päiväkodissa työskentelevät hei,olis kysymys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuulkaas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuulkaas

Vieras
Onko totta että se keskenänne mollaatte joitain lapsia tai. Vanhempia joista ette pidä?ja että kaunistelette totuutta siitä miten lapsen päivä on sujunut? Päiväkodissa työskentelevä kaverini väittää että se on yleistä.
 
Onko totta että se keskenänne mollaatte joitain lapsia tai. Vanhempia joista ette pidä?ja että kaunistelette totuutta siitä miten lapsen päivä on sujunut? Päiväkodissa työskentelevä kaverini väittää että se on yleistä.

No eiköhän tämä pidä paikkansa. Missä työpaikalla ei tuollaista paskanpuhumista selän takana olisi. Harmi vaan että ne asiakkaat ovat pieniä lapsia. Melkeinpä sen voi aistia heti ihmisestä kuka tällaista kaksinaamaista touhua harrastaa.
 
Mitä sinä ajattelit naisten keskenään puhuvan, eilisestä kauppareissusta vai akuutista tilanteesta kun yksi taas laukoi vanhempien tekemisiä eilen kuinka lautaset meni rikki yms...?
 
no terve mitäs luulet? naisvaltainen ala ja muutenkin rankkaa työtä niin puhukoot! Heillä on täysi
oikeus keskustella vaikeista asioista työssänsä vai miksikä enkeleiksi heitä kuvittelet lol
 
Joo, puhutaan lapsista ja vanhemmista. Se on samalla terapiaa, kun on siitä ärsyttävästä vanhemmasta päässyt toiselle puhumaan, jaksaa olla taas ammatillinen kun tapaa ko. vanhemman.
 
Aika epäammattimaista ja lapsellista alentua puhumaan pskaa niistä kenen ansiosta on töitä saanu.itse oon hoitoalalla töissä eikä me todellakaan haukuta tai muuten puhuta pahaa potilaista tai heidän omaisistaan vaikka joskus sattuukin tulemaan sellaisia kenestä ei tykätä.
 
Minä pidän jokaisesta hoitolapsesta. Ovat jokainen ihania omalla tavallaan, tottakai. Mutta silti on päiviä, kun jonkun lapsen käytös ärsyttää (tai vanhempien) ja kyllä me työkavereiden kanssa nämäkin tunteet saatamme hiljaisuudessa puhua auki.

Mitä tulee sitten tuohon lapsen päivään. Miltä sinusta tuntuisi, jos joka päivä saisit kuulla lapsestasi negatiivisia kuulumisia? Niitä kun tottakai kuuluu jokaiseen päivään. Ei se ole kuitenkaan kuulumisten kaunistelemista, jos me kerromme vanhemmille pääasiassa niitä positiivisia asioita ja hauskoja juttuja päivän tapahtumista ja lasten letkautuksista. Sitten, kun on aihetta huoleen, otamme asian vanhempien kanssa puheeksi. Myös erityisen itkuisista päivistä kerromme, mutta ei me jokaista itkua ja parkua raportoida. Se kun ei auta ketään eikä mitään. Vaatii hieman suhteellisuuden tajua nämä tällaiset jutut...
 
Uskallanko tähän edes vastata :D

Jos vastaan, että ei puhuta, niin joku kärpänen tulee kohta huutelee, että ei varmaan siellä mun fantasiapäiväkodissa puhutakkaan paskaa selän takana :D Tai että en ole edes koko alalla töissä :D
Mutta totuus on juu se, että ei puhuta kirjaimellisesti paskaa. Tottakai jotain kommenttia voi tulla, jos on ollut jonkinlainen tilanne. Kuten esimerkiksi, kerran lapsi jätettiin vain pihalle toisen ryhmän kanssa, vaikka oma ryhmä oli vielä sisällä. Tälläsistä pienistä asioista hoitajat puhuvat ja juttelevat keskenään. Kuitenkaan ei "paskan jauhanta" kohdistu henkilökohtaisesti kehenkään, vaan lähinnä tilanteeseen.
 
Onko totta että se keskenänne mollaatte joitain lapsia tai. Vanhempia joista ette pidä?ja että kaunistelette totuutta siitä miten lapsen päivä on sujunut? Päiväkodissa työskentelevä kaverini väittää että se on yleistä.

No, myönnetään että rankka työ vaatii rankat huvit. Joskus tulee siis tosiaan väännettyä tummasävytteistä huumoria joistakin lapsista ja vanhemmista. Mutta EI ikinä lasten kuullen, eikä muiden vanhempien. Väitän siis omatunto puhtaana, että meillä lasten ei tarvitse kuulla toisistaan, itsestään, tai kenenkään vanhemmasta ikäviä juttuja.

Useimmiten puhumme kyllä ihan vain asiasta. Tilanteista ja tapahtuneista, jotka vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Ja kyllä me ihan kivojakin juttuja puhumme lapsista. Uskoisin vilpittömästi myös, että meidän ihanassa päiväkodissa kaikki työntekijät ihan oikeasti tykkäävät kovasti lapsista.

En sanoisi, että kaunistelemme päivää. Kyllä minunkin uhmaikäiseni vapaapäivinä saattaa suuttua ja raivota montakin kertaa päivässä, mutta minusta se on ihan normaalia. Myös sinun uhmiksesi ym. raivarit minusta kuuluvat elämään, enkä nyt ihan kaikista tunne tarvetta kertoa. Kun oppii tuntemaan lapset, oppii myös kertomaan jos päivä on ollut poikkeuksellisen hyvä/huono. Aina, jos on jotain erityistä, siitä kerrotaan vanhemmille. Mutta sitten kun päiväkodissa on vuosia ja vuosia töissä, niin ei ehkä tunnu niin erityiseltä että Leena-Liina heitti ruokansa lattialle ja huusi 15 minuuttia pukemistilanteessa, kun ei saanut laittaa talvipakkaselle ohutta keväthanskaa.
 
Yhessä päiväkodissa jossa olin työharjoittelussa, niin siellä oli erittäin vilkas 4-vuotias poika. Päiväuniaikaan yks hoitajista kertoi, että ks. poika oli jo hereillä nukkarissa, niin 3-4 hoitajaa istui kahvikupit nenän eessä ja sanoi, älä päästä sitä vielä, en jaksa sitä ja sen riehumista. Ei jaksaneet hoitajat päästää poikaa nukkarista pois, kun oli tärkeempääkin tekemistä --> juoda kahvia ja pelata puhelimella.
Muut lapset pääs aiemmin sieltä nukkarista pois kuin tämä vilkas poika. Ja tuskinpa ne lapset itse vilkkaudelleen mitään mahtaa.
 
Kuulostaisi kummalliselta jos hoitajat ei pystyisi käymään tiettyjä tilanteita keskenään läpi, joskus ehkä kysymään neuvoja miten tietyn tyyppisessä tilanteessa voisi toimia tms. Varmasti tietyt asiat pitää myös purkaa mieluummin työpaikalla kuin jossakin muualla, mutta varsinaisesti pas*an puhumisesta en usko kenenkää niisäkään tilanteissa hyötyvän.
 
Ei toki koskaan, olenhan äiti teresasta seuraava. En koskaan ärsyynny kenestäkään enkä mistään, koskaan ei ota päähän mikään. Koskaan en puhu kenestäkään mitään negatiivista. Tää on katsos kutsumusammatti, ei suinkaan elinkeino, toki tekisin tätä vaikka ilmaiseksi! :)

(tai sit tämä vaan on duuni siinä missä muutkin, ja minäkin vaan ihminen)
 
Onko totta että se keskenänne mollaatte joitain lapsia tai. Vanhempia joista ette pidä?ja että kaunistelette totuutta siitä miten lapsen päivä on sujunut? Päiväkodissa työskentelevä kaverini väittää että se on yleistä.

En sanois että ketään mollataan.. Asioita puhutaan tyyliin "ai hemmetti kun tuo maija taas kantelee joka asiasta" tai "Villen äiti ei ole taaskaan saanut tuotua viikon hoitaikoja, kyllä se vaan on joillekkin niin hitsin vaikeaa"

Musta tuntuu että ne perheet jotka on puheissa useammin on juuri niitä joiden lapsukaisilla on likaiset, haisevat, rikkinäiset, pienet vaatteet, ei varavaatteita, hoitoaikojen suhteen ei olla täsmällisiä..

Totuuden kaunistelu- en noilla sanoilla kuvais sitä että joka pikkujuttua ei kerrota. Jos tapahtumat on selvitetty päivän aikana ni kaikkea ei kerrota. Toki riippuu lapsesta ja perheestä; jos rauhalliselle "ei sattuma alttiille" lapselle sattuu pienempi kolhu kaverin kanssa ni kyllä se kerrotaan. Kun taas jos sellanen lapsi jolla nämä törmäykset on joka viikkoisia/päiväisiä ni ei sitä välttämättä joka kerta puhuta.
Mua ohjeistettiin eräässä työpaikassa et tietylle perheelle suodatetaan hieman tarkemmin negatiivinen tieto päivän kulusta kun vanhemmat sressasivat ja takertuivat "pikkuseikkoihin", torui lapsia jälkeenpäinkin vaikka asiat oli jo selvitetty.
 

Yhteistyössä