H
"Hidas"
Vieras
Olen ollut nyt 2 viikkoa töissä ja mies hoitovapaalla. Näin olisi tarkoitus jatkaa 4 kk kunnes minä jään takaisin hoitovapaalle. Tuntuu, että olen ihan väsynyt jatkuvista lyhyistä yöunista ja koti on kuin pommin jäljiltä, pyykkiä kerääntyy isot kasat jne.
Nyt siis hyviä vinkkejä millä saan ajan riittämään? Suurin ongelma taitaa olla se, että lapsi menee nukkumammsn noin klo 21-22 ja minulla on herätys klo 6. Tuntuu, että minulle ei riitä yöunet vaikka olen päättänyt että teen kotitöitä pelkästään niin, että olen nukkumassa klo 24 ja loput saa jäädä seuraavaan päivään. Mutta meneehän siihenkin aikaa kun käy suihkussa, tiskaa käsin tiskattavat mitä on kerääntynyt päivän aikana ja tekee seuraavan päivän ruuat eli aikaa muille kotitöille jää todella vähän jos ollenkaan. Esim. täällä ei ole imuroitu kokoaikana kun olen ollut töissä kun lapsi pelkää imuria ja mies ei tietenkään voi olla lapsen kanssa tai imuroida koska on jo päivän ollut lapsenen kanssa. Samoin kaupassa käyminen tuntuu verottavan ison osan alkuillan tunneista vaikka siihen ei menekkään kuin reilu tunti.
Todennäköisesti asia helpottuu kun lapsi kasvaa ja hänen kanssaan voi yhdessä tehdä kotitöitä. Nyt on selvästi ollut lapsellakin totutteluvaihe siihen, että minä en olekkaan kokoaikaa kotona. Illat haluaa pitää minut aivan kokoajan näköpiirissä ja jos keskityn johonkin muuhun kuin hänen huomioimiseen haluaa välittömästi syliin. Tottakai minäkin haluaisin viettää kokoillan lapsen kanssa mutta nämä tekemättömät kotityöt ärsyttävät. Aikasemmin tein ne lapsen päikkäriaikasn mutta nyt se ei tietenkään ole mahdollista.
Nyt siis hyviä vinkkejä millä saan ajan riittämään? Suurin ongelma taitaa olla se, että lapsi menee nukkumammsn noin klo 21-22 ja minulla on herätys klo 6. Tuntuu, että minulle ei riitä yöunet vaikka olen päättänyt että teen kotitöitä pelkästään niin, että olen nukkumassa klo 24 ja loput saa jäädä seuraavaan päivään. Mutta meneehän siihenkin aikaa kun käy suihkussa, tiskaa käsin tiskattavat mitä on kerääntynyt päivän aikana ja tekee seuraavan päivän ruuat eli aikaa muille kotitöille jää todella vähän jos ollenkaan. Esim. täällä ei ole imuroitu kokoaikana kun olen ollut töissä kun lapsi pelkää imuria ja mies ei tietenkään voi olla lapsen kanssa tai imuroida koska on jo päivän ollut lapsenen kanssa. Samoin kaupassa käyminen tuntuu verottavan ison osan alkuillan tunneista vaikka siihen ei menekkään kuin reilu tunti.
Todennäköisesti asia helpottuu kun lapsi kasvaa ja hänen kanssaan voi yhdessä tehdä kotitöitä. Nyt on selvästi ollut lapsellakin totutteluvaihe siihen, että minä en olekkaan kokoaikaa kotona. Illat haluaa pitää minut aivan kokoajan näköpiirissä ja jos keskityn johonkin muuhun kuin hänen huomioimiseen haluaa välittömästi syliin. Tottakai minäkin haluaisin viettää kokoillan lapsen kanssa mutta nämä tekemättömät kotityöt ärsyttävät. Aikasemmin tein ne lapsen päikkäriaikasn mutta nyt se ei tietenkään ole mahdollista.