alkoholia nauttivien kavereiden seurassa, ymmärtää hyvin muiden kohtuukäyttöä jne. Pitkälti elää niinkuin muutkin absolutistit, ymmärtäen kuitenkin että hänelle se yksikin paukku on liikkaa ja tuhat seuraavaa liian vähän.

Minun ystävän isä löysi liikunnasta keinon päästä irti, oli 10vuotta alkoholisti ja nyt 15 vuotta raitis, ja kyllä hän juo oluen silloin tällöin. hänellä oli henkisiä paineita paljon joita oppi kanavoimaan ja purkamaan liikunnan avulla. Eli täysin absolutisti hän ei ole. Mutta onhan raitistuneita joiden ei kärsi edes yhtä ottaa.

Hän on lääketieteellisesti katsottuna ollut siis suurkuluttaja, ei alkoholisti, koska alkoholistilla on aivoissa kemiallisia muutoksia, joiden vuoksi yhdenkään ottaminen ei ole mahdollista.

 

Ettekö te hyvät ihmiset osaa lukea otsikkoa, kyllä ihminen voi parantua alkoholismista :attn:

Mitä sinusta on "parantunut alkoholisti"?
Toipua voi, eklää normaalia elämää ilman päihteitä, mutta parantua ei. Alkoholisti ei voi "opetella" kohtuukäyttöä, koska kyse on aivoissa tapahtuvasta reaktiosta. Alkoholistin aivoissa on tetrahydroisoquinoliini nimistä ainetta, joka aktivoituu kun hän saa vähänkin päihdettä ja tuo THIQ varastoituu, eikä poistu koskaan, eli on aina sielä valmiina aktivoitumaan heti kun ärsyke tulee.

Juu juu, mutta eikös alkoholismi ole sairaus ja siitä voi parantua kuten muistakin taudeista jne

mä en näe että jokainen alkoholisti tai "alkoholisti" olisi sairas. joillakin se on enemmän elämäntapa.

Totta tuokin.

Ihminen ei ole alkoholisti, ennenkuin aivojen välittäjä aineissa on jo tapahtunut muutoksia. Suurkuluttajia pidetään usein alkoholisteina, mutta jos tätä ei vielä ole päässyt tapahtumaan, runsaankaan alkoholinkäytön seurauksena, ihminen ei vielä ole alkoholisti.

Hankala tietää onko kyse oikeasta alkoholistista, mutta tätä voi verrata vaikka tupakanpolttoon, joillekin tulee herkemmin ja nopeammin keuhkoahtaumatauti tai keuhkosyöpä, jotkut polttaa koko elämänsä, eikä tule kumpaakaan, vaan ehtii kuolla johonkin muuhun sairauteen.

 

Minun näkemykseni mukaan alkoholisti voi raitistua, muttei parantua sillä ongelmallisuus alkon käytönssä säilyy vaikka ihminen ei enää joisikaan. Raitistuneen alkoholistin ei kuitenkaan tarvi elää loppuelämäänsä hampaat irvessä jatkuvasti retkahdusta peläten. Kun hän on saanut suhteensa alkoholiin kuntoon hän voi ilman ongelmia vaikka käydä alkosta ostamassa juomia muille, säilyttää alkoholia kotonaan, viettää rennosti aikaa alkoholia nauttivien kavereiden seurassa, ymmärtää hyvin muiden kohtuukäyttöä jne. Pitkälti elää niinkuin muutkin absolutistit, ymmärtäen kuitenkin että hänelle se yksikin paukku on liikkaa ja tuhat seuraavaa liian vähän.

Minun ystävän isä löysi liikunnasta keinon päästä irti, oli 10vuotta alkoholisti ja nyt 15 vuotta raitis, ja kyllä hän juo oluen silloin tällöin. hänellä oli henkisiä paineita paljon joita oppi kanavoimaan ja purkamaan liikunnan avulla. Eli täysin absolutisti hän ei ole. Mutta onhan raitistuneita joiden ei kärsi edes yhtä ottaa.

tuohan se kaiken kuntoutumisen avain onkin että keksitään korvaavaa tekemistä siihen missä ennen tartuttiin pulloon. jotku pamahtaa uskoon, toiset alkaa liikkua enemmän ja säännöllisesti jne. Jotku rakastuu, perustaa perheen.
sehän se on se juttu, löytää muuta tekemistä, ajateltavaa, tarkoitus.

sitten toisaalta on niitä, jotka käyttää sen korvaavan tekemisen selvitäkseen vaan seuraavaan viikonloppuun, jolloin vaikka kotilomilla, ja voi taas ryypätä. Verorahat hiphei!

 

Oikean alkoholistin, eli aivoissa tapahtuneet muutokset huomaa kyllä aika äkisti kun vaan tarkkailee: hienomotoriset taidot vähenee, sormet kangistuu tai tärisee, kävely muuttuu erilaiseksi, yölliset painajaiset (selvinäkin kausina), puheentuottaminen muuttuu hankalammaksi, ei siis tarvi olla mitään mongerrusta vaan sellasta että joutuu esim. miettimään mitä seuraavaksi sanoo jne.

 

Ettekö te hyvät ihmiset osaa lukea otsikkoa, kyllä ihminen voi parantua alkoholismista :attn:

Mitä sinusta on "parantunut alkoholisti"?
Toipua voi, eklää normaalia elämää ilman päihteitä, mutta parantua ei. Alkoholisti ei voi "opetella" kohtuukäyttöä, koska kyse on aivoissa tapahtuvasta reaktiosta. Alkoholistin aivoissa on tetrahydroisoquinoliini nimistä ainetta, joka aktivoituu kun hän saa vähänkin päihdettä ja tuo THIQ varastoituu, eikä poistu koskaan, eli on aina sielä valmiina aktivoitumaan heti kun ärsyke tulee.

Juu juu, mutta eikös alkoholismi ole sairaus ja siitä voi parantua kuten muistakin taudeista jne

Ei kaikista taudeista parannu, osa on kroonisia kuten reuma, ms-tauti, Menierin tauti..... Lääkkeet pitävät taudin toisinaan kurissa, toisinaan ei. Koita nyt jo uskoa että alkoholismi on krooninen sairaus josta ei parannu.

Laitatko linkkiä, yritin etsiä että ois krooninen mutta kaikilla sivuilla puhuttiin että alkoholisti voi parantua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/myytit.htm

 

Minun näkemykseni mukaan alkoholisti voi raitistua, muttei parantua sillä ongelmallisuus alkon käytönssä säilyy vaikka ihminen ei enää joisikaan. Raitistuneen alkoholistin ei kuitenkaan tarvi elää loppuelämäänsä hampaat irvessä jatkuvasti retkahdusta peläten. Kun hän on saanut suhteensa alkoholiin kuntoon hän voi ilman ongelmia vaikka käydä alkosta ostamassa juomia muille, säilyttää alkoholia kotonaan, viettää rennosti aikaa alkoholia nauttivien kavereiden seurassa, ymmärtää hyvin muiden kohtuukäyttöä jne. Pitkälti elää niinkuin muutkin absolutistit, ymmärtäen kuitenkin että hänelle se yksikin paukku on liikkaa ja tuhat seuraavaa liian vähän.

Puhut asiaa!

 

...aina alkoholisti.

Alkkis voi toki raitistua, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, etteikö henkilöllä olisi ongelma alkoholin kanssa.

 

Ettekö te hyvät ihmiset osaa lukea otsikkoa, kyllä ihminen voi parantua alkoholismista :attn:

Mitä sinusta on "parantunut alkoholisti"?
Toipua voi, eklää normaalia elämää ilman päihteitä, mutta parantua ei. Alkoholisti ei voi "opetella" kohtuukäyttöä, koska kyse on aivoissa tapahtuvasta reaktiosta. Alkoholistin aivoissa on tetrahydroisoquinoliini nimistä ainetta, joka aktivoituu kun hän saa vähänkin päihdettä ja tuo THIQ varastoituu, eikä poistu koskaan, eli on aina sielä valmiina aktivoitumaan heti kun ärsyke tulee.

Juu juu, mutta eikös alkoholismi ole sairaus ja siitä voi parantua kuten muistakin taudeista jne

Ei kaikista taudeista parannu, osa on kroonisia kuten reuma, ms-tauti, Menierin tauti..... Lääkkeet pitävät taudin toisinaan kurissa, toisinaan ei. Koita nyt jo uskoa että alkoholismi on krooninen sairaus josta ei parannu.

Laitatko linkkiä, yritin etsiä että ois krooninen mutta kaikilla sivuilla puhuttiin että alkoholisti voi parantua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/myytit.htm

Kiitos, tuossa viimeisessä oli se vastaus mitä hain. Eli parantuminen on väärä sana, toipuminen pikemminkin oikea tai raitistuminen

Ja pitää ystävälle mainita asiasta, että oisko tullu väärä diagnoosi papereihin kun isän sairas papereissä lukee"entinen alkoholisti"

 

no mun isä, joka siis joi 55 vuotta kuin pesusieni eli tietää mistä puhuu, sanoo että kyllä alkoholismista voi parantua, mutta kukaan toinen ei voi parantaa, halu lopettamiseen pitää lähteä itsestä " Pitää olla tarpeeksi pohjalla ennenkuin tajuaa missä mennään, jotkut vaan eivät sitä tajua koskaan, vasta arkun pohjalla menee korkki kiinni"

 

Ei parantua voikkaan, ei alkoholistit jotka ei tällä hetkellä juo sano olevansa täysin parantuneita. Se on loppuelämän prosessi, joka otetaan päivä kerrallaan.

 

Mun isä ei koskaan parantunut alkoholismista. Raittiita kausia oli, joskus ne kesti muutaman kuukauden joskus jopa muutaman vuoden, mut viinaan se lopulta kouli vasta 45-vuoden iässä. Ei auttanut kapselit, ei vieroitushoidot, ei edes tieto siitä et maksa toimi jo vajaalla.

 

Mun isä ei koskaan parantunut alkoholismista. Raittiita kausia oli, joskus ne kesti muutaman kuukauden joskus jopa muutaman vuoden, mut viinaan se lopulta kouli vasta 45-vuoden iässä. Ei auttanut kapselit, ei vieroitushoidot, ei edes tieto siitä et maksa toimi jo vajaalla.

Niinpä. Melkeen sama tarina täällä, paitsi että mun isä kuoli vuosi sitten, ollessaan 50v.

 

no mun isä, joka siis joi 55 vuotta kuin pesusieni eli tietää mistä puhuu, sanoo että kyllä alkoholismista voi parantua, mutta kukaan toinen ei voi parantaa, halu lopettamiseen pitää lähteä itsestä " Pitää olla tarpeeksi pohjalla ennenkuin tajuaa missä mennään, jotkut vaan eivät sitä tajua koskaan, vasta arkun pohjalla menee korkki kiinni"

Voiko sinun isäsi ottaa vähän joskus? Vai onko absolutisti? Niin kauan kuin ymmärtää pysyä kokonaan erossa alkoholista, niin onnistuu kyllä.

Alkoholismin ja diabeteksen ero on kärjistettynä siinä, että alkoholisti ei voi ottaa ollenkaan alkoholia, jos haluaa piää sairauden isoissa. Diabeetikko, jolla on hieman insuliinituotantoa jäljellä voi hyvin sairauttaan hoitavana elää ilman lääkitystä. Vi jopa joskus, hyvin harvoin sortua pieneen kakun palaan, ilman pahempia seurauksia. Alkoholisti ei pysty samaan, alkoholin kohtuu käyttöön.

 

Sä idiootti luulet että sun miwa on ollut 7kk selvinpäin, vIKK näät sitä vaan viikonloppusin.
Ootko tyhmä vai tyhmä?

 

Alkoholisti on aina alkoholisti, mutta toki voi olla juomatta, hyvässä lykyssä koko loppuelämänsä.

Näinpä. Se herkkyys pysyy aina.