Pakko-oireiset: oletko kokeillut lääkitystä?

Mitä lääkettä, mikä annostus ja onko ollut apua?

 

Mies on kokeillut jos jotakin kymmenen vuoden ajan (tällä hetkellä Optipar), mutta pakko-oireet sen kun pahenee pikku hiljaa. Terapiaa kokeili kerran, mutta kun pakko-oireet eivät helpottaneet kahden kerran jälkeen, totesi että turha käydä terapiassa, kun se ei auta.

 

No mä aloitan kognitiivisen (käyttäytymis)terapian. Itsehoitoakin teen (liikunta+itsehoito-opas) eli ei suinkaan pelkät lääkkeet mielessä.

 

Tällä kokemuksella minä sanoisin että kannattaa pysyä erossa lääkkeistä, jos niitä ei ole pakko käyttää. Noilla lääkkeillä on sivuvaikutuksensa, mutta myös niiden vähentäminen/lopettaminen voi aiheuttaa voimakkaita oireita ja vähentäminen on yhtä tuskaa. Minun miestäni huimaa, yrjöttää ja hänelle tulee rytmihäiriöitä vähentämisestä.

 

EFT-terapia auttaa (emotional freedom technique), youtubessa on videoklippejä, netissä löytyy tietoa paljon.

 

Mä söin escitalopram actavista (en muista annostusta) jotain puolen vuoden ja vuoden väliltä enkä huomannut positiivisia enkä negatiivisia vaikutuksia. Ei tullut sivuoireitakaan.

 

Lopetin siis lääkkeiden käytönkin täysin omatoimisesti.

 

Minä kokeilin useita eri lääkkeitä pakko-oireisiini, mutta niistä ei ollut mitään apua. Päinvastoin ne tuntuivat pahentavan tilannetta, sillä niitä syödessä oireet vain pahenivat, mutta kun lopetin lääkkeiden syönnin, niin pääsin pakko-oireistakin eroon.

 

Mä olen miettinyt, mikä olisi paras lääkitys kun mulla on myös taipumusta riippuvuuksiin, esim. nettiriippuvuus ja vaikeuksia pitää elämänrytmejä yllä pysyvästi. Lievää masennusta/epätyypillistä masennusta olen myös aprikoinut, mutta en tiedä mikä on syy ja mikä seuraus. Elämäntavat ja pakko-oireet ovat saattaneet sen aiheuttaa. Mulla on ollut siis pakkoajatuksia 14-vuotiaasta asti ja ensimmäiset pakkotoiminnot alkoivat n. 19-vuotiaana. Ajatuksiin ja/tai toimintoihin kuluu tunteja päivässä pahimmillaan. Siksi ajattelen, josko lääkitys olisi yksi hyvä apu.

 

Vieläkin pyörii ninaTT pakkomielteisesti mielessä?

 

Nyt on pahimpana pakkotoimintona käsien peseminen ja sen takia tulikin mojova vesilasku vuoden vaihteessa. Kymmeniä erilaisia pakkoajatuksia, lievempiä ja suurempia, on ollut tässä reilun kymmenen vuoden aikana. Aika hyvin olen pystynyt oireeni piilottamaan kun lähipiirikin on vasta muutamia vuosia asiasta tienneet.

 

Kirjoitin viestin, mutta se juuttui ilmoituksen mukaan spämminestofiltteriin. No siis ehkä se kohta tulee... Anafranil siis mulla pelastanut elämän + siihen olanzapin lisänä. Anafranil todistetusti tehokkain.

Jos nuo ei sovi, kannattaa kokeilla uutta valdoxania.

 

Kun viestiä ei kerran näy eikä kuulu, niin jatkan vielä. Tuo valdoxan ei vaikuta seksuaalisuuteen, mutta anafranil vaikuttaa (lähtee halut ja kyvyt), olanzapin voi vaikuttaa myös mutta ei niin rajusti. Anafranil auttaa 80%:lla. Annosta tulee nostaa tosi hitaasti eli max 25 mg ensin ja pitkällä ajalla nostot. Muuten tulee hikoilua ja vaikka mitä. Kun oireet saadaan kuriin lääkkeillä ja käy terapiassa, voi sitten jonkin ajan kuluttua kokeilla vähentää lääkettä. Mulla se lääkitys on varmaan vuosikausia vielä. Anafranilista en luovu kyllä...

 

Mitä lääkettä, mikä annostus ja onko ollut apua?

Ootko vieläkin neitsyt?