Kysyit ja halusit tietää muiden pariskuntien alkoholinkäytöstä. Kerronpa siis omastamme.
Itse olen ian kaiken ollut absolutisti. Edes teini-iässä en lähtenyt alkoholikokeilujen maailmaan, koska en nähnyt niitä sen arvoiseksi. Äitiäni voisi sanoa alkoholistiksi. Hän ei juo hirveitä määriä ja pitää elämänsäkin suurinpiirtein koossa eikä rasita sukua ongelmillaan, mutta parisuhteissaan viinahuuruissa riitelyt eivät ole mitään harvinaisia ja jokailtainen kalja-annos on saatava. Jopa kun kävi kaukana opiskellessani yökylässä luonani, niin kaupasta piti silloinkin illan kaljat hakea, kun ilmankaan ei voinut olla. Ei silti suostu keskustelemaan aiheesta, vaan väistelee parhaansa mukaan. Ja joskus kun vanhin pikkusiskoni on ollut kylässä, niin on vastaansanomisista välittämättä lähtenyt lähipubiin ryyppäämään, koska 5-vuotiaalle pikkusiskolle oli hoitaja, eikä tämä isompi pikkusiskoni juuri muuta voinut kuin katsoa pienemmän perään.
Isäni taas ottaa silloin tällöin, mutta ei ole alkoholin orja. Seurassa saattaa maistella ja joskus itsekseenkin, muttei sillä juuri koskaan ole negatiivisia sivuvaikutuksia. Fiksua ja kohtuullista käyttöä siis ja erittäin harvoin humalaan asti.
Itse en parisuhteessa katselisi humalahakuista ryyppäämistä. Nykyinen mieheni käyttää alkoholia harvoin ja silloinkin kohtuudella. Nuorempana on kertonut juoneensa ja rellestäneensä enemmän, mutta nyt kolmenkympin tienoilla todennut sen olevan oikeastaan ihan turhaa toimintaa. En rajoita hänen juomisiaan millään tavalla, sillä hän ottaa minun tarpeeni huomioon ihan oma-aloitteisesti.
Toistaiseksi ainoa hetki, kun alkoholinkäyttönsä on minua harmittanut, oli silloin kun yöllä ajoin kotiin sukulaisista, eikä mies ollut ajokunnossa. Itse olin niin väsynyt, että katseen tarkentaminen ja valppaanaolo suorastaan sattui silmiini ajaessa ja silloin tosiaan toivoin, ettei minun olisi tarvinnut olla ainoa ajokuntoinen. Ihan vain, koska koin kolaririskin kasvavan huomattavasti, kun niin kipein silmin jouduin ajamaan.
Lisääntymisprosessi on meillä kesken. Koen miehelläni olevan hyvää potentiaalia isäksi ja kesällä muutumme perheeksi. Eikä minun tarvitse pelätä, että lapsemme oppisi kotoaan huonoja alkoholinkäyttötapoja.
Minusta on huolestuttavaa, jos jollekulle ainoa tapa rentoutua ja purkaa stressiä sekä hoitaa murheitaan on alkoholin kautta. Eihän alkoholi ole koskaan kenenkään ongelmia ratkaissut ja elämäntilannetta parantanut pitkällä aikavälillä. Ihan jokaisen itsensä kannalta toivoisin, etteivät ihmiset niin herkästi pakenisi murheitaan vaan ottaisivat ne käsittelyyn ja yrittäisivät hoitaa ne kuntoon.
Ja jos uskottelee itselleen, että pystyisi kyllä olemaan juomatta jos haluaisi, niin kannattaa tehdä testi. Päätä olla muutama vuorokausi selvänä, mutta jos paheenasi on kotoinen ryyppäys, älä heitä menemään siidereitä jääkaapista vaan anna niiden levätä siellä se muutama päivä. Kuulostele olojasi tuon tauon aikana. Tuntuuko tuskaiselta, laskitko tunteja vai kävikö helposti? Sorruitko kuitenkin? Jos tuottaa tuskaa tai sorrut ennen asettamaasi aikarajaa, niin ole hyvä ja huolestu itsestäsi. Siten teet itsellesi palveluksen.
Tämä kokeilu on hyvä tehdä, sillä miten voit muuten tietää pitääkö paikkansa tämä uskomuksesi siitä, että pystyisit kyllä olemaan ilman.