Pakit jo ensimmäisillä treffeillä

Kokemus opettaa ihmisen tunnistamaan treffikumppaneissa piirteitä ja tapoja, joista tulisi myöhemmin harmia.

Mikä aiheuttaa välittömän kiinnostuksen lopahtamisen tai on teille sellainen tunnusmerkki, ettette missään tapauksessa halua tavata ihmistä toista kertaa?

Ja jotta kysyminen olisi reilua, tässä pari omistani:

En koskaan tapaa miestä toistamiseen, joka ensimmäisillä treffeillä...
- sanoo rakastavansa minua ja/tai
- sanoo olevansa herkkä ja tunteellinen ihminen

Perustelut:

Kukaan tervepäinen ihminen ei rakastu tunnissa. Ihminen, joka väittää rakastavansa noin pian, ei edes tunne rakkautta, vaan käyttää sitä aseena saadakseen mitä haluaa.

Mitä todennäköisimmin tyyppi on sairaalloisen mustasukkainen, omistus- ja alistushaluinen ja henkisesti epävakaa. Mielipiteissään tyyppi on tuuliviiri ja hänellä on huono itsetunto. Käyttää tunteellisuuttaan tekosyynä kaikkiin edellisiin.

Hän on omasta mielestään oikeutettu vaatimaan kumppaniaan rajoittamaan normaalia käyttäytymistään, jotta hänelle itselleen ei tulisi paha mieli. Esimerkiksi muut miehet/naiset eivät saisi katsoa kumppania, joten kumppanin pitäisi mieluiten pukeutua säkkiin. Pyyntö on hänen mielestään oikeuttu, koska ""hän nyt vain on niin herkkä ja tunteellinen ihminen ja häneen sattuu, jos muut katsovat kumppania ihaillen.""

Entäs teillä?

 

Hmm. Silloin, kun kävin nettideiteillä, olin jo kuitenkin ehtinyt kirjeitse (ja joskus puhelimitse tms) tutustumaan suhteellisen hyvin, joten tiettyä ihastumista on voinut olla jo ennen varsinaista tapaamista. Joskus huomasi, että on itse rakentanut toisesta vääränlaisen kuvan ja tuo pettymys aiheuttaa sitten sen, että ei halua tavata toistamiseen (vaikka tuo ei olisi toisen vika lainkaan). Eli joskus se 'ei se ole sinun vika, vaan minun vika' voi olla aika lähellä totuutta.

Jos itse joudun suhtkoht hiljaisena hissukkana pitämään puhetta yllä, niin se ei ole hyvä kummankaan kannalta. En tunne, että toiselta jatkuva kyseleminen olisi korrektia ja jos taas kerron siitä, minkä itse tiedän parhaiten, puhun itsestäni (ja sen jälkeen saatan tehdä kysymyksen, että mitenkäs sinä suhtaudut asiaan). Jos kysymyksiin vastataan välttelevästi tai vain myöntävästi tai kieltävästi sen kummemmin selittelemättä, niin ei anna hyvää kuvaa.

Vaikka toinen kertoisikin jälkeenpäin nauttineensa treffeistä, mutta jos se ei ole näkynyt mitenkään itse treffien aikana, niin se ei ole hyvä.

Tupakointi on ehdoton turn-down. Kerran tapasin yhden 5 vuotta vanhemman naisen ja se näytti 15-25 vuotta vanhemmalta. Varsinainen syy on se, että inhoan tupakansavua yli kaiken. Monesti joku kaunis nainen herätti mielenkiinnon olemuksellaan, mutta mielenkiinto lopahti, kun hän sytytti savukkeen.

Terve itsevarmuus on ihailtava piirre, mutta sekin menee helposti ylitse ja siitä tulee lyömäase. Tämän selvittämiseen auttaa helposti muutama tuoppi siideriä tai olutta. Jos niidenkin jälkeen seuralaisella on hauskaa, niin itsevarmuutta (tai jotain siihen liittyvää ominaisuutta) ei ole liikaa.

Periaatteessa uskovaisuus on yksi asia, joka saattaa viedä toiselta uskottavuuden. Miellän uskovaisuuden mielikuvituskaveriksi, jonka olemassaoloon uskotaan *varmasti*. Minun mielestäni uskovaisuuteen pitäisi liittyä vahvasti epävarmuus aiheesta ja se pitäisi tiedostaa. Kun ei tiedä, voi vain uskoa. Ja jos tietää, niin kyse ei ole enää uskomisesta vaan tieteestä. Mua se ei ehkä haittaisi niin pahasti, mutta uskovia se (käsitykseni aiheesta) on tuntunut haittaavan.

Tilanteeseen 'heittäytyminen' on ihailtava piirre. Kontrollifriikkiys ei ole sitä.

 

Jep, eräs herra sanoi ekoilla treffeillä, että olen hänen elämänsä nainen. Ei tavattu toista kertaa.

 

Nimimerkki viivalle.

Ilmeisesti olet joutunut ""väittelemään"" jonkun uskovan kanssa, koska tuo käsityksesi uskovaisuudesta tuli niin ehdottoman oloisesti.

Kuitenkin ihan huvitti käsityksesi, koska jos sinun määritelmäsi uskossa olemisesta olisi oikein, ei ""uskovia"" pitäisi sitten olla olemassakaan. Uskossa on paljon peräänkuuluttamiasi epävarmuuksia, mutta itse usko on tietoa, ei epävarmuutta ko. asiasta. Tiede sinänsä on eri asia.

 

Itse en tapaisi miestä uudestaan jos hän treffeillämme kiinnittäisi huomiota enemmän muihin naisiin kuin minuun, jos hän vetäisi kauheat kännit, jos jotenkin kävisi ilmi, että hän on kova juomaan ja juoksemaan baareissa, jos kävisi ilmi, että hän ei pysty olemaan yhtään viikonloppua aloillaan, jos hän ei antaisi minun vaatettaa niinkuin tahdon, jos hän koko ajan pitäisi negatiivista arvostelua muista, jos hän asuisi vielä kotona(vanhemmillaan), jos hän ei saisi nauramaan minua. Lista voisi olla aika pitkä , onneksi olen onnellisesti naimisissa!!!

 

Minä olen ruvennut (kokemuksen kautta) varomaan kovasti niitä asioita, joita treffikumppani / uusi seurustelukumppani korostaa.

Eilen tapasin miehen, joka sanoi kaksi kertaa että ei ole väkivaltainen.

Olen tavannut kerran ennemmin miehen, joka myös korosti tuota. Ja .. hän oli (ei tosin minua kohtaa; en seurustellut hänen kanssaan).

Tai ... olin talvella miehen kanssa, joka korosti joka yhteydessä, että hän soittaa jos lupaa. Ei muuten soitellut!!!! Eli tuossakin piti paikkansa se, että mitä pitää kovasti korostaa, niin tekee juuri päinvastoin.

Ei minun ole koskaan tarvinnut kenelläkään kertoa, että en minä ole väkivaltainen. Tai muut minun miesystäväni eivät ole minulle sanoneet: ""En muuten ole sitten yhtään väkivaltainen."" Eli eilen soi hälytyskellot ja lujaa.

 

Niin, muuten turn down on se, jos mies kertoo sivulauseissa tarvitsevansa siivoojaa, vaatteiden silittäjää... ym. kodinhengetärtä. Juoksen näitä karkuun ja lujaa.

 

1) Liian nopeat rakkaudentunnustukset on myös mun mielestä arveluttavia

- tässä asiassa oma nyxäni veti pinnat kotiin, kun jo hyvän aikaa tunnettuamme kyseli, että uskaltaisikohan mua jo kullaksi kutsua... oli aika hellyyttävää

- kun hän alkoi kutsumaan itseään mun mieheksi, tiesin, että sekään ei ollut vain heitto, vaan hän tarkoitti sitä niinkuin sanoi


2) Fanaattisuus jonkin asia suhteen

3) Liika itseriittoisuus ja sitä kautta toisten halveksiminen

4) Liika yleistäminen: yh:t on sellaisia ja sellaisia, jne.

5) exien haukkuminen ja mollaaminen
- eivät silloin ole päässeet edellisestä suhteesta yli.

6) Liika hössöttäminen

- jos ekoilla treffeillä tulisikin hiljainen hetki, niin mua se ei haittaisi yhtään. Jos toinen siinä tilanteessa alkaa hiljaisuutta peittääkseen selittää jotain ihan puutaheinää yms., niin kyllä huvittaisi.

- jos oikeasti nauttii toisen ihmisen seurasta (ja on sinut itsensä ja tilanteen kanssa), niin ne hiljaisetkaan hetket eivät ole yhtään kiusallisia


Nuo nyt tuli ainakin mieleen...

 

En tapa toistamiseen ihmistä joka kerskuu omaisuudellaan.
Kehuu autoaan ja itseään.
Haisee pahalle ja on huonot hampaat.
Ei ole kohtelias.
On kännissä.
Sanoo,että kuvittelin sinut aivan erilaiseksi.

 

Minä ainakin varoisin tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä jostakin lauseesta. Homma voi mennä hysteeriseksi ja sitten tulla henkilö, joka kertoo juuri ne oikeat sanat, mitkä on opetellut ja hän on siinä; unelmien mies.
Sekin on aika kamalaa, jos treffeillä kertoo olevansa herkkä ja se tulkitaan negatiiviksi asiaksi.

Minusta kokonaisuus ratkaisee, jos alan etsimään täydellistä naista, niin kannattaa lopettaa heti alkuunsa. Sama pätee miesten kohdalla.

 

Niin no jos joku ehdottomasti uskoo olevansa oikeassa, niin hän voi oikeuttaa kaikki tekemisensä sillä. ""Uskon olevani oikeassa ja sen tähden voin tehdä uskoni määrittelemällä tavalla"". Ei kuulosta hyvältä minun korviini, oli se usko sitten kristinusko tai islam.

Minä kyllä voin väitellä aiheesta, mutta jos joku väittää jumalan puhuvan hänelle tai muuta vastaavaa, niin jätän kyllä sikseen.

Jos maailmassa on kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia uskontoja ja monille on ominaista se, että niissä sanotaan, että niiden jumala on ainoa jumala, niin ne kaikki eivät voi olla oikeassa.

Jos he pystyvät objektiivisesti tarkastelemaan omaa uskoaan ja kykenevät näkemään, että siitä ei voi käyttää samassa yhteydessä sanoja fakta, tieto, totuus, niin pystyn hyväksymään tuon täysin. Mutta useimmilla tuntuu olevan se käsitys, että he ovat oikeassa ja sen myötä minä olen väärässä. Jos minulle sanotaan, että olen väärässä, niin tietysti haluan, että se minulle todistetaan niin, että minäkin sen ymmärrän. Toistaiseksi ei kukaan ole onnistunut.

Tiedän, että minä voin olla väärässä monessakin asiassa. En milloinkaan ole halunnut sellaista kumppania, joka ei voi olla väärässä.

 

Mies ei kutsu itseään herkäksi ja tunteelliseksi ensimmäisillä treffeillä, ellei kyse ole kuvaamastani persoonallisuudesta. Sanat sanotaan vain, jotta päästäisiin omaan tavoitteeseen ja oikeutetaan kohtuuton käyttäytyminen. Pidin muuten itsestään selvyytenä, että tilanteessa ei tuijoteta pelkkiä sanoja: elekieli paljastaa sanoja enemmän. Ihmisen katseesta näkee helposti yksilön henkisen vakauden.

Toisilla rima laskee vanhemmiten, minulla se vain nousi, kun oppi tietämään, millaisen ihmisen todella haluaa itselleen. Ennen kaikkea oppi, millaisen ihmisen kanssa ei voi missään tapauksessa elää elämäänsä.

Välillä tuntuu, että jo pelkästään ""normaaleja"" ihmisiä on todella vähän olemassa -siis ihmisiä ilman jonkinasteisia ongelmia elämässään, kuten orastava alkoholismi tai mustasukkaisuus.

Minä muuten löysin sen minulle täydellisen. En olisi löytänyt, jos olisin lopettanut tyrmännyt ajatuksen mahdottomana heti alkuunsa.

 

""n40"", viisaita sanoja !

Olen myös huomannut sen, että jos korostetaan jotain asiaa oudosti, niin siinä on jotain hämärää.

Esim. miehet, jotka huomauttelevat toisten juomisesta ja lisäävät, että itsellä ei ole ongelmia alkoholin kanssa, saattavatkin olla juuri niitä, jotka peittelevät alko-ongelmaansa, yms.

""ööö"", tuosta omaisuuden korostamisesta olen samaa mieltä. Joskus aikoinaan, kun sain vastauksen ilmoitukseeni, mies lähetti ensimmäisessä viestissään kuvat itsestään, autostaan ja talostaan. En jatkanut yhteydenpitoa. Syynä juuri se, että olin etsimässä itselleni miestä, enkä asuntoa

""mies"", tottakai jokainen etsii kokonaisuutta, mutta sinun vastauksestasi saa sen kuvan, että lähes kaikki kelpaa...

Eli, että vaikka kokonaisuus olisi juuri sinulle sopiva paketti, nainen kaikin puolin kaunis, empaattinen, omista asioistaan huolehtiva ja taivaallinen, niin sinua ei haittaa, jos hän kerran kuukaudessa tuppaa ystäviensä kanssa polttelemaan muutaman tötsyn viikonlopun kunniaksi, koska kukaanhan ei ole täydellinen...?

Tämä liittyy ap:n kysymykseen siten, että jo ensitreffeillä voi saada selville toisen suhtautumisen (mietoihin) huumeisiin.

Etkö löydä yhtään ominaisuutta, mitä et hyväksyisi keneltäkään potentiaaliselta naisehdokkaalta?

 

Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan. Viime vuosituhannen puolella ollessani vielä poikamies, keksin laittaa ilmoituksen deitti-nettiin. Iloiseksi yllätykseksi vastauksia tuli melko paljon ottaen huomioon, että olen mies.

Sähköpostin perusteella yksi herätti erityistä mielenkiintoa, mutta osoittautui ensitreffeillä käveleväksi katastrofiksi. Hänessä yhdistyi useita totaalisia turn-offeja.

Koska halusin vältellä alkoholistejen lapsia ja terveysterroristeja, sovin treffit baariin. Nainen kertoi minulle, ettei voi sietää tupakointia. (Ihme kun ei heti lähtenyt.) Toisen kaljan haettuani hän sanoi, ettei juo ikinä itseään humalaan. (Toinen miinus)

Sitten kyselin ystävistä ja kerroin että minulla on ystäviä molemmista sukupuolista. Hänen mielestään miehen ja naisen välillä ei voinut olla aitoa ystävyyttä ilman eroottista vipinää. (Kolmas miinus) Lisäksi hän puhui mieluiten vain itsestään. (Neljäs miinus)

Emme ymmärrettävästi tavanneet enää koskaan.

Lisäksi totaalisten turn-offien listaan voisi lisätä silkan tyhmyyden (ei siis opiskelemattomuuden), huonon itsetunnon, oikeassaolemisen pakon ja kaiken muunkin fanaattisuuden.

Mitenkähän minä näiden vaatimusteni kanssa olen ikinä onnistunut seurustelemaan, saati naimisiin pääsemään? Hullun tuuria varmaan...

 

Hyvä keskustelun aloitus! Jos olen eka kertaa treffeillä, eikä mies osaa olla kohtelias, niin siihen kuvio saa jäädä. Olen kai vanhanaikainen, mutta miehen pitää osata käyttäytyä herrasmiehen tavalla ainakin eka treffeillä. Siis ihan perinteistä ovien avaamista, ruokailutapoja, keskustelutaitoa ja jonkinlaista yleissivistystä....

 

Ihan oikein, Anni! Jos mies ei edes ensimmäisillä treffeillä vaivaudu käyttäytymään kuin herrasmies, ei hän sitä myöhemminkään tee. Nainen tietää että mies todella arvostaa häntä silloin kun mies näkee vaivaa naisen viihtyvyyden eteen. Niin se vain on.

Ja tämä ei suinkaan tarkoita sitä että miehen pitäisi polttaa treffeillä tonnikaupalla rahaa. Huomaavaisuus on tärkeintä, vaikka mentäisiin sitten ostamaan jäätelötuutit, jos esim köyhällä opiskelijalla ei ole muuhun varaa.

 

""yks"" ja muut

Pitää tunnustaa, että olin aika suvaitsevainen vastauksessani, mietin sitä itsekin ""yön yli nukuttuani""
Huomasin, että minä teen juuri vastaavia ""tiedusteluita"" ennen treffejä. Siis jos kirjoittelen tai tanssin, niin voin vapaasti tulkita toista ja jos teen ehdotuksen treffeistä, niin olen jo melko pitkälle tehnyt valintani, siksi salliva asenne. Ja on muuten toiminut, toistaiseksi ?

 

Inhorealisti,

miksi välttelet alkoholistien lapsia? Eihän kukaan voi vanhempiaan valita.

FM, juo erittäin vähän, fiksu nainen tiedustelee.

 

Arvoisa nimimerkki ""..."": Kukaan ei todellakaan voi valita vanhempiaan ja sympatiani on ihmisten puolella, jotka ovat lapsuudessaan joutuneet alkoholin kiroista kärsimään.

Valitettavasti harvalle alkoholistin lapselle on muodostunut neutraalia kuvaa alkoholin käytöstä. He usein sortuvat itse alkoholismiin tai sitten heillä on korostuneen vihamielinen suhtautuminen alkoholiin.

Koska minä pidän viikonloppujuhlimisesta, haluan elää kaltaiseni ihmisen kanssa. En halua kuulla parin kaljan jälkeen nalkutusta. En halua, että puolisoni elää jatkuvassa pelossa, että minun alkoholin käyttöni riistäytyy käsistä. En halua, että puolisoni käyttäytyy kuin äitini, olipa veruke mikä hyvänsä.

Alkoholistejen lapset tekevät tätä muita enemmän. En halunnut sitä silloin, enkä ottaisi riskiä vieläkään.

 

Kylläpä vedit aikamoiset johtopäätökset siitä että mies sanoo olevansa herkkä. Kannattaa ehkä ajatella koko juttu uudestaan. Kaikkien miesten tapauksessa herkkyys ei todellakaan ole mustasukkaisuutta tai omistushalua. ( En edes ymmärrä miten yhdistit nuo kaksi). Herkkyys voi yhtä hyvin olla toisen tunteiden tajua, toisen huomioon ottamista. Mutta pitäydy sinä vain miehissä joilta herkkyys puuttuu niin meille muille riittää enemmän niitä jotka tajuavat ottaa myös toisen herkkyyden huomioon.

 

No AP vetää ehkä isot analyysit ""herkkyydestä"" mutta samaahan näkyy tekevän miehet. ;-)

Eli viittaan nyt Inhorealistiin ja hänen stereotypiaansa alkoholistien lapsista (mikä muuten on valtaosan suomalaisten tila - ihan hirveä kasa ihmisiä etenkin miehiä on alkoholisteja). Saahan sitä tietysti valita.

 

Mulle kans osu toi silmään... Alkoholistien lapset voi olla ihan normaaleja. Esim. juoda kohtuullisesti ja/tai sallia sen muillekkin.

Ja joku voi olla absolutisti tai alkoholisti vaikka vanhemmat ei olisi olleet.

 

Niin, mutta Inhorealisti kärsii itsenkin olemisesta alkoholistin lapsena - isoisä on tuon mukaan ollut. Eli äiti on välittänyt hänelle pelon alkoholista.

Itse tietysti olen miettinyt näitä paljon alkoholistin lapsena. Omasta mielestni olen sinut viinan kanssa. En ole absolutisti, enkä absolutistia varmaan kestäisikään (koska en itse ole). Totta silti, että en kestä pöydän alle ryyppäämistä - ja joka viikonloppu lärvit mielestäni on tosiaan alkoholiongelma. Kai minä kannatan näitä ns. sivisistyneitä keskieurooppalaiisa juomatapoja - en suomalaista lärvit systeemiä.

Mutta tottahan se on, että ne omat kriteerit puolisolle / parisuhteesta tulee tietysti täysin omasta perheestä, suvusta ja kasvuympäristöstä. Mispäpä muoltakaan? Sieltä ne arvot ja asenteet imetään. Ollaan joko niiden mukaan tai taistellaan ja ollaan vastaan (eli tässäkin tapauksessa ne kuitenkin vaikuttaa, koska on lähdettävä vastarintaan niitä kohtaan).

 

Kyllä alkoholistien lapset eroavat luonteeltaan terveiden vanhempien laspista muutoinkin, kuin vain suhtautumisellaan alkoholin käyttöön. Harvasta ihmisesta kasvaa terve ja itsenäinen aikuinen, jos lähtökohtana on koko lapsuus alkoholistin vaikutuksen alaisena. Alkoholisti kun tekee paljon hallaa läheisilleen, perheelleen... Lapsista kasvaa sitten vähintään läheisriippuvaisia. Usein kuitenkin paljon muitakin traumoja on edelleen takataskussa, vaikkeivät he itse niitä tunnusta tai tunnista.

Naiset valitsevat hoivaviettinsä takia tiedostamatta asiaa itse, kumppanikseen juuri näitä tyyppejä.

 

hmmm:
>>""Harvasta ihmisesta kasvaa terve ja itsenäinen aikuinen, jos lähtökohtana on koko lapsuus alkoholistin vaikutuksen alaisena. Alkoholisti kun tekee paljon hallaa läheisilleen, perheelleen... ""

Voi käydä niinkin, että alkoholistin lapsi kasvaa itsenäiseksi paljon muita aikaisemmin ja muuttaa pois lapsuudenkodista ihan tervepäisenä aikuisena.

Tuohonkin alkoholistin aiheuttamaan vaikutukseen liittyy paljon asioita, mm. toisen vanhemman suhtautuminen siihen sekä se, että onko alkoholisti väkivaltainen vai vaipuuko omiin oloihinsa. Myös kesto vaikuttaa lapsen kokemuksiin. Onko se ollut aina läsnä vai riistäytynyt käsistä vasta lapsen aikuistuessa, jne.

Ei kai läheisriippuvuus synny aina alkoholistiperheessä ?
(kerro, jos tiedät sen syntymekanismin)

Niinkin voi käydä, että ihan ""terveen perheen terve tyttö"" tapaa miehen, eikä tunnista miehen alkoholiongelmaa riittävän ajoissa, vaan perustavat perheen. Sitten nuori nainen yrittää saada perhe-elämän onnelliseksi, ensin ymmärtämällä miestä, sitten sisulla, koska hänellä on omasta lapsuudestaan malli ehjästä perheestä. Ehkä nainen jossain välissä eroaakin, kun tajuaa tilanteen lohduttomuuden.

Esimerkissä on ensisijaisesti kyse naisen kokemattomuudesta alkoholismin suhteen ja tietämättömyydestä, että pelkkä rakkaus ja hoiva eivät sitä parannakaan. Kyseessä ei aina ole läheisriippuvuus, sillä senkin raja on aika häilyvä.

Näissäkin asioissa (alkoholistien lapset ja läheisriippuvuus) turhia yleistyksiä kannattasi välttää