M
mentävä
Vieras
Reilun vuoden ikäisen lapseni pitäisi aloittaa kohta päiväkodissa 14 päivää/kk ja äitiä hirvittää. Tilannetta ei yhtään helpota se että kun äsken tiedustelin paikasta, minulle sanottiin että tieto tulee tod.näk. vasta viikkoa ennen hoidon aloittamista!! Olisi ollut mukava tutustua paikkaan ihan rauhassa kun kyseessä on näinkin pieni tarhalainen...
Minua pelottaa ja surettaa tämä hoitoasia ihan oikeasti, varsinkin kun se hoitopaikka on vielä "kummajainen" eli en voi muodostaa mitään käsitystä siitä mihin joudun lapseni viemään. Toisaalta tiedän etten olisi kolmea vuotta kotonakaan viihtynyt, mutta rahatilanne nyt saneli näin että töihin on mentävä edes osa-aikaiseksi.
Tästä on varmaan ollut rutkasti keskusteluja aiemminkin mutta kertokaahan muutamia rohkaisevia kommentteja. Onko tosiaan näin että kaupunki saa vitkastella hoitopäätöksen kanssa näin kauan? Akka toimistolla lähinnä naureskeli puhelimeen kun kummastelin tätä. Että kiire ja kiire ja vuodenaika ja tilanne kaikille sama. Mutta nyt oli kyse MINUN lapsesta ja surusta että ehtiikö pieni tottua ennenkuin on todella jäätävä yksin koko päiväksi. Vähän ainakin empatiaa olisin kaivannut.
Täältä joskus luin jonkun kommentin että päväkodissa lapset itkevät ikäväänsä eikä kukaan ehdi heitä lohduttaa. Joo, varmaan oli karrikoitua ja toki voi tilapäisesti olla mahdollistakin mutta tuo on jäänyt mieleeni kummittelemaan.. että lapseni itkee eikä kukaan jouda ottaa syliin
Viimeiseksi haluan sanoa että sana on tietenkin vapaa mutta nyt kaipaan lähinnä niitä rohkaisuja ja hyviä kommentteja. Perustetaan negatiivisille asioille sitten oma ketju. Kiitos jo etukäteen.
Minua pelottaa ja surettaa tämä hoitoasia ihan oikeasti, varsinkin kun se hoitopaikka on vielä "kummajainen" eli en voi muodostaa mitään käsitystä siitä mihin joudun lapseni viemään. Toisaalta tiedän etten olisi kolmea vuotta kotonakaan viihtynyt, mutta rahatilanne nyt saneli näin että töihin on mentävä edes osa-aikaiseksi.
Tästä on varmaan ollut rutkasti keskusteluja aiemminkin mutta kertokaahan muutamia rohkaisevia kommentteja. Onko tosiaan näin että kaupunki saa vitkastella hoitopäätöksen kanssa näin kauan? Akka toimistolla lähinnä naureskeli puhelimeen kun kummastelin tätä. Että kiire ja kiire ja vuodenaika ja tilanne kaikille sama. Mutta nyt oli kyse MINUN lapsesta ja surusta että ehtiikö pieni tottua ennenkuin on todella jäätävä yksin koko päiväksi. Vähän ainakin empatiaa olisin kaivannut.
Täältä joskus luin jonkun kommentin että päväkodissa lapset itkevät ikäväänsä eikä kukaan ehdi heitä lohduttaa. Joo, varmaan oli karrikoitua ja toki voi tilapäisesti olla mahdollistakin mutta tuo on jäänyt mieleeni kummittelemaan.. että lapseni itkee eikä kukaan jouda ottaa syliin
Viimeiseksi haluan sanoa että sana on tietenkin vapaa mutta nyt kaipaan lähinnä niitä rohkaisuja ja hyviä kommentteja. Perustetaan negatiivisille asioille sitten oma ketju. Kiitos jo etukäteen.