päiväkotiin

[mentävä]

Reilun vuoden ikäisen lapseni pitäisi aloittaa kohta päiväkodissa 14 päivää/kk ja äitiä hirvittää. Tilannetta ei yhtään helpota se että kun äsken tiedustelin paikasta, minulle sanottiin että tieto tulee tod.näk. vasta viikkoa ennen hoidon aloittamista!! Olisi ollut mukava tutustua paikkaan ihan rauhassa kun kyseessä on näinkin pieni tarhalainen...

Minua pelottaa ja surettaa tämä hoitoasia ihan oikeasti, varsinkin kun se hoitopaikka on vielä "kummajainen" eli en voi muodostaa mitään käsitystä siitä mihin joudun lapseni viemään. Toisaalta tiedän etten olisi kolmea vuotta kotonakaan viihtynyt, mutta rahatilanne nyt saneli näin että töihin on mentävä edes osa-aikaiseksi.

Tästä on varmaan ollut rutkasti keskusteluja aiemminkin mutta kertokaahan muutamia rohkaisevia kommentteja. Onko tosiaan näin että kaupunki saa vitkastella hoitopäätöksen kanssa näin kauan? Akka toimistolla lähinnä naureskeli puhelimeen kun kummastelin tätä. Että kiire ja kiire ja vuodenaika ja tilanne kaikille sama. Mutta nyt oli kyse MINUN lapsesta ja surusta että ehtiikö pieni tottua ennenkuin on todella jäätävä yksin koko päiväksi. Vähän ainakin empatiaa olisin kaivannut.

Täältä joskus luin jonkun kommentin että päväkodissa lapset itkevät ikäväänsä eikä kukaan ehdi heitä lohduttaa. Joo, varmaan oli karrikoitua ja toki voi tilapäisesti olla mahdollistakin mutta tuo on jäänyt mieleeni kummittelemaan.. että lapseni itkee eikä kukaan jouda ottaa syliin

Viimeiseksi haluan sanoa että sana on tietenkin vapaa mutta nyt kaipaan lähinnä niitä rohkaisuja ja hyviä kommentteja. Perustetaan negatiivisille asioille sitten oma ketju. Kiitos jo etukäteen.

 

[mi-iu]

usein päikkäriin meno on aikuiselle "suurempi haaste" kuin lapselle... lapset kuitenkin tottuvat aika pian uusiin juttuihin... joillakin lapsilla menee vajaa viikko ja joillakin sitten useampi viikko että tottuvat päiväkotielämään.. ja kyllä meillä ainakin syli löytyy niille jotka sitä tarvitsevat, ja usein muutaman päivän tutustumisen jälkeen lapsi lopettaa huutamasta kun äitiä/isiä ei enää ovella näy.. tietenkin jokainen lapsi on erilainen ja toisilla tutustuminen vie kauemmin aikaa kuin toisilla.. eihän se kivalta tunnu kun oma lapsi jää huutamaan kun vie hoitoon, mutta yleensä huuto kyllä loppuu piakkoin, ainakin omien kokemuksieni mukaan.. ja ainahan hoitoon voi soittaa että miten se aamu lähti käyntiin kun lapsi jäi huutavana toisten syliin..
Toivottavasti ymmärsit edes osan mitä yritin sanoa

Hoitohenkilöt varmasti pitävät kanssasi palaveria millainen juuri sinun lapsesi on ja miten toivoisit häntä kohdeltavan jne.. Muutos on toki suuri kotielämästä päiväkotiin, mutta lohdutukseksi haluan sanoa että kyllä kaikki aikanaan järjestyy.. jotkut taasen pohtivat että onko normaalia kun lapsi tulee hoitoon hymyssäsuin ja innoissaan.. ja sekin on ihan normaalia riippuu niin lapsen luonteesta, kuinka kauan totuttautumiseen aikaa kuluu ja kun sinulla on reilu vuoden ikäinen lapsi, niin uskoakseni huutoa riittää alussa...tosin sitten jos taas on alle vuoden ikäinen niin hoitoon lähtö saattaa sujua niinkin hyvin että huutoa tulee vasta toisena ja kolmantena päivänä ja menevät äkkiä ohi..

 

[vein myös]

1,2v lapseni päiväkotiin ja tiedän tarkkaan miltä alkuperäisestä tuntuu. Se on kamala tunne Tutustuessamme talon tapoihin, hoitajiin ja muihin lapsiin panikoin itse ihan kamalasti ja ajattelin kuinka VOIN tehdä tämän pienelle lapselleni.. Nyt kun päiväkoti on alkanut, tuntuu edelleen pahalta kun lapsi JOKA AAMU jää itkemään perääni mutta se ei tunnu enää NIIN pahalta kuin eka kerralla kun tietää mitä on tulossa.. toki pahalta tuntuu (ja ensimmäisenä aamuna kun jätin hänet sinne itkin koko matkan töihin...) sitä en väitä, vaan sitä koittaa miettiä että kyllä se huuto loppuu. tuo onkin pahinta kun äiti näkee vain sen hetken kun se huutaa, ei sitä kun rauhoittuu..
Joten alkuperäiselle, kyllä se siitä, samassa veneessä ollaan ja niin on MONET muutkin (jos nyt yhtään lohduttaa, tosiasiassahan sitä luulee että vain minulle tämä on kauheeta, ei muille... )
Olipa sekavaa tekstiä, kirjoitin vain nopeasti kun riipaisee niin läheltä itseäkin tämä ketju...

 

[vielä edelliseen..]

niin ja tuohon antaako tädit itkeä yksikseen, ei, kyllä ne pienet ottaa syliin, ei ehkä ehdi aivan heti mutta kyllä ne lohtua saavat..

 

[samassa veneessä ollaan]

Meille hoitopaikka järjestyi viikossa ja kävipä vielä niin hyvä tuuri, että saatiin perhepäivähoitajalle tähän naapuritaloon. Kävin viime viikolla lapseni kanssa (1v3kk)siellä tutustumassa ja uskalsipa mennä hoitajan syliinkin, vaikka olin ihan varma, että silloin viimeistään menee pienellä pupu pöksyyn.

Itseäni ainakin rauhoitti tämä tutustuminen kovastikin kun sai nähdä minkälaisesta paikasta on kyse. Toki ensimmäinen hoitopäivä jännittää kovasti ja tuntuu niin pahalta jättää lapsi sinne, mutta se on vain tehtävä. Perhepäivähoitaja sanoi mielestäni niin rauhoittavat sanat, että pienten kohdalla joustetaan tosi hyvin alussa, eli esim. ruokailuissa. Lapselle annetaan sellaista ruokaa pari päivää kun on tottunut syömään ja siitä vähitellen sitten lapsen ehdoilla mennään eteenpäin. Uskon kyllä varmasti, että pienet (niin kuin isotkin) lapset otetaan varmasti syliin kun he sitä kaipaavat. Sitähän varten ne hoitajat siellä on. Ja kaikki lapset ei varmaankaan vaadi samaan aikaan lohdutusta niin syli pitäisi kyllä tarpeen tullen löytyä.

Nyt olen alkanut ajattelemaan mitä kaikkea ihanaa lapseni saa hoidossa kokea. Ei se loppujen lopuksi ole lapselle mikään rangaistus vaan varmasti totuttuaan nauttii muiden lasten läsnäolosta ja uusista jutuista, joita päiväkoti/perhepäivähoito tarjoaa.

 

[-- viola--]

Tuossa aloin viestiä lukiessasi kummastella, mikset vienyt lastasi perhepäivähoitoon. Näinkin pienen lapsen paikkana se olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Tietysti asian laita on toinen, jos sellaista hoitopaikkaa ei ollut saatavilla. Mutta ole huoletta kyllä lapsesi oppii pärjäämään siellä tarhassakin- ajan kanssa.kannattaa kysellä ja kuulostella siellä olevia hoitajia lapsesi päivästä ja tekemisistä. Niin saat turvallisemman olon.

 

[kuinka niin?]

violalle: ei se ole noin yksiselitteistä että perhepäivähoitaja on paljon parempi vaihtoehto.. Mielipiteitä on monia ja jokainen tekee omat ratkaisunsa. Tuo on vain sinun mielipide. Itse halusin vuoden ikäisen lapseni nimenomaan päiväkotiin. Asun Hgissä enkä todellakaan halunnut lastani jonkun vieraan kotiin. Tämä taas on vain minun mielipiteeni. Aika jyrkkää...

 

[mi-iu]

niin ja perhepäivähoitajat kun toimivat yksin niin on ollut myös niitä tapauksia missä kaikki ei ole todellakaan ollut kohdallaan... en siis halua pelotella mutta kyllä niitä löytyy huonoja kuten myös erittäin huonoja kokemuksia perhepäivähoidosta... nimenomaan sen takia että niillä ei ole työkaveria joka pystyis "ilmiantamaa" jos jotain on... mutta tottakai niitä on kunnollisia ja hyviäkin perhepäivähoitajia, sitä en sano.. mutta päiväkodissa tosiaan on enempi työntekijöitä minkä takia mitään luvatonta/pahaa ei niinkään pääse tapahtumaan..

ja yleensä päiväkodissa kaikista lapsista kerrotaan millainen päivä on ollut ja etenkin uusista tulokkaista vanhemmat haluaa perusteellisemman tiedon..

 

[mami5]

Käykää toki tutustumassa vaikka päivittäin ennen hoidon alkua, vaikka aikaa olisikin vain viikko ja jos pikkuisesi itkee ikäväänsä tai muutenvaan, niin varmasti hän pääsee lohduttavan aikuisen syliin
Hoidon aloittaminen tuntuu aina vanhemmista hirvittävältä, oma kuopuksenikin aloitti pari viikkoa sitten päiväkotiuransa ja kyllä tällaisen kokeneemmankin konkarin sydämestä riipaisee jättää se oma pieni kullannuppu muiden hoitoon, vaikka tietääkin hänen olevan hyvässä hoidossa

 

[ap.]

Kiitos kommenteista. Se on totta että sitä luulee olevansa ainoa tunteilija tässä asiassa. mami5, kiitos erityisesti sinulle kokemuksestasi, on rohkaisevaa tietää että konkarikin vielä miettii näitä samoja juttuja. Ja se oli hyvä pointti että kunhan lapsi tottuu hoitoon, hän varmasti saa siellä elämyksiä joita en välttämättä yksin pysty hänelle tarjoamaan. Onneksi tämä on sosiaalinen tapaus, se lohduttaa hiukan.

En hakenut ensisijaisesti pph:lle koska en tunne lainkaan hoitajia ja minusta tässä tilanteessa päiväkoti on lapselleni parempi hoitomuoto. Toki kodinomaisuus ja pienempi ryhmä olisi aina ollut plussaa pienelle jo sairasteluidenkin takia. Mutta niinkuin aloituksessa manasin, hoitopäätös ei ole vielä tullut joten en tiedä vielä mihin saan lapsen hoitoon.

 

[*maca*]

Oma tyttöni aloitti pk:ssa viime keväänä 10kuisena -ja kyllä äitiä hirvitti!!! Tutustumaan päästiin 2x, ensin olin itekin mukana ja toisena päivänä tyttö oli muutaman tunnin yksin... Eli kyllä on luksusta jos pääsee aloittamaan niin että tutustuilee viikonkin! Ekana viikkona tyttö ei 'oireillut' mutta sitten alkoi 'huuto ja mekastus' jota kesti muutaman viikon mutta kyllä se siitä. Tunnen että lapseni on saanut ja saa hyvää hoitoa tuossa pk:ssa.

Tsemppiä!

 

[--viola--]

No, kun kuitenkaan tarkoittanut sitä, että pph olisi kyseisessä tapauksessa se ainut oikea vaihtoehto. Mutta hyvä, että ap ymmärsi poittini. itse toimin nyt pph, kahden hoitolapsen lisäki minulla on omiakin vielä kaksi. Nuorin hoidossa oleva on vuoden ikäinen. Säpinää ja touhua siis riittää. Niin ja kyllä käsi sydämellä voin sanoa, että aikaa minulla riittää jokaiselle lapselle.Päivien toiminnoissa mihinkään ei ole kiire, joten jokaisen lapsen tarpeet tulee huomioitua hyvin. Toki myös ppk näin on, mutta kyllä siellä se kiire tulee vastaan vaikka silmäpareja on paljon paikalla. Tiedän sen koska olen ollut töissä myös niissä. Riippuu paljon ryhmästä ja hoitajien fiiliksestä kunakin päivänä.