Pakit jo ensimmäisillä treffeillä

Mielestäni juju on siinä, että oikeasti herkät miehet eivät tuo herkkyyttään julki ensimmäisillä treffeillään, eivätkä he välttämättä kerro herkkyydestään sanallisesti edes myöhemminkään. Tunteiden taju ja toisen ihmisen huomioonottaminen ilmenevät aivan muulla tavoin kuin niistä puhumalla.

Itse lasken tuon herkkyyden korostamisen samaan kastiin muiden (valheellisten) vakuuttelujen kanssa. Ihminen joka ei ole väkivaltainen tai alkoholisti ei tunne tarvetta vakuutella ettei hän ole näitä ensimmäisillä treffeillä. Samoin tunteiden taju ja toisten ihmisten huomioonottaminen tulevat nämä taidot omaavilla ihmisillä esiin - jopa ensimmäisillä treffeillä - ilman että niitä erikseen mainitsee.

 

""yks""

arvostan Sinun mielipiteitäsi ja usein toetean hiljaa miten oikeassa oletkaan. Tietysti muiden mielipiteitä väheksymättä. Usean ihmisen pohdinnasta saa kattavan kuvan.

 

""mies"",

Kiitoksia, samaa olen huomannun Sinusta

JA tässäkin ketjussa huomaa, miten kukin vastaaja tuo aiheeseen lisää näkökulmia ja pohdittavaa, mikä ei ehkä itselle olisi tullut heti mieleen, mutta toisaalta on tärkeä asia kuitenkin.

Nim. ""herkkyydestä"" analysoi taitavasti olennaisen ap:n kokemasta, mikä selitti ristiriitaisen tilanteen hyvin

 

Herkkyydestä vielä sen verran, että ihmiset ovat niin kovin erilaisia näyttämään sitä. Ja herkkyyden mainitseminen ekoilla treffeillä voi olla myös ""varoitus"", siis herkkä ja avoin ihminen voi näyttää tunteensa estoitta ja niin hän voi etukäteen ikäänkuin pyytää anteeksi kyyneleitään. Siis aivan viatonta tunteellisuutta. No ehkä puhun pienestä joukosta miehiä)
Mutta , mutta , jos on niin onnellinen

 

<< Alkoholismista vielä sen verran, että ihmiset ovat niin kovin erilaisia

Eli lainaan ""miehen"" ekaa lausetta. Samahan se tuon kanssa on. Ei mitenkään voi niputta yhteen alkoholistien lapsia! Onhan se suuri ero onko esim molemmat vainhemmat/ainoa vanhempi - ja nimenomaan KOKO lapsuus...ja oliko muita aikuisia (esim. isovanhemmat).... Olen tosiaan alkoholistin lapsi. Olin 25 kai kun se ainoa jäljelle jäänyt vanhempani alkoholisoitui. Olen silti alkoholistin lapsi.

 

Kun olen ollut treffeillä naisten kanssa, ainakin seuraavat piirteet ovat herättäneet epäilyksiä:

1) Oman tasapainoisuutensa vakuuttelu. Siitä voi päätellä, että se todennäköisesti heilahtelee ja rankasti.

2) Oman vahvuutensa mainostaminen. Tulee mieleen, että vastapäätä ei istu vahva ihminen, vaan ihminen joka haluaa olla sellainen.

3) Jatkuva itsekehu. Jostain syystä tälläinen ihminen on aina ja kaikkien kanssa se nokkelin, älykkäin, voimakkain, nopein... Omissa tarinoissaan, nyt ja menneisyydessä.

4) Oman rehellisyytensä ja suoruutensa mainostaminen. Tarkoittaa sitä, että myöhemmin saat pääsääntöisesti arvostelua omista tekemisistäsi.

5) Ylipäätään kaikenlainen vakuuttelu. Merkki epävarmuudesta.

6) Ylikierroksilla käyminen. Voi näyttää aluksi energisyydeltä, mutta on taitaa olla vain maanisuutta.

8) Joidenkin asioiden (esim. omaa ammattia ja alaa koskevien) välttely. Yrittää antaa parempaa kuvaa itsestään, pitää mahdollisesti kulissia.

9) Pikkuasioista niuhotus, muun ravintolan väen ja toisen juomisen ja tupakoinnin tarkkailu. Kyseessä pahanlaatuinen neuroosi.

10) Sinulle suunnatut ylisanat. Jossain vaiheessa ne todennäköisesti muuttuvat sinulle suunnatuiksi alisanoiksi.

 

Toivottavasti et pidä minua neuroottisena, kun kysyn, minne kohta 7 jäi...

Muuten yhdyn täysin listaasi, sillä kokemukseni mukaan se pätee myös miehiin.

 

Joo, huomasin myös, että paljon samoja kohtia jotka ovat tullee jo esiin - mm. tuo, että jos pitää kovin korostaa jotakin seikkaa / luontenpiirrettä, niin yleensä sillä saralla on jotain ongelmia.

 

""treffailija""

Luettelemasi lista oli lähes kaikki vahvoja ominaisuuksia, minä taas voin väittää, että sinä haet kumppanista vastakkaisia ominaisuuksia. Mutta mihin pyrkii ihminen , joka hakee tietynlaisia ominaisuuksia ja pois sulkee ankarasti itselleen ""sopimattomia"" luonteenpiirteitä.
Sellainen ihminen voi tiedostamattaan hakea heikkoa ihmistä, mutta miksi? Alistaakseen häntä? Vai kun on itsekin heikko, eikä luota itseensä, eikä muihinkaan?
Ok, voi olla että kumppani on täynnä itseensä, mutta hän voi olla myös positiivisesti vahva ja erittäin huomioonottava.

 

<<Ok, voi olla että kumppani on täynnä itseensä, mutta hän voi olla myös positiivisesti vahva ja erittäin huomioonottava.


Ymmärtäisin tuon niin, että on kuitenkin sinut itsensä kanssa. Että ei tarvitse korostaa itseään - vaikka kertookin tekemisistään (jotka voivat olla upeita, vastuullisia ym. ""kovaa"" ja ""hienoa"" ). Siis .. jotakin mitä minä pidän ihmisenä joka on viisas (ja tämä nyt on eri merkityksessä kuin lahjakas tai älykäs tässä), kokenut (kokenut siten, että on elämänviisas ja fiksu) ja tosiaan sinut itsensä ja maailman kanssa.

Ymmärrän taas ""treffailijan"" listan juuri siten, että henkilö jotenkin ylikorostaa itsenään. Ehkä sana mainostaa /markkinoi on sopiva. On eri asia kertoa faktaa itsestään kuin mainostaa itseään. On eri asia keskustella kuin yrittää markkinoida oma täydellinen itsensä toiselle.

 

Jos ei tosiaankaa ole väkivaltainen luonne eikä alkoholi ole ongelma, niin pitääkö näistä sitten valehdella jos toinen kysyy?? Vaikka ne taitaa kyllä ilmeisesti oikeasti olla vain asioita jotka tekee miehestä kiinnostavan ja jännittävän, jos on alko-ongelma ja on väkivaltainen. Ainakin oman kokemuksen mukaan, kun on tullut jätetyksi muutaman kerran kun se väkivaltainen, juoppo tai pettävä exä on ilmestynyt kuvioihin takas. :/ Eli ei kannata olla rehellinen, jos on kunnollinen ja hyvä mies. Mutta toivottavasti vielä löytyy joku, joka arvostaa sitä tunteellista, kunnollista ja rehellistäkin miestä.

 

""elli""

Pitää paikkansa, siis jos markkinoi itseään. Jos taas keskustelussa tulee esille em. asiat, niin se onkin enemmän sallittua, minun mielestäni. Aika tarkkaa puuhaa tämä on

 

Joo tarkkaa puuhaa on. ;-)


Ja pakko vastata vielä Oinaallekin. Jos mies ei ole väkivaltainen niin minusta sitä ei tarvitse mitenkään mainostaa. Koska se on minusta se perusolettamus!!!

Eli jos miehen (tai naisenkin) pitää ekoilla treffeillä / suhten alussa kertoa pariin kolmeen kertaan että ei ole muuten sitten väkivaltainen eikä sinun tarvitse ikinä pelätä minua... niin kyllä minulla rupeaa hälytyskellot soimaan. Ja vertailukohtana tässä on ne kaikkin normaalit miehet, joiden kanssa olen ollut ja joita tunnen (siis veljet, suku, kaverit, poikaystävät eli iso joukko ) - heidän ei tarvitse kertoa kenellekään ""koko aikaa"" että eivät ole väkivaltaisia. Eivätkä he ole.

Väkivallattomuus on minusta taas sellainen perusolettamus / perusvaatimus. Normaali vakioasia, joka pitäisi olla kunnossa.

 

En ole mainostanutkaan, mutta kysyttäessä rehellisesti kertonut. Ne väkivaltaiset, alkoholistit ja pettävät miehet vain pilaavat kunnollistenkin maineen, vaikka miehistä ylivoimainen enemmistö kunnollisia ja hyviä onkin. Mutta oma luonteensahan pitää todistaa vasta käytännössä, eikä pelkkiin sanoihin kannatakkaan luottaa!

 

Kirjoitanpa vielä muutaman rivin, kun useampikin tarttui tuohon esille ottamaani alkoholistin lapsen välttelyyn. ""..."" teki kirjoituksestani väärän johtopäätöksen. Äitini isä ei ollut alkoholisti, vaan äitini elämässä oli jossain vaiheessa uskonnollinen vaihe, josta jyrkkä alkoholikieleisyys sai alkunsa.

En väitä, että jokainen alkoholistin lapsi olisi neuroottinen, mutta se on suuri riskitekijä. Jos jo ensimmäisellä treffeillä nyrpistetään nenää toisen tuopin kohdalla, se tarkoittanee, ettei poikien kanssa pidemmän päälle pahemmin uskaltaisi kaljoitella. Miksi ottaa riski? (Saivartelijat älkööt vaivaantuko esittämään vastakysymystä, kannattaisiko silloin pitäytyä kokonaan sinkkuna.)

Tuosta herkkyyden ""mainostamisesta"" vielä. Herkkyys sinänsä on positiivinen luonteenpiirre ihmisessä. Mutta minustakin kuulostaa erikoiselle, jos joku (erityisesti mies) ottaisi asian esille jo ensitreffeillä. Se jotenkin alleviivaa asiaa ja herättäisi epäilyksen, että koko ajan saisi olla varpaillaan varoessaan loukkaamsta toisen tunteita. Se saattaa olla suorasanaisemmalle ihmiselle hankalaa.

 

Ekoilla treffeillä on mielestäni aina vaikeaa, jos toinen kysyy, että ""Millainen sinä olet?"". Mitä siihen voi vastata? Joko vastaus menee itsensä vähättelyksi tai ylisanoiksi erittäin helposti. Meredith Brooksin biisiä ""Bitch"" lainatakseni: I'm a bitch, I'm a lover, I'm a child, I'm a mother, I'm a sinner, I'm a saint... Toivon ainakin itse olevani vähän kaikkea ilman, että mitään yksittäisiä erittäin voimakkaita luonteenpiirteitä nousee esiin.

Minä osaan olla herkkä, mutta myös kova. Olen jossain seurassa puhelias, joskus tuppisuu. Saatan olla iloinen pälättäjä seurassa tai hiljainen seinäruusu. Paljon riippuu mielialasta ja seurastakin. Vaikea siinä on sitten sanoa jotain luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia. Minusta on toisaalta myös äärimmäisen rajoittavaa, jos hyvin tarkkaan pystyy luokittelemaan itsensä, koska tykkään itse välillä hätkähdyttää. Joo, pukeudun siis välillä töissä jakkupukuun tai keikoilla pelkkään mustaan jne.

Itse kammoan liian itsevarmoja ihmisiä, jotka yleistävät asioita liikaa. Myös itsestä puhuminen koko ajan tympäisee. Toisen pitäisi pystyä osoittamaan aitoa mielenkiintoa MINUA kohtaan. Terve itsetunto on aina hyvästä sekä riittävä fiksuus (ei tarkoita hyvää tutkintoa). Yhteiset harrastukset eivät ole välttämättömiä, mutta käytännön elämisen sujumisen vuoksi (jotta olisi muutakin yhteistä kuin likapyykkikori ja seksi) jokin yhteinen juttu olisi suotavaa, vaikkei se sitten juuri muuta olisi kuin sohvalla löhöily sylikkän telkkaria katsellen. Ulkonäön suhteen riittää normaali tavallinen ulkonäkö. Tarkempi tarkastelu paljastaa yleensä jotain kaunista esim. kauniit silmät, kiva peppu, vahvat käsivarret tms vaikkei niitä heti huomaisikaan.

 

Kiitos Ezmeraldalle tarkkasilmäisyydestä. Se puuttuva kohta on seuraava: 7) Oman herkkyytensä mainostaminen. Tarkoittaa käytännössä herkkänahkaista. Todennäköisesti kyseessä on emotionaalinen kiristäjä, jonka kanssa pitää olla koko ajan varuillaan, ettei vain loukkaa tätä. Todellinen herkkyys on vivahteiden tajua ja on perin vivahteetonta markkinoida sitä.

Ilmeisesti myös edellä mainittu on ""miehelle"" vahva ominaisuus. Jos joku sanoo ""olen herkkä/vahva/älykäs/"" jne., ""mies"" ottaa sen kirjaimellisesti. ""Mieheltä"" puuttuu selvästi sävyerojen taju. Tai sitten hän vain vitsailee. Kuten täällä joku muukin sanoi, juuri jonkun asian mainostaminen saa epäilemään, että miksi ihmeessä sitä vahvuuttaan tmv. pitää niin kovasti tuoda esille? Pitääkö jotain ominaisuutta mainostaa juuri siksi, että epäilee pohjimmiltaan sen olemassaloa? Oikeasti/positiivisesti vahva ihminen ei koskaan julista vahvuuttaan. Hän saattaa olla (joskus) vahva tai sitten ei, mutta ei tee siitä numeroa. Toivon ""miehelle"" jatkossa antoisia hetkiä ""vahvojen"" ja ""herkkien"" naisten kanssa. Varaudu kuitenkin megalomaaniseen vahvuus- ja herkkyysteatteriin...

 

Mielestäni uskonnollisen fanaattisuuden (esim. alkoholin suhteen) sekoittaminen alkoholistin lapsen kokemuksiin / asemaan menee nyt kyllä metsään ja lujaa.....

 

Mitä lie tarkoititkaan, teit molemmista viesteistäni väärän tulkinnan. Vaan samapa tuo...

 

Epäilemättä.


<<En halua kuulla parin kaljan jälkeen nalkutusta. En halua, että puolisoni elää jatkuvassa pelossa, että minun alkoholin käyttöni riistäytyy käsistä. En halua, että puolisoni käyttäytyy kuin äitini, olipa veruke mikä hyvänsä.

<<Äitini isä ei ollut alkoholisti, vaan äitini elämässä oli jossain vaiheessa uskonnollinen vaihe, josta jyrkkä alkoholikieleisyys sai alkunsa.

 

Tämä meidän saivartelumme menee jo aivan asian vierestä, mutta menköön.

Sinä itse teit tulkinnan, että äitini isä on ollut alkoholisiti. Vai missä kirjoitin niin? ""...olipa veruke mikä hyvänsä."" Se veruke oli siis uskonnollisuus. Se oli tarkennus syyksi alkoholikielteisyyteen, ei tarkoitus verrastaa uskonnollisuutta ja alko-lapsuutta.

Summa summarum; en halua, että vaimoni kohtelee minua kuin pientä lasta ja kieltää minulta asioita vedoten omaan parhaaseeni. Sellainen tapa istuu sitkeässä niin alkoholistejen lapsissa, uskovaisissa ja muuten vain kontrollifriikeissä, joiden kenenkään kanssa en haluaisi seurustella.

Ensimmäinen voi jo lingota kiven kohti...

 

Inhorealisti voi ottaa ihan rauhallisesti, moni ajattelee noin, mutta harva sen sanoo ääneen. Jos itselläkin on ongelmia, niin miksi hitossa pitäisi ottaa seurustelukumppaniksi vielä neuroottisempi tapaus. Noin niinkuin kärjistetysti sanottuna. Itse olen Inhorealistin kanssa kyllä ihan samoilla linjoilla.. Omassa itsessäni on ihan tarpeeksi ja onhan se mukavampaa suunnilleen tasapainoisen kanssa hengailla

Tuosta jennin (taisi olla 1971) kommentista tuli mieleen, että sehän on kuin minä. Ajattelen aika pitkälle myös samoin.. Joskus kun joku kysyy millainen olen, olen vastannut monella tavalla mutta myös näin: ""Joku kysyi minulta kerran, että oletkohan lintu vai kala..?"" Jos kysyjä ei tätä vastausta ""kestä"", niin ei voi mitään

 

En minä ole mikään asiantuntija joka voisi varmuudella tietää läheisriippuvuuden syntymekanismin, mutta ihan maalaisjärjellä ajateltuna olen päätellyt sen riippuvuuden syntyvän ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin riippuvuussuhteen. Vaikka lapsuudessa vain toinen vanhemmista olisi alkoholisti, henkisesti sairas tms. niin kyllä se jättää aukon siihen turvalliseen lapsuuteen. Äidittömät naiset etsivät äitihahmoa elämäänsä koko ikänsä vaikkeivat sitä itse tiedostaisi. Samoin isättömät tyttäret etsivät isähahmoa. Sen voi ehkä joku muu läheinen ihminen osittain paikata lapsuudessa, mutta jomman kumman vanhemman ollessa alkohoisoitunut se varmasti vaikuttaa jotenkin koko perheeseen, oli niitä turvallisia aikuisia muualla tai ei.

Tätä aukkoa, jonka poissaoleva, alkoholisoitunut, muuten vain henkisesti sairas ihminen jättää lapselleen, sitä paikkaillaan erilaisilla riippuvuuksilla: ripustautuminen kumppaniin, alkoholiin, seksiin, suklaaseen tai kuka mihinkin.

Voi käydä niinkin että sitä ripustautuu omaan itsenäisyyteensä, vetäytyy kuoreen eikä päästä ketään aidosti lähelle. On olevinaan kuin ei muista ihmisiä tarvitsisikaan. Kukaanhan meistä ei kuitenkaan voi voida hyvin ilman muita ihmisiä, edes jossain muodossa, olettaisin.

Ja onko sitten olemassakaan ihmistä, josta voi sanoa että hän on henkisesti täysin terve ja itsenäinen koko elämänsä ajan kaikissa tilanteissa??

En tiedä mikä minussa johti siihen että alkoholi kuuluu elämääni yhä enemmän ja enemmän, vaikkeivat vanhempani olleet alkoholisteja. Jotain minäkin sillä paikkaan.

 

Ensinnäkin harva kysyy toiselta suoraan ""millainen olet?"". Ja jos kysyy, siihen ei kannata lähteä vastailemaan, koska luetellut piirteet kuvastavat kuitenkin enemmän vastaajan ihanne- kuin todellista minää. Mikä sitten on se todellinen tai todellisempi minä? Se, joka tekee ja toimii. Ominaisuuslitanian (""I´m a bitch, I´m a lover.."") sijaan on parempi kuvailla, mitä on tehnyt ja miten on eri tilanteissa toiminut. Sitäpaitsi kyllä se toinen huomaa rivien välistäkin (ja ilmeistä, eleistä jne.) minkälainen toinen on. Tai huomaa ainakin sen, mitä haluaa huomata, koska ainahan me kuitenkin hieman petämme itseämme, näemme vain sen mitä haluammekin nähdä, näemme toisen ennakkoluulojemme läpi. Lopullista vastausta siihen, minkälainen toinen pohjimmiltaan on, ei ole. Ne toisen teot ja toiminnatkin tulkitaan aina omasta sen hetkisestä vinkkelistä. Joku alussa mahtava piirre toisessa saattaa olla myöhemmin se pahin...

 

No jos mies on ensitapaamisen jalkeen paassyt treffeille, niin han on alustavasti lapaissyt hygieniaan ja jonkinlaiseen jarjelliseen toimintaan viittaavat vaatimukset, ehka han jopa jo miellyttaa tyyppina jollain tasolla.

Ensitreffeilta ei todennakoisesti edeta, jos huomaankin, etta kemiat puuttuvat, ei synny yhteytta. Se, ettei loydy mitaan yhteista puhuttavaa, on myos huono homma. Vanhojen suhteiden vatvominen tunnista toiseen tai pelkka tyoasioista puhuminen on tylsaa ja vie mielenkiinnon. Samoin jos mies juo itsensa umpihumalaan treffeilla, on turn off. Miehen ei tarvitse olla missaan nimessa raitis, mutta jarjen tulee olla kadessa alkon kanssa.

On tietysti muutakin. Treffeilla mm. rahasta niuhottaminen tai sen pummaaminen on todella suuri turn off. Ja myos se, jos menneisyydesta paljastuu asioita, jotka vaikuttavat voimakkaasti myos tulevaisuuteen, pistavat mietintamyssyn paahan. Mutta naita viimeksimainittuja asioita ei valttamatta edes paljasteta ensitreffeilla ehka lapsia lukuunottamatta. Nykyinen mieheni ei uskaltanut edes sita paljastaa ennen kuin olimme tapailleet pari viikkoa.