pakkoajatukset (vain niille, jotka oikeasti tahtovat auttaa)

[sekoamassako?]

Hei,

Nyt tarvitsisin todella apua enkä mitään pilkkaviestejä. Olen kärsinyt masennuksesta ja pakkoajatuksista nuoruudessani. Nyt raskaana ollessa viime syksynä alkoivat pakkoajatukset hiipiä hiljalleen mieleen. Pelkäsin luonnottoman paljon sikainfluenssaa ja olin hysteerinen kaikista syömisistäni. Synnytys ja lapsivuodeaika olivat rankkojha erilaisista komplikaatioista johtuen. Nyt vauva on 6kk ja isompi kohta 4 ja olen alkanut kärsimään ihan hirveistä pakkoajatuksista jotka käsittelelevät ajatuksia siitä mitä joku sairas ihminen voisi lapsilleni tehdä. Katsoin myös tässä yksi päivä jonkun ohjelman missä puhuttiin pedofiliasta ja yksi pakkoajatuksistani on, että muutun pedofiliksi. Tämä on ihan hirveää, sillä olen itse lapsena tullut hyväksi käytetyksi ja se on viimeinen asia mitä haluaisin lapsilleni tehdä. Minua ahdistaa ja pelottaa. Tiedän toki että ajatukset ovat epäloogisia ja hirveitä, mutta annan aina välillä pelon viedä minut kokonaan. Olen puhunut miehelleni, joka tukee minua ja olemme sopineet, että puhun asiasta lääkärille, miutta toisaalta pelottaa, että mitäs jos vievät lapset pois minulta ja luulevat että olen oikeasti pedofili.

 

["xxxx"]

Tilaa kirja kerrasta poikki
http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=34

Minulla vain lieviä pakkoajatuksia ollut joskus, tuo auttoi. Plus ahdistavien elämän tilanteiden välttäminen. Mutta suosittelen ehdottomasti ammattiapuakin, lääkityskin voisi tehdä ihmeitä.

 

[tsemppiä!]

niin ei kai luule! voisitko kokeilla jonkun haluamasi hyvän terapian lisäksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja, homeopaattia ja rohtoja..vadelmanlehtitee rauhoittaa!

 

["hmm"]

pelko siitä, että lapsesi viedään pois, on aivan turha. kukaan ei luule, että olet oikeasti pedofiili, koska ammattilaiset kyllä tietävät mikä tässä hommassa on kyse.

nimimerkillä onnellista ja välillä vähemmän onnellista elämää viettävä pakkoajatuksinen.

 

[halaus]

tarkoitin et hanki vaan apua ja toivottavasti saat viisaat henkilöt jotka tajuavat että on eri asia pelätä ja olla jotain..

 

[jfjd]

En oo asiantuntija mut veikkaisin, et sun kannattas ensin mennä lääkärille, kertoa siellä että on pakkoajatuksia muttei sitä, millaisia. Sitä kautta pääset psykiatrille, terapiaan tms. ja sitten kun löydät mukavan ammattilaisen, voit kertoa ajatuksistasi. Kyllä oikeasti ammattitaitoinen ihminen tietää, että ne on vain ajatuksia eikä lähde mitään sossuja sotkemaan asiaan.

 

[mlps]

Toimiva lääkitys eli lääkäriin. Ei siellä tartte yksityiskohtaisesti selvittää millaisia pakkoajatuksia sinulla on. Mulla ainakin masennuslääkitys vei pakkoajatukset mennessään.

 

["vieras"]

käy puhumassa säännöllisesti ammattilaisen kanssa, plus lääkitys voi auttaa puhumisen lisäksi

 

[sekoamassako]

Eli kannattaako jättää mainitsematta aluksi pakkoajatusten laatu? Olen lukenut paljon esimerkkejä äideistä jotka ovat pelänneet tappavansa lapsensa tms. ja ovat voineet kertoa myös ajatuksistaan. mutta sillä nyt ei varmaankaan ople oikeasti väliä että mitä ajattelee, mutta että osaa katkaista ajatteluketjun. Tuntuu ihan hirveältä kun nuo minun muruni ovat maailman rakkaimpia, enkä oikeasti koskaan voisi niitä satuttaa, vaikka pahimpina hetkinä sitä pelkäänkin.

 

["hmm"]

Toimiva lääkitys eli lääkäriin. Ei siellä tartte yksityiskohtaisesti selvittää millaisia pakkoajatuksia sinulla on. Mulla ainakin masennuslääkitys vei pakkoajatukset mennessään.

tdella huono lääkäri on jos määrää vain lääkkeet kun sanotaan että on pakkoajatuksia. IKINÄ ei tulisi määrätä mielialalääkkeitä ilman että niiden kanssa aloitetaan jokin hoitomuoto. ei ne lääkkeet psyykkisiä ongelmia paranna.

 

[Paatunut Parahdus]

Mene lääkäriin ja pyydä hoitoa, ei vain lääkkeitä. Jos nyt sanon, että pelkosi lasten huostaanotosta on varmasti turha. Enkä usko, että sinä muutut pedofiiliksi noiden ajatuksiesi vuoksi. Sen sijaan näen vahvasti, että apua tarvitset perheen ulkopuoleltakin, ettei tarvitse yksin jäädä noiden ajatusten kanssa. Itselläni keskusteluapu yhdessä lääkkeiden kanssa on ainakin helpottanut paljon pakkoajatuksien laantumisessa. Voimia :hug:

 

[jfjd]

Eli kannattaako jättää mainitsematta aluksi pakkoajatusten laatu? Olen lukenut paljon esimerkkejä äideistä jotka ovat pelänneet tappavansa lapsensa tms. ja ovat voineet kertoa myös ajatuksistaan. mutta sillä nyt ei varmaankaan ople oikeasti väliä että mitä ajattelee, mutta että osaa katkaista ajatteluketjun. Tuntuu ihan hirveältä kun nuo minun muruni ovat maailman rakkaimpia, enkä oikeasti koskaan voisi niitä satuttaa, vaikka pahimpina hetkinä sitä pelkäänkin.

Riippuu ihan siitä millainen lääkäri sulla on. Meillä on tossa terkarissa niin kamalat lekurit, etten varmasti niille kertois tollasta. Mut onhan niitä ammattitaitoisiakin.

 

[sekoamassako]

Mene lääkäriin ja pyydä hoitoa, ei vain lääkkeitä. Jos nyt sanon, että pelkosi lasten huostaanotosta on varmasti turha. Enkä usko, että sinä muutut pedofiiliksi noiden ajatuksiesi vuoksi. Sen sijaan näen vahvasti, että apua tarvitset perheen ulkopuoleltakin, ettei tarvitse yksin jäädä noiden ajatusten kanssa. Itselläni keskusteluapu yhdessä lääkkeiden kanssa on ainakin helpottanut paljon pakkoajatuksien laantumisessa. Voimia :hug:

Kiitos!
Tämä lämmitti todella mieltä. Ymmärrän, että tarvitsen apua., mutta toisaalta ahdistaa kun juuri tämän tyyppisiä pakkoajatuksia. Jos vaikka olisikin kyse jostakin muusta, esim. ennen kärsimistäni suuresta lentopelosta, niin oliskin niin paljon helpompaa hakea apua, mutta juuri tällaisistä peloista on pahinta puhua. Enkä siis nyt vähättele kenenkään muun pakkoajatuksia. kaikki ovat yhtä ahdistavia, tämä vaan on ikävä julkisesti tuoda esille.

 

[sekoamassako]

Ja siis apua kannattaa nimenomaan kysyä lääkäriltä? Ei siis neuvolasta?

 

[Paatunut Parahdus]

Kannattavaa olisi varmaankin pyytää lähetettä mielenterveystoimistoon, jossa on paremmat hoidolliset resurssit ja tietämys hoitaa mielenterveyspotilasta pidemmäln aikaa. Voit sanoa lääkärille, että tarvitset nimenomaisesti lähetettä pakkoajatusten ja masennuksen vuoksi, ellet halua jo hänelle uskoutua. On se sitten neuvolalääkäriltä tai kunnalliselta lääkäriltä.

 

[halaus]

Älä huoli.Mene vaan lääkärille ja saat lääkkeen,paikan missä purkaa oloa.Tietenkin sanot myös noi ahdistavimmat ajatukset.Yksi pakkoajatuksista on juuri tuo että kuvittelee,mitä jos minä tekisin lapsilleni niin.Se on siis ihan yleinen pakkoajatus.Et ole sekoamassa etkä hullu.Usein ylitunnollisen äidin pahimpia pelkoja nousee juuri ajatuksina.

 

[...]

Ja siis apua kannattaa nimenomaan kysyä lääkäriltä? Ei siis neuvolasta?

Voisitko soittaa suoraan kuntasi mielenterveystoimistoon ja pyytää keskusteluapua sieltä?

 

["yks vain"]

Mene perheasiainkeskukseen(seurakunnan), käyn ite siellä, ainakin toistaiseksi.
Ei maksa mitään ja voit löytää ihmisen joka ymmärtää.
Mulla on kans hyväksikäyttöä takana ja en uskalla mennä julkiselle puolelle lainkaan kun pelkään
että joku saa tietää olostani ja lapseni on vaarassa. Vaikka lapseni olen hoitanut ja hänellä ei ole hätää.
Nuo pakkoajatukset johtuu sun taustasta ja niistä asioista. Et oo käsitelly menneisyyttäsi.
Nyt vaan puhumaan jonnekin! Mä en suosittele neuvolaa.