Alkuperäinen kirjoittaja IlmanNikkiä:
Curling-vanhemmuudella ja lyömättömällä linjalla on hieman eroa..
Mikä lie syyllisyys nyt jollain painaa
Ei paina syyllisyys, en lapsiani koskaan ole lyönytkään, vaan joskus annan pienen nippurin, jos ei jäähy tai joku muu juttu toimi. Kävi vaan selville, että nämä jotka tässä eniten mölyää, ettei koskaan tarvitse lasta kurittaa, on pienten lasten vanhempia, jotka koko ajan pyrkivät ennakoimaan tilanteita, jotta konflikteja ei syntyisi.
Näyttää aika tavalla siltä, että ainakin näin pienessä otannassa nämä on nimen omaan curling-vanhempia. Jokainen toki tavallaan. Itselleni tuo on kuitenkin viimeinen asia, johon haluan sortua, mieluummin se pieniluunappi, kun sitä ei todella tarvikaan kuin pari kertaa vuodessa antaa, kun lapsi testailee rajojaan. Ja on niin sitkeä, ettei muut konstit auta riittävästi.
Kai sitä saa kriittisesti analysoida sitäkin kasvatustapaa, kun luunapeistakin nousee niin suuri haloo. Minulla on ollut tuttavapiirissä useampikin tällainen ystävvä, jonka vanhemmat tekee kaikkensa, ettei toisella vaan tule pahamieli. Itse olen saanut lapsena tuntea syyllisyyttä, jos en vaihdakaan omia karkkejani tai lelujani pikku Jannikan kanssa, Vaikka niitä on minulla kaksi tai kun omilla vanhemmilla on taatusti varaa ostaa uusi ja nyt Jannikalla on pahamieli, kun minun lelu on kivempi.
Tällaisia vapaankasvatuksen uhria oli tuttava piirissä useampikin, mutta luonnollisesti en jäänyt sellaisten lasten sydänystäväksi. Meidän luokalla oli muutama koulukiusaajakin ja pari niistä, tiedän niin hyvin, että oli näitä vapaankasvatuksen helmiä myöskin. Ei ole ollut tarvetta opetella käyttäytymään toisten lasten kanssa.
Sosiaaliset taidot puuttuu ja vaikka ei fyysistä väkivaltaa kiusatessa käyttäneetkään, niin henkinen oli sitäkin julmempaa. Kiusaaminen kohdistui usein myös opettjaan, jonka pitäisi vielä peruskoulussa toimia auktoriteettina, mutta eihän koskaan ole tarvinnut vanhempiakaan kuunnella. Luonnollisesti kukaan näistäkään ei sitten jäänyt sydänystäväkseni.
Minun tuttava piirissäni ei vaan valitettavasti ole ketään vapaankasvatuksen helmeä, jonka kanssa oikeasti voisi seurustella ihan normaalisti. Voihan olla, että on sattunut valikoitumaan vaan niitä akania. Tuntuu myös kummalliselle, että osa tuntuu olevan niin ehdottomia, ettei hyväksy edes sitä nippuria tai pientä tukkäpöllyä, ja antaa sellaisen kuvan, että vanhempi on jotenkin epäonnistunut, mikäli jotain tällaista herätettä käyttää.
Maailma vaan ei ole niin mustavalkoinen paikka. Mulle periaatteessa on ihan sama, miten kukakin omat lapsensa kasvattaa. Arveluttaa vaan tuo liian vapaakasvatus ja curling-vanhemmuus. Nämä tällaiset keskustelut herättää kaikenlaisia ajatuksia, ennenkaikkea siitä, millainen vanhempi haluan olla. Syyllisyyttä ei ole kyllä lainkaan enää jostain nippurista, joskaan siitä ei ole koskaan sen kummemmin ollutkaan. Aina toki tilanteiden jälkeen mietin, toiminko oikein, kuten yleensäkin konflikteissa, vaikka se jäisi sanalliselle tasolle.
Tässä nyt jotenkin keskityttiin liikaa tuohon maitopurkin hakemiseen kaupasta. Se sopi vain niin hyvin esimerkiksi. Lasta koko ajan luetaan , jottei tämä vain pahoita mieltään. Tottakai meilläin luetaan tilanteita ja ihmisiä, mutta se ei mene arjen pyörityksen edelle. Vaikka ollaan väsyneitä tai nälkäisiä, se ei oikeuta käyttäytymän miten sattuu, silloin tehdään ruoka tai mennään nukkumaan.
Luunappi on vaan luunappi, selkäsauna on ihan eri asia.Miksi siitä on nyt thty niin tiukka linjan veto? joko tai, mustavalkoinen maailma. Tätä en millään oysty käsittämään. En missään nimessä kannata väkivaltaa vaikka luunapit tai tukkapöllyn hyväksynkin, ainakin niin hienovaraisen, että ei juuri satu, mutta herättää.