"Pakko saada" -ihmisiä?

[Terve vai normaali?]

Onko muita tämänkaltaisia ihmisiä, ja kuulostaako tämä normaalilta vai onko joku mielenterveyden häiriö?

Minun on aina _pakko saada_ jotain. Kun sen saan, olen jonkun aikaa tyytyväinen mutta melkein heti tulee mieleen seuraava asia joka on pakko saada, ja alan ottamaan siitä selvää ja hankkimaan tietoa ja suunnittelemaan hankintaa ja sitten hankin (tai useimmiten siihen mennessä olen saanut miehenikin innostumaan joten hankimme yhdessä) sen. Näitä asioita ovat mm. uusi vuokra-asunto (pakko muuttaa), uusi kamera, uusi sohva, koira jne. Näitä on paljon, ja joskus puhutaan pienemmistä asioista (talo täyteen kasveja, astiaston ja keittiövälineinen jatkuva etsintä silloin kun puuttui vielä jotain jne) Mieheni on huomannut tämän kuvion ja häntä alkaa jo tympimään kun olen aina vuorollaan "obsessed" (mikä tämä on suomeksi?) jostakin. Nyt haluaisin auton, muuttaa kaupunkia, lapsen. Noita en voi nyt toteuttaa, mutta olen varma että jotain tulee tilalle. Mikä minussa on vikana?

 

[Vieras]

Minä tunnustaudun samanlaiseksi. Tällä hetkellä haluan uuden talon tämän vanhan räyskän tilalle.

 

[ideaköyhä]

obsessed on pakkomielteinen ja kyllä sama vika löytyy. Tosin tosi usein ne on tosi pieniä asioita... :saint:

 

[karoline76]

Onneks olen niin köyhä ettei toi ole mahdollista ja velaksi en osta .

 

[No]

Laita toi energia opiskeluun/työhön. Tavoittele jotain ei-materiaa..

 

[apsis]

samaa vikaa,mut eri mittakaavassa =)

 

[Huspati Huta]

Oletko koittanut sellaista, että haluaisit jotain ilmaista, innostuisit jostain mikä ei ole kuluttamista? Ymmärrän tuon hyvin, millaisena kuvailet tilanteesi ja minulla tahtoo olla vähän samanlaista ajoittain. Mutta tunnen sitä melkoista huonoa omaatuntoa, kuluttamisesta, ei-välttämättömästä. Niinpä olen suunnannut tahtomisen haluani esim lukemiseen tai musiikkiin, innostaudun asioista, jotka ovat edullisia tai ilmaisia. =)

 

[viima80]

Tyytymätön tähän hetkeen ja elämään?

Itseni ei ole pakko saada kokoajan tavaraa mut tekemistä pitää olla. Haliuan tehdä kaiken itse. en tykkää ostaa oikeastaa mitään kaupasta. nyt viimeisin projekti josta meillä vääntöä on kasvihuone. minun mielestä se voidaan tehdä itse puusta ja vanhoista ikkunoista - mies tahtoisi ostaa valmiina.

ja taivutus jatkuu...

 

[Boogyman]

On noita pakko saada juttuja minullakin...tosin tällä hetkellä se on se, että mun on pakko saada muuttaa Etelä-Afrikkaan....

 

[JääPrinsessa]

juu mulla on todella paha ongelma :ashamed:
menin ostaan 3000e sohvan vaik tiesin että ei ollut "varaa" :ashamed:
ei menny kauaa ku kauhee morkkis ja en ees tykkää koko sohvasta enää..
En tiä miten tää on mahdollista, saan nautintoa siitä ku saan ostella kaikkea,ne tuntuu hetken hienoilta mut ei kauaa, en ees kehtaa laittaa esimerkkejä tähän..sit maksellaa osamaksuja ym joka paikkaan ku mä hölmöilen, ja turha kenkää tull sanoo et kasva aikuiseks ku ei tässä oo siitä kyse vaan siitä et mulla on joku päävika mistä en pääse eroon vaikka kuinka yritän! välillä itkettää tää asia et miks mä en koskaa oo tyytyväinen mihkää, tuntuu et kaikil muilla on asiat paremmin vaik ne asuis kaupungin vuokrakaksiossa ja ja mulla oma (uudehko rivari).
Mä kadehdin ihmisiä jotka tulee pienellä toimeen, mä oon niin rahanahne paska et tää ongelma tulee seuraa mua koko elämäni ku varjo,välillä tuntuu et raha säätelee mun elämää täysin, voisin tehdä mitä vaan et saan uuden auton jne.
:ashamed: mut tiedän et tästä ei voi syyttää ku mun vanhempia, he osti KAIKEN mitä pyysin ikinäkään, ja en vielkään oo päässy eroo tästä ajattelutavasta et voin vaan ostella kaikkea..
Kadehdin niitä ihmisiä ku tyytyy vähempään mun on pakko aina saada lisää ja lisää..
Toinen ongelma on tää että mun on pakko tehdä miljoona asiaa samaan aikaan ja ahdistun jos en selviä jostain hommasta täydellisesti..

 

[aamuntorkku]

Mulla on kans noita piirteitä :wave:
Ja mikä pahinta, mun miehellä kans, ehkä vielä voimakkaampana

 

[ap]

Luulisi että opiskelu veisi niin paljon energiaa ettei voisi tehdä tätä mutta niinhän ne sanoo että rankka työ, rankat huvit Eikä täälläkään mitään rikkaita olla vaan opiskelijoita, säästämällä

Lukeminen ja musiikki olivat ennen päivittäisiä intohimojani. Nyt opiskelun takia luen niin paljon ettei enää muuta pysty (silmät rasittuvat todella). Soittaa voisin ehkä taas jos uskaltaisin täällä kerrostalossa Hyviä ideoita. Minulla täytyy kuitenkin olla aina jokin "intohimo".

En oikeastaan koe olevani tyytymätön, olen onnellinen tämänhetkisessä elämässäni ja olen ollut jo pitkään Itsestäni tämä tuntuu joltain pesänrakentamiselta joka meinaa mennä välillä överiksi

 

[Huspati Huta]

Mitä jos kokeilisit tätä: jos haluat hankkia jotain uutta, sinun pitää luopua samalla jostain vanhasta, myydä, lahjoittaa, kierrättää pois jotain. Näin tavaramäärä ei koko ajan hallitsemattomasti kasva ja joutuu miettimään tarkemmin onko uusi hankinta sen arvoinen, että jostain voi luopua. =)

 

[ap]

juu mulla on todella paha ongelma :ashamed:
menin ostaan 3000e sohvan vaik tiesin että ei ollut "varaa" :ashamed:
ei menny kauaa ku kauhee morkkis ja en ees tykkää koko sohvasta enää..
En tiä miten tää on mahdollista, saan nautintoa siitä ku saan ostella kaikkea,ne tuntuu hetken hienoilta mut ei kauaa, en ees kehtaa laittaa esimerkkejä tähän..sit maksellaa osamaksuja ym joka paikkaan ku mä hölmöilen, ja turha kenkää tull sanoo et kasva aikuiseks ku ei tässä oo siitä kyse vaan siitä et mulla on joku päävika mistä en pääse eroon vaikka kuinka yritän! välillä itkettää tää asia et miks mä en koskaa oo tyytyväinen mihkää, tuntuu et kaikil muilla on asiat paremmin vaik ne asuis kaupungin vuokrakaksiossa ja ja mulla oma (uudehko rivari).
Mä kadehdin ihmisiä jotka tulee pienellä toimeen, mä oon niin rahanahne paska et tää ongelma tulee seuraa mua koko elämäni ku varjo,välillä tuntuu et raha säätelee mun elämää täysin, voisin tehdä mitä vaan et saan uuden auton jne.
:ashamed: mut tiedän et tästä ei voi syyttää ku mun vanhempia, he osti KAIKEN mitä pyysin ikinäkään, ja en vielkään oo päässy eroo tästä ajattelutavasta et voin vaan ostella kaikkea..
Kadehdin niitä ihmisiä ku tyytyy vähempään mun on pakko aina saada lisää ja lisää..
Toinen ongelma on tää että mun on pakko tehdä miljoona asiaa samaan aikaan ja ahdistun jos en selviä jostain hommasta täydellisesti..

HUI! Tässä tuli jotain samankaltaisuuksia Yleensä olen tyytyväinen huolella elämääni hankkimiini asioihin (koirulainen on esim elämämme valo <3 ) mutta yhdet nojatuolit ostin joita aloin melko heti vihata kun muutimme eivätkä näytä yhtään hyvältä uuden kodin lattialla. JA myös minun vanhempani ostivat minulle aina kaiken minkä halusin, jotenkin ei ole koskaan joutunut oppimaan ettei kaikkea saa. Jos olen jonkin keksinyt mitä "tarvitsen", olen sen saanut aina (usein on kyllä pitänyt säästää itse suurin osa tai osa). Eli ehkä tämä ei olekaan psykologinen ongelma vaan pieleen mennyt kasvatus?

Miestäni tämä välillä vaivaa, hän kun on osannut aina tulla toimeen pienellä. En kokisi tätä muuten ongelmaksi mutta haluan vähän vaimentaa hänen vuoksensa. Toinen vaihtoehto olisi vaihtaa pinnalliseen ja rikkaaseen mieheen, yöks

 

[ap]

Mitä jos kokeilisit tätä: jos haluat hankkia jotain uutta, sinun pitää luopua samalla jostain vanhasta, myydä, lahjoittaa, kierrättää pois jotain. Näin tavaramäärä ei koko ajan hallitsemattomasti kasva ja joutuu miettimään tarkemmin onko uusi hankinta sen arvoinen, että jostain voi luopua. =)

Aapuaa Eikä ;D Noh, voisin tehdäkin noin jos esim. kasaisin kaikki nurkat täyteen kenkiä. Mutta vihaan tavaranpaljoutta itsekin enkä ostele määrällisesti paljon :/ Esim. kameraan upposi 600?. Mutta totta, jotenkin täytyisi tehdä itselle vaikeammaksi se tuhlaaminen.

Tärkeintä olisi varmaan tajuta että en tarvitse jotain vaikka kuinka tekisi mieli saada sellainen. Esimerkiksi nyt se auto =)

 

[Huspati Huta]

Aapuaa Eikä ;D Noh, voisin tehdäkin noin jos esim. kasaisin kaikki nurkat täyteen kenkiä. Mutta vihaan tavaranpaljoutta itsekin enkä ostele määrällisesti paljon :/ Esim. kameraan upposi 600?. Mutta totta, jotenkin täytyisi tehdä itselle vaikeammaksi se tuhlaaminen.

Tärkeintä olisi varmaan tajuta että en tarvitse jotain vaikka kuinka tekisi mieli saada sellainen. Esimerkiksi nyt se auto =)

Siinä se juju olisikin juuri, että joutuisi miettimään pitempään ja tarkemmin, tekeekö jonkun hankinnan vai ei. Miten on, oletko kokeillut sitä, että laittaisit itsesi odottamaan jotain? Et antaisi mieliteollesi periksi, vaan päättäisit, että hyvä on, katsotaan kuukauden kuluttua, vieläkö se tai tämä tuntuu välttämättömältä? Vähän kuin suklaanhimo, jos malttaa odottaa hetkisen, se mieliteko voi mennä ohitse =)

 

[ap]

Aapuaa Eikä ;D Noh, voisin tehdäkin noin jos esim. kasaisin kaikki nurkat täyteen kenkiä. Mutta vihaan tavaranpaljoutta itsekin enkä ostele määrällisesti paljon :/ Esim. kameraan upposi 600?. Mutta totta, jotenkin täytyisi tehdä itselle vaikeammaksi se tuhlaaminen.

Tärkeintä olisi varmaan tajuta että en tarvitse jotain vaikka kuinka tekisi mieli saada sellainen. Esimerkiksi nyt se auto =)

Siinä se juju olisikin juuri, että joutuisi miettimään pitempään ja tarkemmin, tekeekö jonkun hankinnan vai ei. Miten on, oletko kokeillut sitä, että laittaisit itsesi odottamaan jotain? Et antaisi mieliteollesi periksi, vaan päättäisit, että hyvä on, katsotaan kuukauden kuluttua, vieläkö se tai tämä tuntuu välttämättömältä? Vähän kuin suklaanhimo, jos malttaa odottaa hetkisen, se mieliteko voi mennä ohitse =)

Koiran kanssa odotin ensimmäisen "pakko saada" -kauden jälkeen 1,5 vuotta, koko ajan välillä oli sellainen kutkutus mutta sitten kun toinen kausi tuli niin hankittiin se koira ja olen kyllä siitä niin onnellinen En tiedä lasketaanko tätä.

Tuo on kyllä hyvä neuvo. Ehkä voisin nyt yrittää "unohtaa" tuon että haluan auton ja että haluan lapsen, katsoa miten vaikuttaisi. Tosin nuo on sellaisia asioita että ne on kyllä ihan oikeasti "pakko saada"