Pienten lasten ädit: kertokaa mikä tässä meidän päivärytmissä mättää?

[Kata-76]

-n.7 herätään,n.8 aamupala
-n.9.30-11 ulkoilua tai kerhoilua
-n.11.15 lounas
-päikkärit 1-2h
-n.14.30 välipala
-n.15.30 ulkoilu/kaupassa käynti
-n.17 päivällinen
-n.19 iltapala,iltatoimet
n.20 nukkumaan
näin menty jo yli ½vuotta,lapsi 1v3kk.

Peesi tähän rytmiin!

Mies oikeasti kuvittelee että päivän aikana sitä aikaa on tehdä vaikka mitä, vaikka se ei tosiasiassa ole ihan niin. Tätä on yleensä turha yrittää jankata puhumalla, parasta olisi jos mies itse olisi kotona vaikka pari viikkoa, niin huomaisi konkreettisesti sen mihin se aika menee.

 

[täten ilmoitan,että..]

sun miehelläs on asennevamma

 

[no joo]

Ja kyllä miehesi on syystäkin vihainen, olet kotona lapsen kanssa, muttet ilmeisesti tee mitään "hyödyllistä" siellä päivän aikana, vaikka lapsesi kanssa oletkin. Mietipä asiaa niin päin, että jos itse olisit töissä pitkän päivän ja tulisit nälkäisenä kotiin, kumpaan kotiin olisi kivempi tulla:
A. kotiin jossa sinua odottaisi lämmin ruoka, tavarat olisi suunnilleen siistitty paikoilleen ja pyykit narulla kuivaamassa
va
B. kotiin jossa mies on huidellut lapsen kanssa koko päivän kavereillaan/kaupungilla, ei ruokaa pöydässä, tavarat hujan hajan, tiskit lojumassa tiskipöydällä, pyykkivuori odottamassa...

Paidat ja housut on tottakai silitetty valmiiksi ja sukatkin parsittu. Muista vielä saumasukat, korkokengät, nättinä ja meikattuna. Sitten tuot tohvelit ja laitat ne miehelle jalkaan ja samalla kiikutat vaikka kaljapullon kätöseen. Muistat luonnollisesti myös pitää lapsen suittuna ja hiljaisena ettei isi rasitu.

Paitoja ja housuja en silitä. Sukkia ei tartte parsia, jos menee rikki, heitän pois, villasukkansa mies parsii itse.
Saumasukkia en omista, korkkareita käytän vain juhlissa, nätti olen ilman meikkiäkin. Meikkaan vaan jos lähden ns. ihmisten ilmoille, kotona en käytä meikkiä.
Tohveleita mies ei omista (ei ole tohvelisankari). Kaljaakaan mies ei juo. Enkä jou muuten minäkään.
Lapset ovat aika rauhallisia ja nätisti puettuna kyllä, lastenvaatefriikki kun olen!

Oikeesti. Ei se ole niin vaikea pitää koti puhtaana ja ruokaa laittaa pöytään!

 

[ap]

SINÄ olet kotona, joten voisit kyllä illallista valmistaa, mutta kahvilassa istuminen (ja lapsi rattaissa) tuntuu olevan elämäntyösi...

kieltämättä alkoi tämä kommentti hieman hymyilyttämään äidillähän ei missään nimessä saa olla omaa sosiaalista elämää, pitää miestä olla palvelemassa aina kotona.

 

[Uusavuttomuutta-ko!!]

Mitenkään ottamatta kantaa siihen miten oikein tai väärin menettelette. Kun mulla oli vauva-1,5-vuotias ja kaksi alle kouluikäistä kotona päivät meni jotenki näin.
Yöllä ja päivällä imetystä satunnaisin välein,
herätys n. klo 7:15, koululaisten aamuherätys, aamiaisen valmistus ja koululaisten lähettäminen kouluun, omat aamutoimet
alle kouluikäisten herääminen n. klo 8-8:30 aamupala, lastenohjelmia, kun petaan petejä ja siivoan keittiön, laitan pyykkikoneen/astianpesukoneen pyörimään
lounaan esivalmistelu, ulos tai kerhoon tai asioille meno tai leikkiä sisällä(vauvalla pienet päikkärit mahdollisesti, nukkui ja söi oman vaihtelevan rytminsä mukaan)
klo 11:30- 12:30 lounas
ja lounaan jälkien korjaus, pyykkejä kuivumaan, entisten viikkausta, imurointia jne. Lapset mukana usein tekemässä.
mahdollisesti iltapäivän päikkärit ja lepohetki alle alle kouluikäisille- kirjan lueskelua jne.
ruuan valmistelua ja "virikehetki" alle kouluikäisille sekä pikkukoululaisille: askartelua, piirtämistä, maalausta, musisointia, leikkejä, kiva lastenelokuva tms. Koululaisten läksyjen tarkastus.
mies tulee kotiin ja syömään n. klo 16
ruokapöydän siivous
Omaa aikaa, mies vie usein lapset ulos tai viedään yhdessä
oma, miehen, tai koululaisten harrastukset tai muut menot, lapsilla kavereita tai lasten vientiä kavereille,
ostoksia, seuraavan päivän ruokien esivalmistelua jne.
iltapala n. klo 19:30-20, iltapesut, lapset nukkumaan
miehen ja minun yhteistä aikaa

Näin juuri! Siis herran jumala, oikeestiko muijat ootte noin saamattomia! Onko se hoitovapaalla olo pelkkää lomailua??? Kotityöt nyt on ihan normihommaa, joka mielestäni kuuluu sille joka kotona päivisin on. Ottakaa ne lapset mukaan siivoomaan, leikin varjolla osaa jo 1,5-vuotiaskin "siivota" ja tykkää matkia äitiä ja touhuta mukana. Ja ulkoilla voi aamupäivisin ennen lounasta ja sitten vaikka koko perheen voimin vielä illansuussa/iltapäivällä, kun mies tulee töistä.

 

[nii-in]

SINÄ olet kotona, joten voisit kyllä illallista valmistaa, mutta kahvilassa istuminen (ja lapsi rattaissa) tuntuu olevan elämäntyösi...

kieltämättä alkoi tämä kommentti hieman hymyilyttämään äidillähän ei missään nimessä saa olla omaa sosiaalista elämää, pitää miestä olla palvelemassa aina kotona.

Noup! Ei palvella, vaan tehdä jotain HYÖDYLLISTÄ perheen eteen! Eikä vaan istuskella päivisin kahviloissa tuhlaamassa miehes tienaamia rahoja ja syömässä herkku-muffinsseja kahvin kanssa kuppiloissa, siinä se perse levistyy!!!

 

[s]

SINÄ olet kotona, joten voisit kyllä illallista valmistaa, mutta kahvilassa istuminen (ja lapsi rattaissa) tuntuu olevan elämäntyösi...

kieltämättä alkoi tämä kommentti hieman hymyilyttämään äidillähän ei missään nimessä saa olla omaa sosiaalista elämää, pitää miestä olla palvelemassa aina kotona.

Noup! Ei palvella, vaan tehdä jotain HYÖDYLLISTÄ perheen eteen! Eikä vaan istuskella päivisin kahviloissa tuhlaamassa miehes tienaamia rahoja ja syömässä herkku-muffinsseja kahvin kanssa kuppiloissa, siinä se perse levistyy!!!

Muakin alkoi huvittamaan nämä kommentit

 

[ap]

-n.7 herätään,n.8 aamupala
-n.9.30-11 ulkoilua tai kerhoilua
-n.11.15 lounas
-päikkärit 1-2h
-n.14.30 välipala
-n.15.30 ulkoilu/kaupassa käynti
-n.17 päivällinen
-n.19 iltapala,iltatoimet
n.20 nukkumaan
näin menty jo yli ½vuotta,lapsi 1v3kk.

Peesi tähän rytmiin!

Mies oikeasti kuvittelee että päivän aikana sitä aikaa on tehdä vaikka mitä, vaikka se ei tosiasiassa ole ihan niin. Tätä on yleensä turha yrittää jankata puhumalla, parasta olisi jos mies itse olisi kotona vaikka pari viikkoa, niin huomaisi konkreettisesti sen mihin se aika menee.

kiitos! Pitää kyllä petrata tuon ulkoilun kanssa. Yleensä meidän aamut menevät siihen että herättyään lapsi kiltisti alkaa omat leikkinsä, enkä minä sitten "raaski" hänen leikkejään häiritä, kun se pukeminen ja ulos lähteminen on aina yhtä sotimista kun toisella on omat hommat kesken. Mutta ehkäpä rytmin muuttaminen tekee sen asian helpommaksi.

 

[Vieras]

Ja kyllä miehesi on syystäkin vihainen, olet kotona lapsen kanssa, muttet ilmeisesti tee mitään "hyödyllistä" siellä päivän aikana, vaikka lapsesi kanssa oletkin. Mietipä asiaa niin päin, että jos itse olisit töissä pitkän päivän ja tulisit nälkäisenä kotiin, kumpaan kotiin olisi kivempi tulla:
A. kotiin jossa sinua odottaisi lämmin ruoka, tavarat olisi suunnilleen siistitty paikoilleen ja pyykit narulla kuivaamassa
va
B. kotiin jossa mies on huidellut lapsen kanssa koko päivän kavereillaan/kaupungilla, ei ruokaa pöydässä, tavarat hujan hajan, tiskit lojumassa tiskipöydällä, pyykkivuori odottamassa...

Paidat ja housut on tottakai silitetty valmiiksi ja sukatkin parsittu. Muista vielä saumasukat, korkokengät, nättinä ja meikattuna. Sitten tuot tohvelit ja laitat ne miehelle jalkaan ja samalla kiikutat vaikka kaljapullon kätöseen. Muistat luonnollisesti myös pitää lapsen suittuna ja hiljaisena ettei isi rasitu.

Paitoja ja housuja en silitä. Sukkia ei tartte parsia, jos menee rikki, heitän pois, villasukkansa mies parsii itse.
Saumasukkia en omista, korkkareita käytän vain juhlissa, nätti olen ilman meikkiäkin. Meikkaan vaan jos lähden ns. ihmisten ilmoille, kotona en käytä meikkiä.
Tohveleita mies ei omista (ei ole tohvelisankari). Kaljaakaan mies ei juo. Enkä jou muuten minäkään.
Lapset ovat aika rauhallisia ja nätisti puettuna kyllä, lastenvaatefriikki kun olen!

Oikeesti. Ei se ole niin vaikea pitää koti puhtaana ja ruokaa laittaa pöytään!

Toi asenne on vain niin 50-lukulainen että laittoi naurattamaan. Pikkuvaimo puunaa ja kokkaa hiki päässä että mies ei olisi kärttyisä kun tulee toimistosta kotiin. "Syystäkin vihainen" ellei ruoka ole pöydässä odottamassa, ei herranen aika...

Onneksi, onneksi meillä mies saa ihan itse kaivettua ruokaa kaapista ettei tarvi mulle räpättää. Samoin ellei mun siisteysstandardit kelpaa niin herra on hyvä ja siivoaa itse paremmin. Pyykit tulee puhtaaksi, tiskit samoin. Niihin olen itseasiassa kieltänyt miestä koskemasta, koska mikä kelpaa niissä hänelle ei taas kelpaa mulle. Ja mä muuten teen kotihommat juuri silloin kun mulle itselle sopii.

 

[se äskeinen]

SINÄ olet kotona, joten voisit kyllä illallista valmistaa, mutta kahvilassa istuminen (ja lapsi rattaissa) tuntuu olevan elämäntyösi...

kieltämättä alkoi tämä kommentti hieman hymyilyttämään äidillähän ei missään nimessä saa olla omaa sosiaalista elämää, pitää miestä olla palvelemassa aina kotona.

Noup! Ei palvella, vaan tehdä jotain HYÖDYLLISTÄ perheen eteen! Eikä vaan istuskella päivisin kahviloissa tuhlaamassa miehes tienaamia rahoja ja syömässä herkku-muffinsseja kahvin kanssa kuppiloissa, siinä se perse levistyy!!!

Ei se mitään palvelua ole, jos valmistat päivällisen ajoissa. Syöttehän te lapsenkin kanssa ja lapsi tarvitsee 2 kunnon ateriaa ja välipalat. Kyllä se elämä äitinä rytmittyy aika tavalla ruoka- ja ulkoiluaikoihin. Muu aika käytetään sitten siivoamiseen ja muuhun järjestelyyn. Lapsi sitten ajoissa nukkumaan niin saatte myös yhteistä aikaa =) Tätä minä tarkoitin!

 

[ap]

SINÄ olet kotona, joten voisit kyllä illallista valmistaa, mutta kahvilassa istuminen (ja lapsi rattaissa) tuntuu olevan elämäntyösi...

kieltämättä alkoi tämä kommentti hieman hymyilyttämään äidillähän ei missään nimessä saa olla omaa sosiaalista elämää, pitää miestä olla palvelemassa aina kotona.

Noup! Ei palvella, vaan tehdä jotain HYÖDYLLISTÄ perheen eteen! Eikä vaan istuskella päivisin kahviloissa tuhlaamassa miehes tienaamia rahoja ja syömässä herkku-muffinsseja kahvin kanssa kuppiloissa, siinä se perse levistyy!!!

sinun ehkä kannattaisi lukea koko tämä ketju. En missään vaiheessa ole sanonut että istuisin JOKA PÄIVÄ kahviloissa.. helppohan se on vetää omia johtopäätöksiä jos ei osaa lukea.

 

[Ihmettelen]

että mitä pahaa siinä on jos valmistaa miehelle (ja muulle perheelle) aterian illaksi? En katso sitä minkään sortin palveluksi. Kotihoidon tuella en ruokaa voi ostaa, joten mies sen leivän taloon tuo. Minä sitten loihdin ateriat. Minusta menee ihan tasan näin. En osaisi vain lojua jouten ja juosta kahviloissa ja kaupungilla kaikkia päiviä (toki silloin tällöin). Kodin pitää olla siisti ja mukava paikka elää kaikille. Meillä lapsia kolme ja nuorimmainen ei vielä vuottakaan, mutta hyvän rytmin olen lapsilleni ja itselleni löytänyt ja kotihommat hoituvat, kun tekee pieniä asioita päivän mittaan

 

[no joo]

Ja kyllä miehesi on syystäkin vihainen, olet kotona lapsen kanssa, muttet ilmeisesti tee mitään "hyödyllistä" siellä päivän aikana, vaikka lapsesi kanssa oletkin. Mietipä asiaa niin päin, että jos itse olisit töissä pitkän päivän ja tulisit nälkäisenä kotiin, kumpaan kotiin olisi kivempi tulla:
A. kotiin jossa sinua odottaisi lämmin ruoka, tavarat olisi suunnilleen siistitty paikoilleen ja pyykit narulla kuivaamassa
va
B. kotiin jossa mies on huidellut lapsen kanssa koko päivän kavereillaan/kaupungilla, ei ruokaa pöydässä, tavarat hujan hajan, tiskit lojumassa tiskipöydällä, pyykkivuori odottamassa...

Paidat ja housut on tottakai silitetty valmiiksi ja sukatkin parsittu. Muista vielä saumasukat, korkokengät, nättinä ja meikattuna. Sitten tuot tohvelit ja laitat ne miehelle jalkaan ja samalla kiikutat vaikka kaljapullon kätöseen. Muistat luonnollisesti myös pitää lapsen suittuna ja hiljaisena ettei isi rasitu.

Paitoja ja housuja en silitä. Sukkia ei tartte parsia, jos menee rikki, heitän pois, villasukkansa mies parsii itse.
Saumasukkia en omista, korkkareita käytän vain juhlissa, nätti olen ilman meikkiäkin. Meikkaan vaan jos lähden ns. ihmisten ilmoille, kotona en käytä meikkiä.
Tohveleita mies ei omista (ei ole tohvelisankari). Kaljaakaan mies ei juo. Enkä jou muuten minäkään.
Lapset ovat aika rauhallisia ja nätisti puettuna kyllä, lastenvaatefriikki kun olen!

Oikeesti. Ei se ole niin vaikea pitää koti puhtaana ja ruokaa laittaa pöytään!

Toi asenne on vain niin 50-lukulainen että laittoi naurattamaan. Pikkuvaimo puunaa ja kokkaa hiki päässä että mies ei olisi kärttyisä kun tulee toimistosta kotiin. "Syystäkin vihainen" ellei ruoka ole pöydässä odottamassa, ei herranen aika...

Onneksi, onneksi meillä mies saa ihan itse kaivettua ruokaa kaapista ettei tarvi mulle räpättää. Samoin ellei mun siisteysstandardit kelpaa niin herra on hyvä ja siivoaa itse paremmin. Pyykit tulee puhtaaksi, tiskit samoin. Niihin olen itseasiassa kieltänyt miestä koskemasta, koska mikä kelpaa niissä hänelle ei taas kelpaa mulle. Ja mä muuten teen kotihommat juuri silloin kun mulle itselle sopii.

Ei vaan, kyllä minä ihan omasta tahdostani haluan että koti on siisti. Ei tip-top, mutta kauniisti sisustettu ja järjestyksessä (tavaroilla oma paikkansa). Mies osaa ottaa ruokaa itsekin jääkaapista ja laittaa, ei hän minua siihen pakota. Teen vain asiat niin miten itsekin haluaisin jos tilanne olisi toisin päin, eli itse olisin töissä ja mies kotona lasten kanssa.

Ja teen kotihommat silloin kun se minulle sopii. Ei kukaan pakota. Jos laiskottaa teen sen seuraavana päivänä. Ei mieheni ole mikään tyranni, kuten uskottelet siellä itsellesi, vaan kiltti osallistuva, maailman paras isä lapsilleen. Kotitöihin osallistuu pyyteettömästi. Siksi haluan antaa hänelle "samalla mitalla takaisin". Ja kun ruoka on valmiina miehen tullessa kotiin, voimme perheen kesken keskittyä vain loppu illan rentoutumiseen, lähteä vaikka ulos puistoilemaan tms...Ei siihen ruuan valmistukseen enempää tuntia päivässä mene, usko pois, ei se ole vaikeaa...

 

[no joo]

että mitä pahaa siinä on jos valmistaa miehelle (ja muulle perheelle) aterian illaksi? En katso sitä minkään sortin palveluksi. Kotihoidon tuella en ruokaa voi ostaa, joten mies sen leivän taloon tuo. Minä sitten loihdin ateriat. Minusta menee ihan tasan näin. En osaisi vain lojua jouten ja juosta kahviloissa ja kaupungilla kaikkia päiviä (toki silloin tällöin). Kodin pitää olla siisti ja mukava paikka elää kaikille. Meillä lapsia kolme ja nuorimmainen ei vielä vuottakaan, mutta hyvän rytmin olen lapsilleni ja itselleni löytänyt ja kotihommat hoituvat, kun tekee pieniä asioita päivän mittaan

Näin juuri, tarkalleen mitä itse ajattelen!

 

[Vieras]

Ihan selvästi mättää tämä:

"Syömme lounaan n. klo 12.30

usein menemme tapaamaan ystävääni jolla myös pieni lapsi, tai kaupungille kahvittelemaan. Keskustaan kestää kävellä noin puolituntia molempiin suuntiin.

Kotiin tulemme noin. klo 17.00"

Eli luuhaat kaupungilla 4,5 tuntia!

 

[shihtzu]

Tää koti on myös mun ja vaikka olenkin enemmän kotona kuin mies, niin en minä mikään piika ole. Minä siivoan ja kokkailen tasan sen verran kuin mua huvittaa, jos mies haluaa että täällä on siistimpää, niin siivotkoon itse ja laittakoot ruokaa jos on nälkä, jos ei juuri sillä hetkellä ruokaa valmiina.
Minua ärsyttää tää, että sinä olet kotona sun pitää tehdä ne kotityöt, ne tekee se ketä se huvittaa ja joka haluaa.
Meillä ei ole kauhean siistiä, kun minullä on muutakin elämää kuin vain pyöriä kotona ja palvella miestä.
Toisekseen minä myös käyn töissä, vaikkakin huomattavasti lyhyempää päivää kuin mies.
Mulla tosin on töitä a

 

[shihtzu]

Jatkoa kun lähti liian aikaisin, että mulla on töitä niin aamuisin kuin usein illallakin, että menoa riittää päivälle enemmän ja vähemmän, että aina ei ole ruokaa miehelle valmiina kun kotiin tulee, kun en välttämättä ole edes kotona silloin.

 

[ap]

Täällä näköjään jotkut halauvat väkisinkin takertua siihen että pari kertaa viikossa menen kaupungille.. no siinäpähän takerrutte. Minun pääni ei kestä vain kotona olemista, vaan tarvitsen myös ystävien seuraa ja samalla lapsikin saa leikkiä toisten lasten kanssa.

Missään vaiheessa en ole sanonut ettenkö haluaisi tehdä ruokaa miehelle/perheelle. Ongelma oli sopivan päivärytmin saaminen ja siihen olen täältä hyviä vinkkejä saanutkin joten kiitokseni teille joilta sain hyviä ohjeita ja esimerkkejä.

 

[tuplien äiti]

Täällä näköjään jotkut halauvat väkisinkin takertua siihen että pari kertaa viikossa menen kaupungille.. no siinäpähän takerrutte. Minun pääni ei kestä vain kotona olemista, vaan tarvitsen myös ystävien seuraa ja samalla lapsikin saa leikkiä toisten lasten kanssa.

Missään vaiheessa en ole sanonut ettenkö haluaisi tehdä ruokaa miehelle/perheelle. Ongelma oli sopivan päivärytmin saaminen ja siihen olen täältä hyviä vinkkejä saanutkin joten kiitokseni teille joilta sain hyviä ohjeita ja esimerkkejä.

Joskus kun on kiireinen päivä teen sen seuraavan päivän ruoan valmiiksi illalla muksujen käytyä nukkumaan. On kiva, kun ei tarvii ruoanlaittoon käyttää energiaansa ihan joka päivä, puolivalmisteet ja valmisruoatkin on joskus paikallaan. Älä yritä olla liian täydellinen, niin ehdit varmasti sinne kaupungille ja pitää kodin jossain kuosissa. Kyllä Saarioisten äitien tekemä ruokakin vie nälän, edes joskus!

 

[Vieras]

Ja kyllä miehesi on syystäkin vihainen, olet kotona lapsen kanssa, muttet ilmeisesti tee mitään "hyödyllistä" siellä päivän aikana, vaikka lapsesi kanssa oletkin. Mietipä asiaa niin päin, että jos itse olisit töissä pitkän päivän ja tulisit nälkäisenä kotiin, kumpaan kotiin olisi kivempi tulla:
A. kotiin jossa sinua odottaisi lämmin ruoka, tavarat olisi suunnilleen siistitty paikoilleen ja pyykit narulla kuivaamassa
va
B. kotiin jossa mies on huidellut lapsen kanssa koko päivän kavereillaan/kaupungilla, ei ruokaa pöydässä, tavarat hujan hajan, tiskit lojumassa tiskipöydällä, pyykkivuori odottamassa...

Paidat ja housut on tottakai silitetty valmiiksi ja sukatkin parsittu. Muista vielä saumasukat, korkokengät, nättinä ja meikattuna. Sitten tuot tohvelit ja laitat ne miehelle jalkaan ja samalla kiikutat vaikka kaljapullon kätöseen. Muistat luonnollisesti myös pitää lapsen suittuna ja hiljaisena ettei isi rasitu.

Paitoja ja housuja en silitä. Sukkia ei tartte parsia, jos menee rikki, heitän pois, villasukkansa mies parsii itse.
Saumasukkia en omista, korkkareita käytän vain juhlissa, nätti olen ilman meikkiäkin. Meikkaan vaan jos lähden ns. ihmisten ilmoille, kotona en käytä meikkiä.
Tohveleita mies ei omista (ei ole tohvelisankari). Kaljaakaan mies ei juo. Enkä jou muuten minäkään.
Lapset ovat aika rauhallisia ja nätisti puettuna kyllä, lastenvaatefriikki kun olen!

Oikeesti. Ei se ole niin vaikea pitää koti puhtaana ja ruokaa laittaa pöytään!

Toi asenne on vain niin 50-lukulainen että laittoi naurattamaan. Pikkuvaimo puunaa ja kokkaa hiki päässä että mies ei olisi kärttyisä kun tulee toimistosta kotiin. "Syystäkin vihainen" ellei ruoka ole pöydässä odottamassa, ei herranen aika...

Onneksi, onneksi meillä mies saa ihan itse kaivettua ruokaa kaapista ettei tarvi mulle räpättää. Samoin ellei mun siisteysstandardit kelpaa niin herra on hyvä ja siivoaa itse paremmin. Pyykit tulee puhtaaksi, tiskit samoin. Niihin olen itseasiassa kieltänyt miestä koskemasta, koska mikä kelpaa niissä hänelle ei taas kelpaa mulle. Ja mä muuten teen kotihommat juuri silloin kun mulle itselle sopii.

Ei vaan, kyllä minä ihan omasta tahdostani haluan että koti on siisti. Ei tip-top, mutta kauniisti sisustettu ja järjestyksessä (tavaroilla oma paikkansa). Mies osaa ottaa ruokaa itsekin jääkaapista ja laittaa, ei hän minua siihen pakota. Teen vain asiat niin miten itsekin haluaisin jos tilanne olisi toisin päin, eli itse olisin töissä ja mies kotona lasten kanssa.

Ja teen kotihommat silloin kun se minulle sopii. Ei kukaan pakota. Jos laiskottaa teen sen seuraavana päivänä. Ei mieheni ole mikään tyranni, kuten uskottelet siellä itsellesi, vaan kiltti osallistuva, maailman paras isä lapsilleen. Kotitöihin osallistuu pyyteettömästi. Siksi haluan antaa hänelle "samalla mitalla takaisin". Ja kun ruoka on valmiina miehen tullessa kotiin, voimme perheen kesken keskittyä vain loppu illan rentoutumiseen, lähteä vaikka ulos puistoilemaan tms...Ei siihen ruuan valmistukseen enempää tuntia päivässä mene, usko pois, ei se ole vaikeaa...

Oli ihan pakko tulla vielä katsomaan miten tämä keskustelu elää, niin hyvät naurut sain päivällä. Huomasin ettet ollenkaan tajunnut etten kommentoinut SUN tekemisiä, vaan neuvojasi ap:lle, lähinnä tuota syystäkin vihainen. Sitä mä nauroin.

Sun miehes on selvästi eri kuin ap:n, vai kiukutteleeko miehesi sulle niinä päivinä kun sua laiskottaa? Tai kun olet tehnyt kotihommia, kiukutteleeko siitä että et ole viettänyt lapsen kanssa aikaa? TÄSTÄ oli kyse. Eli vaikka ap tekee miten päin, mikään ei kelpaa! Muuten, korjauksena, mulla ei ole mitään vaikeuksia päivärytmin tai miehen kanssa. Lue aiemmista kommenteista myös nimimerkit ettei mene puurot ja vellit sekaisin.