Isämies täällä esittää niin tietävä, vaikkei oikeasti tunnu olevan hajuakaan mistä puhuu.
Me vaihdoimme autoa kaksi vuotta sitten ja mekin saimme autolainan nollakorolla. Pankit halusivat silloin väliin rahoituslaitosten omistaessa autolainamarkkinat kokonaan ja asuntolainakorkojen ollessa ennätysalhaalla. Jos perheellä oli useampi tili, asuntolainaa ja vaikkapa opintolainaa, kannatti sille myöntää vielä korotonta autolainaa. Vaihdoimme auton kolme vuotta uudempaan ja eri merkkiseen. Lyhennyserä oli tismalleen sama kuin edellistä autoa maksettaessa, mutta koska lainalla ei ole korkoa lyhenee se nopeammin. Vakuutusmaksut tippuivat kahdellakympillä kuussa, johtuen auton merkistä. Autovero pieneni jokusen kympin vuodessa johtuen pienemmistä päästöistä. Uudemman auton huoltamisen ei suinkaan ole kalliimpaa kuin vanhemman, kun puhutaan 2000- luvun autoista. Päinvastoin vaihtamalla sopivalla hetkellä muutaman vuoden uudempaan, vältimme kymppitonnin määräaikaishuollon. Automerkkiä vaihtamalla voi säästää myös monessa muussa huoltokulussa. Enkä edes puhu mistään audista Toyotaan vaihtamisesta, vaan esim. Mazdasta Volkswageniin.
Se miksi me ja ylipäätään kukaan tuttavapiirissämme on alunalkaenkin ostanut auton lainarahalla, johtuu siitä että auto on tarvittu heti jotta voisi tehdä töitä, eikä ole ollut aikaa säästää sitä muutamaa vuotta. Todella moni tarvitsee autoa töissä, siis työaikana, ei siksi että sillä pääsisi kätevästi kotoa töihin, vaan nimenomaan siihen töissä tapahtuvaan ajamiseen. Kilometrejä ei tarvitse tulla edes montaa sataa viikkoon, kun sillä on jo merkitystä minkälaisella autolla ajat. Työnantajalle ei kelpaa vastaukseksi että auto hajosi, jos en pääse tekemään töitä. Sillä mkänäköisellä autolla., minä asiakkaan pihaan kurvaan, ei ole mitään merkitystä. sillä että minä pihaan taatusti saavun, on.Työpaikan saamisen edellytyksenä oli käytettävissä oleva auto. Opiskelijana ei ollut mahdollisuutta säästää rahaa autoon kovin paljoa, vaikka täällä kuinka väitettäisiin pienituloisenkin säästävän HELPOSTI 10 000 euroa muutamassa vuodessa. Ei todellakaan onnistu siinä elämänvaiheessa, kun on monta muutakin isoa rahareikää samalla. Leasing olisi minusta hyvä vaihtoehto, jos sitä järjestettäisiin järkevällä ehdoilla edes suurimmissa kaupungeissa. Omassa kotikaupungissani ehdot ovat mahdottomat, esim. huollot pitäisi hoitaa useiden satojen kilometrien päässä vieden päiväkausia. Ainoastaan muutamien tiettyjen yritysten työntekijöilleen järjestämät leasingisopimukset ovat kannattavia.
Ja sitten vielä tuosta asuntolainasta. Ei todellakaan ole mikään automaatio että asunnosta saisi aina voittoa tai edes sen mitä itse on lainaa ottanut. Työssäni näen valitettavasti päivittäin ihan päinvastaisia tapauksia. Harva asuu samassa asunnossa tai talossa yli kymmentä vuotta tänä päivänä ja varsinkin omakotitalojen kohdalla se tarkoittaa isoa arvonalennusta. Pahin tilanne on näillä pari vuotta vanhoilla omakotitaloilla joiden nimellisarvo voi olla 250 000 mutta tällä hetkellä kukaan ei maksa kuin nippa nappa 200 000. Usein käy niin ettei saada katettua edes jäljellä olevaa lainasummaa. Asuntolainan ottaminenkaan ei siis ole riskitöntä ja ylipäätään Suomessa ihannoidaan omistamista ihan liikaa.