Erittäin uhmakkaan lapsen kanssa kysymysmetodi voi olla toimivampi. Joskus se vanhempikin voi olla oikeassa, vaikkei ole lukenut yhtään J. Sinkkosen tai kenenkään muunkaan kirjoitusta.
Jos ajatellaan että sanot OIKEAoppisesti että otetaan takki pois. Lapsi sanookin siihen että ei oteta. Hups, mitäs sitten, etsitkö äkkiä kirjasta oikean sivun ja luet että mitäs sitten tapahtuu kun lapsi ei riisukaan vaikka muistit sanoa täysin oikeat sanat täysin oikeilla painotuksilla? Hetken päästä tajuat että et saa takkia päältä kuin vain väkisin, koska lapsi huutaa ja pitelee takista kiinni henkensä hädässä. Lopulta vanhemmat, hoitajat ja lapsi ovat hiestä märkiä, äiti lähtee töihin pahoilla mielin, hoitaja painuu vahtimaan muita lapsia ja lapsi jää yksin itkemään eteiseen takki päällä.
Jos olisit alunperin ottanut katsekontaktin lapseen ja rauhassa keskustellut tulevasta mukavasta päivästä kysellen lapselta asioita, lapsi varmaan leikkisi tässä vaiheessa leikkitiloissa ja edellinen episodi olisi jäänyt tapahtumatta.
Jos sama hoitaja jatkuvasti käy arvostelemassa vanhempia, oppii lapsi aika nopeasti kyseenalaistamaan vanhempansa ohjeita.