Pakit jo ensimmäisillä treffeillä

Vastaanpa minäkin absolutistien absolutistina lapsena inhorealistille: olet aivan oikeassa! Jos tietää mitä haluaa ja erityisesti jos tietää mitä ei halua mahdolliselta suhteelta/seurustelukumppanilta, pitää nuokin asiat tehdä itselle selviksi... Ihan turha siitä on kenenkään hernettä nenään vetää.

Aivan kuin itsellenikin olisi täysi mahdottomuus seurustella muun kuin absolutistin/hyvin hyvin vähän alkoholia käyttävän kanssa, ymmärrän erittäin hyvin jos esim. alkoholin viihdekäyttäjä (tai miksi teitä nyt kutsutaan haluaa kumppanikseen toisen samanmoisen ja sitä rataa. Olisihan se aika ankeaa jos kumppani olisi aina jäkättämässä, että ""kyllä se yksi tuoppi kuule riittää nyt"" tai nyrpistelisi nenää ja arvostelisi toisen kavereiden juomatapoja tmv. Juuri niin kuin sanoit...

Vakka kantensa valitsee ja niin sen pitää ollakin. Samaa pätee noihin uskonasioihin ja muihinkin kriteereihin. On molempien osapuolien voitto jos edes toinen tietää, mitä hakee ;D

 

En koskaan enää tapaisi toistamiseen miestä joka:

- ei saa minua tuntemaan itseäni kiinnostavaksi
- joka ei saa minua nauramaan
- joka ei kohtele äitiään kunnioittavasti
- joka ei kohtele minua kuin olisin ainoa kiinnostava nainen koko maailmassa.
- joka kehuu itseään koko ajan kaikille ihmisille, vaikkei heitä kiinnosta koko asia
- joka pitää itsestään selvänä, että lähden hänen matkaansa
- joka on kiinni entisessä suhteessaan
- joka pihtailee rahojaan tai vastaavasti jakaa niitä koko kapakalle
-joka jättää minut kapakassa yksin ja häipyy juttelemaan tuttujen kanssa
- joka on itseäni joko yli 5 vuotta nuorempi tai 15 vuotta vanhempi
- joka puhuu pahaa ystävistään tai entisistä naisistaan, kertoo heidän salaisuuksiaan paheksuvaan sävyyn
jne. jne.. )

 

Jos ensitreffeilla otetaan muuten puheeksi ns. kuohuttavia aiheita, mm. uskonto ja politiikka, niin helposti saadaan ensimmaisista treffeista viimeiset, jos mielipiteet eroavat jyrkasti. Itse tunnustan olevani taysiverinen spiritualisti, vaikken asiaa erityisesti mainostakaan. Jos tormaan ihmiseen, joka suhtautuu ehdottoman kielteisesti kaikkeen hengellisyyteen viittaavaankin, niin vaittelyhan siita syntyy. Sama juttu on toisaalta eri uskontokuntien valisissa tapaamisissa. Naissa tilanteissa paadytaan usein siihen, etta toinen yrittaa vakisin kaantaa toisen paata omaan suuntaan, ja jos tama ei onnistu, leimataan naurettavaksi tai nimitellaan jollain muilla kauheuksilla.

Itseani on mm. nimitelty antikristukseksi, koska filosofinen nakemykseni on lahinna buddhalais-taolais-pakanallinen hoystettyna jungilaisella psykologialla. Tama ei tosin tapahtunut treffeilla vaan eraassa toisessa tilanteessa, jossa jouduin juttusille Helluntaiseurakunnan kiihkeamielisen ja jyrkan linjan kannattajan kanssa.

Ei silla, etteiko samassa perheessa voitaisi kannattaa Vasemmistoliittoa ja Kokoomusta tai elaa Jehovan todistajien ja zen-buddhalaisten oppien mukaan, mutta silloin taytyy olla kunnioitusta toisen nakemyksia ja mielipiteita kohtaan. Itse tosin elelisin mieluiten sellaisen tyypin kanssa, jonka elamankatsomus ei eroa omasta liian jyrkasti.

 

<<En tiedä mikä minussa johti siihen että alkoholi kuuluu elämääni yhä enemmän ja enemmän, vaikkeivat vanhempani olleet alkoholisteja. Jotain minäkin sillä paikkaan.

<<Vastaanpa minäkin absolutistien absolutistina lapsena

Eli tuossa on jo kaksi poikkeusta teoriaan siitä, että alkoholistein lapsilla olisi ongelmia alkoholin kanssa johonkin suuntaan paljonkin enemmän kuin muilla. Kolmas ""nipottaja"" poikkeus oli jo uskonnolliset lahkot / uskonto joka aiheuttaa alkoholiongelmaa (nipotusta).

En toki ole väittänyt vastaan, etteikö omia kriteerejä saa laittaa. Väitin sitä vastaan, että alkoholistien lapset kategorisoidaan tiettyyn lokeroon eli alkoholiongelmaisiksi (joko juoppo tai ylinipottaja). Koska se ei pidä paikkaansa.