päiväkotiin, vaikka äiti ja vauva kotona?

[mami5]

Voi, kyllä riitti aikoinaan puuhaa neljän pienen kanssa, vaikka asuimmekin silloin keskellä ei yhtään mitään, lähikauppaankin matkaa 5km.
Päivät kuluivat ulkona puuhastellessa kesät talvet, leivottiin, askarreltiin, leikittiin jne...
Nyt sitten täällä kaupungissa asuessa aktiviteetteja on riittämiin iltatähdelle.
Päivittäisiin rutiineihin kuuluu aamupäivisin kävelylenkki puistoon ja sieltä kaupan kautta kotiin, kerran/pari viikossa käymme työpaikallani tapaamassa hoidokkeja ja työkavereitani.
Tyttö rakastaa touhuta äidin pikku apulaisena, tyhjentäen kanssani astianpesukonetta, laittaen pyykkiä koneeseen jne...
ja kyllä ainakin meillä askarrellaan, piirrellään ja laululeikitään lähes päivittäin.
Sen pienen ajan, kun hänkin on pieni haluan kokea yhdessä hänen kanssaan

 

[kerhoista]

Oma lapseni ei mahtunut seurakunnan kerhoon, se on täynnä!! Tiedän että kerhossa käy ainakin yksi sellainen lapsi joka on MYÖS osa-aikaisessa hoidossa päiväkodissa (äiti vauvan kanssa kotona, vauva on ihan normi vauva ei mikään koliikkinen)!!! Tämä oli minulle pöyristyttävä uutinen, että joku voi viedä vielä seurakunnan kerhopaikan vaikka on jo saamassa virikkeitä kaksi päivää viikossa päiväkodissa. Oma lapsi on ollut koko ajan kotihoidossa (myös tämän kakkosen syntymän jälkeen) ja rakastaa olla kerhossa (käy puiston 3-vuotiaiden kerhossa) että kyllä harmittaa että päiväkotilapsi/lapset vievät vielä kerhopaikan

 

[edellinen kirjoittaja]

Omituista ettei tälle palstalle kirjoittavien mukaan millään paikkakunnalla ole muita pieniä lapsia. Sitä voi vaikka äiti-lapsi kerhoilla omassa kotonaan jos niikseen tulee tai ilmoittaa neuvolassa tai pyytää neuvolan tätiä kyselemään olisiko kiinnostuneita äitejä äiti-lapsitapaamiseen. Kai joka paikkakunnalla kuitenkin neuvola on..?? Ihmiset kokee oman lapsensa viihdyttämisen hirmuisena taakkana. Huolestuttavaa on, että normaaliaskareet lapsen kanssa koetaan ylivoimaisina. Kaipa jokainen ihminen ulkoilee joka päivä, niin miksei sitä voi tehdä sitten vaikka lapsen kanssa. Moni lapsi on onnessaan vaikka siitä että pääsee hesburgerin lasten nurkkaukseen kiipeilemään. Siellä ainakin on muita lapsia ja ympärillä äitejä.
Edellinen kirjoittaja ei usko että joku piirtää lapsensa kanssa päivittäin ja käy hänen kanssaan kaksi kertaa päivässä ulkona. Eipä tuo oikeasti kummoisia vaadi.. Mitä te sitten niiden vauvojenne kanssa teette? Meillä on ainakin ollut tietyt rutiinit alusta asti, jo pienen kanssa päivään kuului lukemista laululeikkejä ja ulkoilua, siis normaaleja asioita. Ei niiden toteuttamiseen lastentarhanopettajia tarvita vai onko tilanne se ettei vanhemmat enää osaa/viitsi leikkiä, laulaa ja puuhastella lastensa kanssa??
Näissä tapauksissa ehkä parempi onkin että menevät hoitoon, niin saavat edes jolatain taholta huomiotaja edes joku on kiinnostunut tekemään jotain heidän kanssaan.

Ei oikeasti ole mitään ongelmaa uskoa, että joku piirtää lapsensa kanssa päivittäin. Kyllä teen itsekin niin ja paljon kaikkea muuta ja erityisesti lapsi tykkää ihan kodin normaaleista kotitöistä: tiskaamisesta ja siivoamisesta erityisesti. Ei se todellakaan aina sen ihmeellisempää vaadi - siivouksestakin saa aikaan mukavan leikin kun lapsella on oma pikkuimuri tai yhdessä metsästetään pölyä räteillä. Mutta ainut mitä en voi kolmivuotiaalle lapselle tarjota on kaverisuhteet kun toinen lapsi on 2kk. Vuoden päästä tilanne on aivan toinen - joten tähän asti lapsi saa käydä kaksi päivää viikossa perhepäivähoidossa. Ja silloin kun esikoinen oli pieni , olin hänen kanssaan puolitoista vuotta kotona ennen töihin menoa ja arki sujui hyvin. Hyväksyn todellakin ja pidän hyvänä molempia ratkaisuja. Se mitä toivoisi, että ei hyökättäisi toisten kimppuun jos joku toinen tekee vastoin toisen periaatteita.

Edellä yksi kirjoittaja mainitsi että synnytysvalmennuksesta sai tuttuja: itse kävin kaikki kerrat ja lisäkseni siellä ei ollut kuin terveydenhoitaja ja oma mies. Vaikea oli muihin tutustua. Asumme todella pienellä paikkakunnalla (1500 henkilöä) joten hirveästi ei ole muita pieniä lapsia. Ei ole anttiloita tai muita joissa käydä kahvilla tai syömässä. "keskustaan" on 10 kilometriä joten ilman autoa on hankala lähteä käymään edes pankissa tai kaupassa. Mutta en valita, nautin asua täällä, mutta yritän vain kertoa että suhteiden luominen toisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa on tällaisessa takapajulassa vaikeaa - lapselle edes soisi sen mahdollisuuden että saa kavereita ennen kouluikää. Mutta en tiedä onko tämä oikea ratkaisua, nyt se tuntuu siltä.

 

[Ulpu74]

"Mutta ainut mitä en voi kolmivuotiaalle lapselle tarjota on kaverisuhteet kun toinen lapsi on 2kk. Vuoden päästä tilanne on aivan toinen - joten tähän asti lapsi saa käydä kaksi päivää viikossa perhepäivähoidossa."

Tämä on minullakin yksi perustelu sille, miksi tod.näk. haluan säilyttää esikoiseni perhepäivähoitopaikan keväällä, kun olen äitiyslomalla. Poika on silloin 2v 8kk. Olen nimenomaan ajatellut tuota 2pv/vko, max 3pv. Pojan nykyisessä perhepäivähoitopaikassa on eräs toinen poika osaviikkoisena 2pv/vko ja olenkin ajatellut, että ehkä poikani voisi vuorotella kyseisen pojan kanssa hoitopäiviä. Eli meille käy ne päivät, jolloin tuo toinen osaviikkoinen ei ole hoidossa. Tästä täytyy tietenkin keskustella päivähoidon ohjaajan kanssa, että mikä ratkaisu olisi paras.

Ja aikahan sen näyttää, että mihin ratkaisuun loppujenlopuksi päädymme ja kauanko ratkaisua noudatamme...

 

[itsestä kiinni]

Eikö ihmisillä todellakaan ole ystäviä, joilla on lapsia? Onneksi itsellä on säilynyt ystävät yläasteelta asti ja monella on lapsiakin, niin on omille lapsille viikottain seuraa. Pyrimme ainakin kerran viikossa kyläilemään jonkin lapsiperheen luona, se riittää taatusti pari vuotiaalle ja puistossa näkee sitten lisäksi lapsia, vaikka ventovieraita ovatkin.. Itse olen luonut hyviä ihmissuhteita ihan vaan internetin välityksellä ja pari kertaa kuussa pyritään tapaamaankin. Nytkin tulee nettituttu toiselta paikkakunnalta lapsineen meillä yökylään. Paljon on siis itsestä kiinni onko lapsella seuraa vai ei. Helpommalla toki pääsee, kun vie lapsen hoitoon. Eipähän tarvitse itse nähdä vaivaa.. Minä tosin tykkään toisten lapsiperheiden kanssa vuokrata kesällä mökkiä ja olla yökylässä puolin ja toisin..

 

[ihmettelen minäkin...]

"Ja sinusta on ihan ok, että sellaiset jotka hoitopaikkaa OIKEASTI tarvitsevat (lue: molemmat vanhemmat ansoityössä) eivät sitä saa. Kyllä alunpitäen päiväkoti oli tarkoitettu paikaksi jossa lasta hoidetaan ja jossa lapselle tarjotaan ravintoa ja virikkeitä vanhempien ollessa työssä. Minusta on pöyristyttävää, että päiväkotipaikka on mahdollinen, vaikka vanhemmat ovat kotona. Kyllä minun mielestäni vanhempien ensi sijainen tehtävä on hoitaa lapsensa itse jos kotona ovat.
Yhtään en epäile sitä, etteivätkö lapset päiväkodissa viihtyisi, sehän kai on tarkoituskin, mutta jos ei ole työssä käyvä ihminen, niin silloin tulisi pystyä viihdyttämään lasta kotona ja käydä hänen kanssaan sitten muita lapsia jossain tapaamassa, jos sen kokee välttämättömäksi. On toki varmasti helpompaa viedä lapsi parina päivänä hoitoon ja koska lapsi siellä tykkää olla, niin jopa potematta asiasta huonoa omaatuntoa. Kotiin kävellessä voi sitten vihellellä ja ajatella mielessään: "että nyt on lapsen sosiaaliset tarpeet tältä viikolta tyydytetty,on se kätevää, kun vähän avaa kukkaron nyörejä, niin muut hoitavat homman.." Sillä näinhän se menee..
Vähän sama asia on että maksat jollekin ja valmis lopputyö tupsahtaa postiluukusta..

Ainahan näitä ihmisiä on ollut jotka ottavat kaikesta mahdollisesta hyödyn irti, mutta kaipa valtiolla sitten tässäkin tapauksessa on ylimääräistä rahaa tussattavana"

Juuri näin!!! Selityksiä selitysten perään miksi lapsten on parempi olla päiväkodissa kun kotonaan. Aika yksinäistä porukkaa tuntuu tällä palstalla olevan, kun kenelläkään ei ole ystäviä, joilla olisi lapsia ja tuntuu olevan hirmuisen vaikeaa niitä hommata. Taitaa muutenkin suurin osa ihmisistä asua napapiirin yläpuolella, kun ei paikkakunnalta löydy puistojakaan tai leikkipaikkoja. Hyvin on ikävää sekin, että lapsen ainoa virike on päiväkoti ja hoitotäti, toivoisi pienten solmivan muitakin ihmissuhteita. Ilmeisesti nykyään ei ole tapana sukulaisten ja ystävien kanssa yökyläillä, vaan sellainenkin koetaan ylivoimaiseksi..

 

[Ulpu74]

En tiedä, kohdistuuko arvostelut mm. minuun, joka aion ehkä pitää esikoisen 2pv/vko hoidossa, mutta kyllä mä vähän pahoitan näistä kirjoituksista mieleni. Tarkoitus on kuitenkin vain kokeilla, että miten se arki rupeaa sitten vauvan ja alle 3 veen kanssa sujumaan. Jos hoitopaikka vaikuttaa turhalta ja olen synnytksen jälkeen aivan kunnossa, niin toki otan esikoisen kokonaan kotihoitoon.

Me ollaan asuttu tällä paikkakunnalla muutamia vuosia, eikä ole lapsiperheitä ystäväpiirissä. Nyt on kyllä yhdelle ystäväpariskunnalle tulossa esikoinen, mutta hänestä ei kyllä ole seuraa meidän esikoiselle, kakkoselle sitten kylläkin.

 

[Anni62]

Minä olin lähes joka aamupäivä lasten ollessa pieniä leikkikentällä, siellä oli seuraa omille lapsille ja sain itekkin aikuisseuraa. Siihen aikaan täällä oli paljon perhepäivähoitajia. Välillä sain kyläänkin lapsiperheitä.
Nyt en olekkaan tekemissä paljon kenenkään kanssa kun lapset kasvoivat. Nytkin sitä aikuisseuraa kaipaa kun on yksi kotona sairaslomalla, niin kaikki taitaa olla työelämässä.

 

[liuku.]

Sellaiset ihmiset keistä lapsen kanssa puuhaaminen tuntuu ylivoimaiselta, joilla ei ole kenties kovin laaja sosiaalinen verkosto, varmasti toivoisivat että asiat olisi toisin. Itsestä välillä arkipäivän askareet tuntuvat ylivoimaisilta ja silloin todella toivoisin saavani jostain energiaa suorittaa minulle kuuluvat velvollisuudet ja kadehdin äitejä keillä sitä energiaa riittää. Se on minusta mahtavaa, että toiset jaksavat suurperhettä. En itsekään tiedä syytä 'laiskuuteeni', mutta todella haluaisin olla reippaampi. Ehkä syyt löytyy aiemmasta elämästäni, siis ennen lasta. En todellakaan tehnyt paljon kotitöitä enkä edes käynyt päivittäin ulkona. Voitte nyt kivittää minua, ja heittää "miksi teit lapsia"-kommentteja. Olen kuitenkin onnellinen lapsestani ja uskon olevani melko hyvä äiti, koska rakastan lastani ja haluan hälle parasta. Se mikä on lapselleni parasta, sen määritän minä itse.

Lapseni on kotihoidossa ja pyrin parhaani mukaan käymään hänen kanssa ulkona joka päivä (vaikka se tuntuu usein ylivoimaiselta), me myös piirretään joka päivä ja kuunnellaan musiikkia muun muassa. Silti tuntuu että hän kaipaisi jo muutakin seuraa kun äitinsä ja etten millään keksi tarpeeksi puuhaa/jaksa puuhata koko ajan. Yksi ongelma on myös se, ettei minusta ole koko ajan luontevaa höpöttää tuolle pienelle otukselle, joka ei puhu takaisin eikä ymmärrä mitä puhun. En vaan osaa tehdä niin, tottakai väkisin yritän keksiä mistä hänelle puhua, mutta se on vaan niin väkinäistä. Olen myös sellainen, että vaivun helposti omiin ajatuksiin pitkäksikin aikaa. Minulla on kyllä kavereita, mutta en näe heitä päivittäin, välttämättä edes viikottain.

Joskus tuntuu, että se ois sekä itselleni että lapselleni parasta, että hän ois päivähoidossa. Olen etsinyt töitäkin, että saisin lomaa kodista.

Tämä meni nyt vähän aiheen vierestä, mutta halusin kommentoida 'laiskana' äitinä miltä nimusta tuntuu olla tälläinen.

Sitten haluaisin vielä sanoa, että te jotkut superäidit, teillä on vähän väärä tapa keskustella asioista. Jos haluatte saada jotain sanomaa perillekin, niin olisi hyvä että muotoilisitte asian hieman toisin. Esim. "Lapsen paras paikka on kotona", henk.koh. minua ärsyttää jos joku väittää tietävänsä mikä on jok'ikisen lapsen paras, jokainen voi puhua omasta puolestaan.

 

[Jee, sikahelppo homma!]

Ihan riemastuttavaa lukea, kuinka monet äidit pitävät vauvan kanssa kotona oloa LAISKOTTELUNA Tätä ilosanomaa täytyykin alkaa levittää eteenpäin, että laiskottelemalla ja vihellellen ne päivät äitiyslomalla menee!

 

[ollaan erilaisia]

Niin. Meitä on joka junaan. Naapurissa asuu perhe, joilla on kaksi alle 1,5v lasta ja en ole nähnyt heitä koskaan ulkona. Heillä ei ilmeisesti ole edes vaunuja/rattaita. Lapset eivät ole koskaan nukkunneet parvekkeella. Menevät pari kertaa viikossa autolla johonkin, koskaan eivät ole rattaita pakanneet autoon. Lapset viedään sisävaatteissa autoon.. Jotkut kai sitten vaan viihtyvät ainoastaan kotona, eivätkä välitä ulkoilusta.
Minä taasen itse puuhastelen lapsen kanssa paljon mieluummin ulkona kuin sisällä. Meillä ulkoillaan vähintään kahdesti joka päivä. Auto meillä on, mutta sitä käytetään miehen työmatkoihin, ja mummolassa käyntiin, muuten liikumme aina kävellen. Minusta on kivaa olla puistossa, jäällä, tehdä retkiä, kesällä käydä rannalla yms yms. Lapsen kanssa puuhastelu on yksinkertaisesti mukavaa. En missään nimessä haluaisi, että joku muu sen tekee, jos itselläkin on siihen mahdollisuus. En ole koskaan ollut varsinaisen koti-ihminen. Tykkään kyllä kotona olla, mutta kyllä joka päivä täytyy pois päästä pariksi tunniksi. En ole mikään sohvaperuna, osaan toki rentoutuakin, mutta yleensä kotona ollessani puuhastelen, luen lapselle kirjoja,teen ruokia pakkaseen, pesen pyykkiä, tiskaan. Vasta illalla osaan lösahtää sohvalle ja vaan olla..
ystäviäkin on helppo tavata kävelylenkin merkeissä ja samalla saa lapsikin raitista ilmaa. Meillä tyttö viihtyy rattaissa oikein hyvin, kunhan vaan maisemat vaihtuu..

 

[verovarojen tuhlausta]

Mielestäni pitäisi olla niin, että jos kotona oleva äiti vain mukavuuden halun vuoksi haluaa esikoisen päivähoitoon, niin siitä pitäisi myös maksaa. Minusta on törkeää verovarojen tuhlausta, että maksetaan joidenkin äitien härskistä käytöksestä.

Itselläni kävi niin, että en saanut lasta vieressä olevaan päiväkotiin. Kuulin tutun kautta, että kyseisessä päiväkodissa yhdessä ryhmässä oli kolme lasta, jotka olivat juuri näitä osapäivälapsia, joiden äidit olivat äitiyslomalla. Jouduin siis viemään lapseni 4 km:n päässä olevaan päiväkotiin. Tosi kiva siis fillarilla vetää juuri vastakkaiseen suuntaan, missä työpaikka on. Ottaa tosissaan päähän.

Olen varma, että jos päivähoitopaikasta joutuisi maksamaan vähän toisella tavalla, niin sitä päivähoito-oikeuttakin käytettäisi vähän kohtuullisemmin.

Toisaalta tästä keskustelusta voisi päätellä, että ainakin isoissa kaupungeissa olisi tarvetta kotiäitien 1-4 vuotiaitten esikoislasten osapäiväisille leikkikerhoille tai vastaaville. Ehkä tästä saisi joku pontta perustaa osapäivähoitoa?

 

[ei ole sikahelppo homma]

Ihan riemastuttavaa lukea, kuinka monet äidit pitävät vauvan kanssa kotona oloa LAISKOTTELUNA Tätä ilosanomaa täytyykin alkaa levittää eteenpäin, että laiskottelemalla ja vihellellen ne päivät äitiyslomalla menee!

Minä taasen ihmettelen, miten se on monelle niin rankkaa, ettei ilman päiväkotia selviä. Toki se työstä käy, mutta ei ole ollenkaan mahdotonta organisoida asioita ja rytmittää arkea jouhevaksi.
Eipä siinä päivän aikana kauheasti lepotaukoja ole, kun useamman kanssa kotona on, mutta eipä ole töissäkään. Meillä vauvan oli nopeasti opittava vuorokausirytmi, kun esikoisella on tarkat rutiinit ja imetys kyllä hieman kärsi, meillä ei täysimetys ollut mahdollinen, kun en voinut esikoista jättää huomoimatta, etenkään aluksi,mutta arjessa oli jo selvä rytmi kun kuopus oli 2kk ja pystyin sitten imettämäänkin enemmän.
aamupäikkärit vauva nukkui puistossa vaunuissa, kun esikoinen leikki. Ruoka oli sillävälin uunissa. Kun tultiin kotiin, esikoinen syömään, minä imetin samalla. Päiväunille, minä imetin samalla tai sitten vauva oli sen aikaa lattialla/sängyssään/sitterissä katselemassa lelujaan, kun sain esikoisen nukkumaan.
Päikkäreiden aikana lypsin maitoa jemmaan, järjestin paikat ja viihdytin vauvaa. Vauva päiväunille ulos ja esikoinen välipalalle. Sitten touhua esikoisen kanssa kahdestaan. ja sitten pitkä imetys, jolloin isompi katsoi telkkaa/leikki/piirsi tms.
Iskä kotiin ja kummankin kanssa ulos, minä tekemään ruokaa, myös seuraavaksi päiväksi.
ruuan jälkeen käymme porukalla joskus kylässä/kaupassa tai sitten menen yksin ystäviä tapaamaan tai mies oluelle tms. Vauva huusi 4kk asti illat 19-23, jolloin esikoinenkin nukahti vasta aika myöhään, mutta onneksi vauva ei ole koskaan huutanut yöllä. Kahdesti syö ja jatkaa heti unia.. Kyllä sitä väsynyt on kun illalla pitualleen käy, mutta toisaalta saan kuitenkin olla kotona. Työnteon tämä voittaa mennen tullen..

 

[liuku.]

edelliselle haluan sanoa, että miksi sitä pitää ihmetelle, että toisille on rankkaa.. ihmiset on erilaisia ja toisille toinen asia on rankkaa ja toisille toinen, ihan kuule ihmisestä riippuen.

 

[Kaalimaan muori]

Itselläni ei kävisi mielessäkään laittaa esikoista hoitoon vauvan takia.Mutta ymmärrän jos joku muu tahtoo niin tehdä.
Hankalaa on ollut kahden pienen kanssa aina välillä mutta se aika tosiaan kuluu nopeasti.Imettääkin olen pystynyt vaikka meillä lapsilla ikäeroa 1,5 v Ilmiselvä juttuhan se on että kahden pienen kanssa tulee olemaan aina välillä raskasta.Siksihän sitä äitiyslomalla ollaan.
Todennäköisesti lapsilla on myös isä joka tosiaan voi esikoisen kanssa illalla pari tuntia leikkiä (myös vauvan) niin että äiti saa levätä.

Minä ainakaan en nukahda kuin napista, vaikka olisin kuinka väsynyt.......

Meillä miehellä on usein pitkiä ulkomaan työmatkoja, joten menee viikkoja jolloin ei kukaan jaa hoitovastuuta. Se rakas anoppi on kuollut ja kuopattu, toiset isovanhemmat liian vanhoja/sairaita tarjoamaan jatkuvasti apuaan, muut mahdolliset auttajat taas itsekin työssä/reissun päällä jne.

Ihmisten fysiikka, psyyke, elämäntilanteet, lapset, puolison työ ja kaikki mahdolliset lähtökohdat ovat niiiiiiin erilaisia eri ihmiten välillä, että ei ole olemassa eikä tule olemaan yleispätevää reseptiä siihen, miten tällainen tilanne on paras hoitaa.

Olkaapa siis naiset sen verran itsenäisiä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja, että uskallatte tehdä juuri teidän perheelle parhaiten sopivan ratkaisun kylän eukkojen mäkätyksestä huolimatta. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee......

 

[Ulpu74]

Mielestäni monissa kirjoituksissa unohdetaan se, että on hieman eri asia lähteä ulos, puistoihin ja kerhoihin yms., yhden lapsen tai useamman vanhemman lapsen kanssa, kuin
vastasyntyneen ja esim. 3 vuotiaan.

Kun ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta, niin kyllä minua ainakin etukäteen jännittää, että miten se arki lähtee sujumaan kahden lapsen kanssa. Kun tuntuu, että joinain aamuina olen ihan ihmeissäni tuon yhdenkin kanssa, kun aamupala ei maistu, vaatteet riisutaan sitä mukaa kun toisesta päästä puetaan, ulkovaatteita laitettaessa tapellaan vastaan, ja kun ulkopuku on vihdoin saatu päälle, niin "äiti, minua kakattaa"... Ja tadaa, kaikki alusta taas...

 

[oma kokemus]

Sitä voi vaikka äiti-lapsi kerhoilla omassa kotonaan jos niikseen tulee tai ilmoittaa neuvolassa tai pyytää neuvolan tätiä kyselemään olisiko kiinnostuneita äitejä äiti-lapsitapaamiseen. Kai joka paikkakunnalla kuitenkin neuvola on..?? .

Minä jopa olen yrittänyt tätä!
Olin neuvolan perhevalmennysryhmässä, joka jatkoi tapaamista pari kertaa senkin jälkeen kun lapset olivat jo syntyneet. Tuon jälkeen saimme kaikki yhteystiedot toisistamme ja yritin itse koota tuollaista ryhmää, noin 10 äidistä. 1 heistä vastasi kutsuuni. Emme tunteneet juurikaan toisiamme, joten mistään henkilökohtaisesta boikotistakaan ei voinut olla kyse

Itse en kuulu tähän tässä ketjussa parjattavaan porukkaan, sillä meillä on vasta se yksi lapsi. Mutta voin hyvin kuvitella tilanteen että lähettyvillä ei asu ainuttakaan lapsiperhettä, jonka kanssa kyläilisi! Omat kaverit ovat täälläkin levinneet ympäri Suomen, emme valitettavasti voi tavata heitä kovin usein. Tuo oma ryhmänperustamiskokemukseni ainakin opetti, että suurin osa kotiäideistä joko on jo sosiaalisia valmiiksi, tai sitten he eivät vaan haluakaan tutustua keneenkään uuteen. Itse kaipaisin jotain yhteisöllisyyttä tähän äitiyteen, mutta se tuntuu olevan todella harvinaista nykyään.

Eli valitettavasti pystyn ymmärtämään, miksi isompi lapsi laitetaan osapäivähoitoon tutustumaan muihin lapsiin.

 

[liuku.]

Itse asun pääkaupunkiseudulla ja täällä ei valitettavasti ainakaan omalla kohdallani sellaista yhteisöllisyyden tunnetta ole. Itsellä on moniakin kavereita, mutta heillä on kaikilla myös monta kaveria ja kaikille täytyisi olla aikaa, mutta ei ole. Puistoissa käyn ja siellä äidit seistä törröttävät ja juttelevat keskenään, en minä siihen porukkaan halua mennä, en keksi mitään sanomista enkä usko että minulla olisi heidän kanssaan kovinkaan paljon yhteisiä keskustelunaiheita. Olen aika nuori ja minulla on myös aika rankka menneisyys ja kaipaan seuraa, joka on samalla aaltopituudella.

Taas vähän asian vierestä, mutta kun on kerran alkuun päästy, niin antaa mennä vaan

 

[-veronmaksaja-]

Mielestäni pitäisi olla niin, että jos kotona oleva äiti vain mukavuuden halun vuoksi haluaa esikoisen päivähoitoon, niin siitä pitäisi myös maksaa. Minusta on törkeää verovarojen tuhlausta, että maksetaan joidenkin äitien härskistä käytöksestä.

Maksan 100 euroa kuussa lapsen osa-aikahoidosta, että ei se ihan ilmaista ole minullekaan. Toki paikka maksaa todellisuudessa enemmän kuin tuo 100 euroa.

Ekat neljä kuukautta oli tarpeen, koska oli vain niin poikki synnytyksestä (anemia, imetys jne.), valvomisista ja koliikkivauvan hoidosta. Enkä oo sellainen, että napinpainalluksella nukahtaisin, niin kuin täällä joku olettaa että väsynyt ihminen tekee. Ja taas - toiset pärjäävät vähemmällä unella kuin toiset. Mä en vain halunnut vetää itseäni piippuun, koska jo nyt aamut alkoivat usein itkulla kun oli niin poikki.

Kun alusta selvisin, aloin tehdä töitä sivutoimena aina sopivissa väleissä kun taapero hoidossa ja vauva nukkuu (lähinnä puhelinsoittoja ja maileja, työtä tietokoneella). Että kyllä taas on ihan tarpeen tuo paikka.

Naiset tykkäävät toisilleen räksyttää, mutta mä oon sitä mieltä, että tämä mun verorahojen "tuhlaus" on hyttysenpaska valtameressä. Miten paljon on alkkiksia, narkkareita ja muita työn vieroksujia, jotka vuodesta toiseen elävät yhteiskunnan varoilla tekemättä yhtään töitä ja kartuttamatta yhtään verovaroja??! Useimmilla äideillä on sentään hyvät syyt pitää hoitopaikka eikä sitä ihan toimettomana kotonakaan vauvan kanssa olla. Kyllä mä ainakin ennemmin tsemppaan äitiyslomalla olevia äitejä kuin muita "valtion elättejä".

Ite maksan n 10t€ veroja vuodessa (tänä vuonnakin vaikka olen ollut puolet vuodesta ä-lomalla), joten olen sitten tämän kerran näin törkeä, että pidän hoitopaikan. Ikinä en ole ollut sossun tai työkkärin elättinä ja varmasti viivan alle mun elämästäni jää jotain sen tyyppistä, että olen ollut aika kunnollinen kansalainen ja helvetin hyvä veronmaksaja. Voitte yrittää syyllistää, mutta mä en syyllisty

Ehdotus osa-päivähoitopaikoista oli asiallinen. Niille on tarvetta ja jotain sen suuntaista on ollut eduskunnassakin juttua..

 

[Ulpu74]

Tulorajat paukkuu täälläkin hoitomaksua määritettäessä. Nyt maksamme kokoaikaisesta päivähoidosta 200 euroa/kk.
10pv/kk maksais vissiin jotain satasen pintaan.

 

[Milla Maqia]

On hyvinkin erilaista lähteä ulos monen lapsen kanssa kuin yhden... Meillä esikoisen kakkosen väliksi tuli n.3,5v ja se oli kyllä aivan käsittämättömän helppoa. 3v jaksoi odottaa ja ymmärsikin jo aika lailla. Kaikki päivät eivät tietenkään olleet pelkkää linnunlaulua. =) Mutta meillä vauva oli tosi helppo ja kulki joka paikassa vaivattomosti mukana.
Kakkosen ja kolmosen väliin tuli vähän vajaat 2v ja edelleen tunsin että helpolla pääsin kun vauva oli helppo. Kulki samalla tavalla mukana kun muutkin. Kerhoissa alettiin käymään melkein heti.
Minua on onnistanut, kun vauvat ovat oikeasti olleet terveitä ja helppoja kavereita. Ei ollut väsymystä tai mitään mainittavia vaikeuksia. Ihan toinen juttu on niillä äideillä joilla pahasti allergisia lapsia tai koliikkia.
Mutta uskon kyllä että tulet pärjäämään hienosti Ulpu74!!

 

[Milla Maqia]

Väliin oli tullut kirjoituksia...

 

[samalla lailla]

Mielestäni monissa kirjoituksissa unohdetaan se, että on hieman eri asia lähteä ulos, puistoihin ja kerhoihin yms., yhden lapsen tai useamman vanhemman lapsen kanssa, kuin
vastasyntyneen ja esim. 3 vuotiaan.

Kun ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta, niin kyllä minua ainakin etukäteen jännittää, että miten se arki lähtee sujumaan kahden lapsen kanssa. Kun tuntuu, että joinain aamuina olen ihan ihmeissäni tuon yhdenkin kanssa, kun aamupala ei maistu, vaatteet riisutaan sitä mukaa kun toisesta päästä puetaan, ulkovaatteita laitettaessa tapellaan vastaan, ja kun ulkopuku on vihdoin saatu päälle, niin "äiti, minua kakattaa"... Ja tadaa, kaikki alusta taas...

Ihan samalla tavalla joudut valmistautumaan, kun sen esikoisen sinne hoitoon viet. Ihan samalla lailla sinne kerhoon tai puistoon lähdetään..

 

[-isä kuskaa-]

Meillä esikoinen lähtee isän mukana aamulla hoitoon pari kertaa viikossa. Iltapäivällä jompikumpi hakee.

 

[ei aina niin vaikeaa]

Mielestäni monissa kirjoituksissa unohdetaan se, että on hieman eri asia lähteä ulos, puistoihin ja kerhoihin yms., yhden lapsen tai useamman vanhemman lapsen kanssa, kuin
vastasyntyneen ja esim. 3 vuotiaan.

Kun ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta, niin kyllä minua ainakin etukäteen jännittää, että miten se arki lähtee sujumaan kahden lapsen kanssa. Kun tuntuu, että joinain aamuina olen ihan ihmeissäni tuon yhdenkin kanssa, kun aamupala ei maistu, vaatteet riisutaan sitä mukaa kun toisesta päästä puetaan, ulkovaatteita laitettaessa tapellaan vastaan, ja kun ulkopuku on vihdoin saatu päälle, niin "äiti, minua kakattaa"... Ja tadaa, kaikki alusta taas...

Kyllä muakin jännitti ihan hirveästi se miten selvitä kahden kanssa ja jos vauvalla olisi ollut koliikki niin olisin siinä tapauksessa harkinnut osa-aikaista hoitoa esikoiselle. Meillä lasten ikäeroksi tuli 2v2kk. Mutta yllätys oli melkoinen kun minulla ei ollutkaan läheskään niin rankkaa kuin olin etukäteen kuvitellut, vauva oli todella helppo (imetyskin kesti laitoksellakin max 10min joten täysimetys onnistui helposti sen 6kk) ja mentiin täysin esikoisen harrastusten mukaan. Oikeastaan kaikkein helpointa oli lähteä ulos (vaikka vain puistoon ulkoilemaan), kotiin jäädessä oli huomattavasti hankalampaa. Eikä tarvitse viihdyttää vauvaa kun esikoinen ja muut lapset hoitavat sen puolen =D. Näin "jälkikäteen" (=lapset kohta 3v ja 10kk) ei olisi ollut mitään järkeä laittaa esikoista hoitoon edes pariksi päiväksi viikossa.