Pakokauhua...

[Kylmä ämmä]

Tää nyt varmasti kuulostaa idioottimaiselta,mut oon pari päivää pyöriny kotona pakokauhun vallassa,kun "tajusin" että meille syntyy vauva kuukauden päästä..! Vauva on toivottu ja kovasti odotettu,siks en tajua tätä paniikkia.Kun ajattelenkin että laskettuun aikaan on enää kuukausi,tulee niin kova paniikki etten saa henkeä ja kädet alkaa täristä,miten me osataan olla sen vauvan kanssa sitten kun se on täällä? :/

 

[mutzi81]

Se käy kaikki kuule niin luonnostaan että ei sitä kannata murehtia ja ajatella.

 

[pippa]

Ihan tuttu fiilis! "Voi jeesus, mitä me on menty tekemään? En mää haluakaan mitään vauvaa. Mitä jos en osaa mitään?" Se on ihan normaalia kuulemma.

 

[anais]

mulle iski pakokauhu kans ihan samoihin aikoihin. nyt kun synnytys on jo ihan lähellä, olo on kuitenkin ihan tyyni. varmaan jotenkin hormoneista johtuu myös.
ajattelin että miten mä osaan edes sylissä pitää sitä saati vaippaa vaihtaa, mitä jos se tuntu vieraalta ja pelottavalta, mitä jos henkistä sidettä ei heti synny.

luulen että toi on ihan normaalia ja jotenkin hyödyllistäkin vähän panikoida. menee varmasti ohi.

rauhoittava ajatus on mulle esimerkiksi se, että siellä sairaalassa saa rauhassa olla ja levätä ja sairaanhoitajat opettaa ja neuvoo, jos ei muuten niin kysyttäessä ainakin. ei tarvitse kylmiltään lähteä himaan ihmettelemään.

 

[Kylmä ämmä]

Ihan tuttu fiilis! "Voi jeesus, mitä me on menty tekemään? En mää haluakaan mitään vauvaa. Mitä jos en osaa mitään?" Se on ihan normaalia kuulemma.

Huh,minä jo luulin että mulla pimenee vintti...=) Tuo tuli just kun minun näppiksestä!