Päiväkotiin sopeutuminen

[tuulituisku]

Olen menossa takaisin työelämään syksyllä, kuopus täyttää 3vuotta.

Mutta minusta tuntuu aivan kamalalta työntää lapset päiväkotiin. Päiväkoti on varmasti hyvä paikka, mutta henkisesti itseni pitäisi päästä siihen fiilikseen, että lapsilla on hyvä olla päiväkodissa. En siis kaipaa kannanottoja, että jatka kotielämää, sillä se ei ole mahdollista. Kuinka te, joilla lapset ovat päiväkodissa olette sopeutuneet uuteen elämään, kauanko menee aikaa siihen, että henkisesti helpottaa jättää lapset vieraan hoiviin?

 

[äiti-67]

Mene vaan hyvällä omatunnolla töihin. Lapset ovat ihmeen sopeutuvaisia. Muutaman viikon he voivat itkeä ym kun viedään päiväkotiin, mutta kun vanhempi on poistunut näköpiiristä itku loppuu tosi nopeasti.
3 vuotias pääsee jo isompien ryhmään, joten kavereita ja tekemistä riittää.
Poikani aloittivat päikyssä 2 ja 4v ja, siellä on yhä niin kivaa ettei kotiin maltettaisi lähteä!!!!!!!!!!!!!!!!!1

Lapsen paras hoitopaikka on tietysti jokaisen asia, mutta kavereita pitää olla sosiaalisen taitojen takia.

 

[tuplamamma]

Meidän 3 v aloitti helmikuussa päiväkodissa hoitosopimuksella. Alku meni sairastellessa ja varmaan sopeutuminen viivästyi. Sekä äidillä että pojalla oli vaikeaa. Poika ei mm.suostunut syömään lounasta ollenkaan, jäi aina itkemään jne. Mutta nyt homma on ruvennut viimein (reilun 3 kk:n jälkeen, meillä kesti varmaan ennätyspitkään sopeutua) sujumaan ja päiväkodissa on jopa kivaa. Vieläkin on äidillä välillä haikea olo kun poika jää katsomaan vähän surullisena ikkunasta, mutta kuitenkin vilkuttaa. Mutta usein kuitenkin kun haen pois, on ollut ihan kivaa ja aina ei malttaisi lähteä kotiinkaan pihalta. Nyt jo sujuu syömiset, nukkumiset jne. Yritän itse ajatella, että tämä on pojan(kin) parhaaksi ja eduksi totutella pikkuhiljaa että joku muukin kuin äiti/sukulaiset hoitavat ja toisaalta hankkia sosiaalisia taitoja ja harjoitella ryhmässä toimimista. Tosin sitä on kyllä harjoiteltu jo kerhossa ja puistossakin. Ja ainahan voi ajatella positiivisesti, että olemme onnellisessa asemassa kun olemme voineet hoitaa näinkin pitkään poikaa kotona. Tsemppiä! :hug:

 

[leevi]

Olen tässä tuskaillut pojan (1v9kk) laittoa päiväkotiin. Olen myös miettinyt, olisiko päiväkotiin meno minulle tai pojalle yhtään sen helpompaa, vaikka odottaisin seuraavaan syksyyn kun hän on lähes 3-vuotias.

Saamistasi vastauksista päätellen päiväkotiin meno saattaa olla jopa vaikeampaa kun lapsi on jo isompi ja on tottunut kotonaoloon kanssasi. Mutta mikä tahansa ikä, niin päiväkotikokemukset lienevät täysin subjektiivisia: niin äitejä kuin lapsiakin on eriluonteisia.

Toivottavasti kaikki sujuu hienosti, tsemppiä!

 

[archie]

tärkeintä minusta on että et itse näytä lapselle omaa "hätää ja huoltasi" vaan pyrit hoitamaan hoitoon viennin positiivisella mielellä ja asenteella. Itse sain vajaa 1½ vuotta sitten lasteni hoitouran alettua ohjeen että lapsille ei saisi koskaan sanoa että kyllä sinun on nyt PAKKO mennä hoitoon koska silloin lapsi voi kokea sen hoitopaikan ikäänkuin rangaistuksena. Tsemppiä vaan hoidon aloitukseen, kyllä se siitä lähtee sujumaan.

 

[taustalla]

Päiväkoti ei ole ainut vaihtoehto, vai onko? Meillä lapset pph:lla, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä.

(Yli)suuressa ryhmässä ehtii olla vuosikausia, kun koulumaailma alkaa, ei ole mikään kiire vielä.

 

[Sollu]

\

Olen menossa takaisin työelämään syksyllä, kuopus täyttää 3vuotta.

Mutta minusta tuntuu aivan kamalalta työntää lapset päiväkotiin. Päiväkoti on varmasti hyvä paikka, mutta henkisesti itseni pitäisi päästä siihen fiilikseen, että lapsilla on hyvä olla päiväkodissa. En siis kaipaa kannanottoja, että jatka kotielämää, sillä se ei ole mahdollista. Kuinka te, joilla lapset ovat päiväkodissa olette sopeutuneet uuteen elämään, kauanko menee aikaa siihen, että henkisesti helpottaa jättää lapset vieraan hoiviin?

Sama tilanne meilläkin edessä parin viikon päästä.Nuorin täyttää ensi viikolla 2v ja vanhempi seuraavalla 4v.
Tänään tutustuttiin päiväkotiin,joka on aivan ihana paikka puitteiltaan ja henkilökunta otti meidät hyvin vastaan.Menemme vielä pari kertaa ennen aloitusta tutustumaan.
Mulla on ollut aikaa sopeutua ajatuksin tähän uuteen arkeen,siis systeemiin itse työhön ja lapset hoitoon.Silti se tuntuu välillä raskaalta kun katson pieniä täällä kotona,kuinka he viihtyvät ja meillä on yhdessä mukavaa. :/
Välillä tuntuu taas hyvältä meidän kaikkien puolesta.Uudet tuulet saa puhaltaa ja aikansa kutakin aikaa.
Toivon myös sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää uusissa kuvioissa.kyllä kaikki menee hyvin =)

 

[Footballers Wife]

Meillä lapset aloittaa päiväkodissa syksyllä. On jo aika aloittaakin, oppivat uusia lauluja ja leikkejä ja olemaan muiden lasten kanssa. Itse olen ainakin tässä vaiheessa muutokseen valmis, mutta saas nähdä sitten kun/jos olen saanut töitä ja muutoksen hetki on oikeasti käsillä. Tyttö täyttää 3 ensi keväänä, joten kotona voisin kyllä vielä olla ensi talven suht hyvällä omatunnolla. Mutta mutta... nyt tuntuu, että äidin on jo aika alkaa etsiä itselleen "oikeita töitä" =) Kotiäidin työtä yhtään väheksymättä, päin vastoin, tämä aika on ollut antanut minulle erittäin paljon =)

Syksyllä tiedän sitten itsekin tästä aiheesta enemmän =)

 

[eläkeäippä]

Meillä on tyttö joutunut perhepvhoitoon jo noin vuosikkaana oman sairaseläkkeeni takia ja on tykännyt kovasti olla hoidossa koko ajan, hänestä on kasvanut hyvin sosiaalinen ja iloinen ! Paikanvaihto ei ole haitannut, joutui olemaan perhepvhoitajan sairasloman takia noin kuukauden toisella hoitajalla ja nyt on ollut kuukauden ryhmäperhepvhoitopaikassa ! Tässä paikassa on nyt ekan kerran muitakin oman ikäisiä, niin saavat olla omassa pikku ryhmässään, heitä on kai noin neljä siinä. Yhteensä lapsia voi olla jopa 15 eri-ikäisiä, mutta hoitajiakin on jopa viisi töissä. Ei ole ole ollut ongelmia eli kyllä lapsi sopeutuu ja kun on kotona hyvä olo ja meillä on vielä kahdet innokkaat isovanhemmatkin hoitamassa tarvittaessa ! Tsemppiä kaikille hoitoon lähtijöille, toiv saatte kivat paikat ja hoitajat ! :wave:

 

[tuulituisku]

Kiitos vastauksista =) Laitan lapset päiväkotiin, koska jos menisivät pph:lle niin haluaisin tuntea hänet erittäin hyvin. Asumme isolla paikkakunnalla ja koen turvallisemmaksi viedä lapset päiväkotiin, jossa on valvontaa eikä tarvitse miettiä varapaikkoja, jos hoitotäti sairastuu. Tämä vain on tällaista omaa jännitystä. Olen varannut aikaa päiväkotiin tutustumiselle useamman viikon ja uskon, että paikka on kiva. Tuntuu vaan surulliselta, vaikka tulenhan minä töissä viihtymään. Pääsen uusiin tehtäviin ja ovat lapset sosiaalisia, mutta on tämä elämä niin kummallista. Yritän skarpata itseäni ja paras olla näyttämättä lapsille omaa epävarmuutta. Jotenkin vanhasta tutusta elämäntilanteesta luopuminen tuntuu hurjalta :/

 

[maria]

3-vuotta on kyllä tosi vaikea ikä aloittaa päivähoito. Sen ikäinen on jo oppinut olemaan kotona, mutta ei vielä tosissaan kaipaa kavereita kuin pieniksi hetkiksi. Tärkein apu sopeutumiseen on vanhempien oma asenne. Lapset ovat äärimmäisen herkkiä aistimaan äidin tunteet. Jos kannat huonoa omaatuntoa päivähoidon aloittamisesta, lapsesi ei taatusti sopeudu. Kannattaa tehdä ensin itselle selväksi, että päätös on oikea ja varautua pitkään tutustumiseen päivähoitopaikkaan, vähintään kaksi viikkoa on suositeltava määrä. Käykää päivittäin leikkimässä päiviksessä sekä sisällä että ulkona. Samalla näet, miten siellä toimitaan ja lapsia kohdellaan, ja saat kyseltyä itseäsi vaivaavia asioita. Opitte tuntemaan henkilökunnan ja saatte mielenrauhan. Myös henkilökunta oppii tuntemaan lapsesi ja saa sinulta tärkeää tietoa lapsesi tavoista ja tottumuksista. Kun opit luottamaan hoitajiin, se välittyy lapsellesi ja aloittamisesta tulee helppo ja mieluinen seikkailu. Pahin virhe on viedä lapsi kylmiltään päivähoitoon, niin ettei käy lapsen kanssa lainkaan tai vaan pari kertaa päiviksessä.
Onnellista päivähoitouranalkua :flower:

 

[tuulituisku]

\

3-vuotta on kyllä tosi vaikea ikä aloittaa päivähoito. Sen ikäinen on jo oppinut olemaan kotona, mutta ei vielä tosissaan kaipaa kavereita kuin pieniksi hetkiksi. Tärkein apu sopeutumiseen on vanhempien oma asenne. Lapset ovat äärimmäisen herkkiä aistimaan äidin tunteet. Jos kannat huonoa omaatuntoa päivähoidon aloittamisesta, lapsesi ei taatusti sopeudu. Kannattaa tehdä ensin itselle selväksi, että päätös on oikea ja varautua pitkään tutustumiseen päivähoitopaikkaan, vähintään kaksi viikkoa on suositeltava määrä. Käykää päivittäin leikkimässä päiviksessä sekä sisällä että ulkona. Samalla näet, miten siellä toimitaan ja lapsia kohdellaan, ja saat kyseltyä itseäsi vaivaavia asioita. Opitte tuntemaan henkilökunnan ja saatte mielenrauhan. Myös henkilökunta oppii tuntemaan lapsesi ja saa sinulta tärkeää tietoa lapsesi tavoista ja tottumuksista. Kun opit luottamaan hoitajiin, se välittyy lapsellesi ja aloittamisesta tulee helppo ja mieluinen seikkailu. Pahin virhe on viedä lapsi kylmiltään päivähoitoon, niin ettei käy lapsen kanssa lainkaan tai vaan pari kertaa päiviksessä.
Onnellista päivähoitouranalkua :flower:

Kiitos vastauksesta. Pitää yrittää päästä eroon huonosta omastatunnosta tuota pikaa

 

[kaisu]

\

3-vuotta on kyllä tosi vaikea ikä aloittaa päivähoito. Sen ikäinen on jo oppinut olemaan kotona, mutta ei vielä tosissaan kaipaa kavereita kuin pieniksi hetkiksi. Tärkein apu sopeutumiseen on vanhempien oma asenne. Lapset ovat äärimmäisen herkkiä aistimaan äidin tunteet. Jos kannat huonoa omaatuntoa päivähoidon aloittamisesta, lapsesi ei taatusti sopeudu. Kannattaa tehdä ensin itselle selväksi, että päätös on oikea ja varautua pitkään tutustumiseen päivähoitopaikkaan, vähintään kaksi viikkoa on suositeltava määrä. Käykää päivittäin leikkimässä päiviksessä sekä sisällä että ulkona. Samalla näet, miten siellä toimitaan ja lapsia kohdellaan, ja saat kyseltyä itseäsi vaivaavia asioita. Opitte tuntemaan henkilökunnan ja saatte mielenrauhan. Myös henkilökunta oppii tuntemaan lapsesi ja saa sinulta tärkeää tietoa lapsesi tavoista ja tottumuksista. Kun opit luottamaan hoitajiin, se välittyy lapsellesi ja aloittamisesta tulee helppo ja mieluinen seikkailu. Pahin virhe on viedä lapsi kylmiltään päivähoitoon, niin ettei käy lapsen kanssa lainkaan tai vaan pari kertaa päiviksessä.
Onnellista päivähoitouranalkua :flower:

Kolme vuotta on mun kokemuksen (sosionomi amk, pari vuotta töissä ennen äitiyslomaa) mukaan ihan hyvä ikä aloittaa päiväkodissa. Riippuu tietty lapsesta. Mutta siis siinä iässä aletaan jo kiinnostua kavereista ja on kiva saada erilaista tekemistä. Tässä iässä lapsi jo hahmottaa sen, että päikyssä ollaan tietty aika ja sitten äiti/isä tulee hakemaan. Kaikesta muusta olen marian kanssa samaa mieltä. Ns. pehmeä aloitus on tosi tärkeä.

 

[taustalla]

\

Kiitos vastauksista =) Laitan lapset päiväkotiin, koska jos menisivät pph:lle niin haluaisin tuntea hänet erittäin hyvin. Asumme isolla paikkakunnalla ja koen turvallisemmaksi viedä lapset päiväkotiin, jossa on valvontaa eikä tarvitse miettiä varapaikkoja, jos hoitotäti sairastuu. Tämä vain on tällaista omaa jännitystä. Olen varannut aikaa päiväkotiin tutustumiselle useamman viikon ja uskon, että paikka on kiva. Tuntuu vaan surulliselta, vaikka tulenhan minä töissä viihtymään. Pääsen uusiin tehtäviin ja ovat lapset sosiaalisia, mutta on tämä elämä niin kummallista. Yritän skarpata itseäni ja paras olla näyttämättä lapsille omaa epävarmuutta. Jotenkin vanhasta tutusta elämäntilanteesta luopuminen tuntuu hurjalta :/

Hei vielä!

Vaikka asuu isolla paikkakunnalla, voi myös perhepäivähoitajaan käydä tutustumassa useita kertoja. Niin mekin teimme, ja paikkakunta on isohko kaupunki.

Myös perhepäivähoitoa valvotaan, pph:n ohjaaja voi tehdä yllätyskäyntejä, mutta myös sovittuja käyntejä. Hän valvoo myös yksityisiä pphoitajia. Jos pph:lla on samat lapset pitkiä aikoja (=vuosia) hoidettavana, niin kyllä sekin jo kertoo hoidon tasosta. (Samoin se, jos lapset vaihtuvat koko ajan.)

Varapaikkoja ei tarvitse sen kummemmin miettiä, ne on joka lapselle valmiiksi nimettynä. Ainakin meillä päin.

Minusta pph oli ja on paras ratkasu meille, lapsi saa olla kodinomaisessa ympäristössä.

 

[tuulituisku]

Ei meidän lähellä ole perhepäivähoitajia. Joten se vaihtoehto on mahdoton. :/

 

[leevi]

Olen itse miettinyt pojan kohdalla samaa, päiväkotiin on menossa. En tunne perhepäivähoitajia alueellamme ja heille on hirveä tunku joten tuskin poika edes pääsisi.

Pph:ssa minua askarruttaa se, että miten ihmeessä yksi ihminen ehtii touhuta kuuden lapsen kanssa, kun päälle on ruoanlaitotkin?! Päiväkodissa lastenhoitajat keskittyvät vain lasten kanssa olemiseen ja heitä on yksi neljää lasta kohden.

Entä kun perhepäivähoitajalla on siinä ne omatkin lapset...jakautuukohan huomio ja huolenpito ihan tasaisesti vieraiden ja omien lasten kesken. Jos vaikka ruokailua ajatellaan, niin käyköhän siten, että omien lasten syöminen katsotaan tarkemmin kuin vieraiden... ihmisiä ja äitejä kun pph:tkin ovat.

Tällaisia olen välillä miettinyt. Ja päätynyt päiväkotiin: olkoonkin vaan isompi ryhmä, mutta standardit + rutiinit kunnossa, eri päivinä erilaisia virikkeitä ja leikkejä jne.

 

[ElliNoora]

hei,

päiväkotiin sopeutuminen on tosi paljon luonteesta ja yleensä lapsen kehitystasosta kiinni. Meidän poikamme meni pph:lle näin ensi alkuun (1,5, v),ja on sopeutunut todella hyvin. Syksyllä täytyy sitten aloittaa päiväkodissa.

SOsiaaliselle lapselle päiväkoti voi olla ihan hyvä juttu. ja ylipäätään jos lapsi on todella aktiivinen, niin aika harva äiti jaksaa ja ehtii leikkiä niin paljon kuin lapsi kaipiaisi. Meillä ainakaan lapsi ei ole lainkaan yksin tekevää sorttia, niin kuin jotkut on.

Äidin oma asenmne on kaiken a ja o. Aika usein lapset jäävät itkemään kuin äiti lähtee eikä tämä suinkaan aina ole merkki lapsen syvästä hädästä. Itku loppuu yleensä tosi nopeaan. Siihen kannattaa varautua, sillä siinä sitä asennetta tarvitaan!

 

[taustalla]

Sosiaalinen ja puolensa pitävä tyttö aloitti 3v päiväkodin ja sopeutunut todella hyvin. Eli en toistaiseksi ole joutunut miettimään itkuja ym. Ikävämpää on jatkuva sairastelu, todella raskasta. Ennen päiväkotia pari kertaa elämänsä aikana kipeänä ollut....